Asuntomessuilla

Olen jo monta vuotta halunnut käydä asuntomessuilla, mutta ne ovat joko olleet liian kaukana tai olen itse ollut juuri näihin aikoihin ulkomailla. Kun messut nyt ovat Vantaalla ja olen itsekin Suomessa, niin kannatti käyttää tilaisuus hyväksi. Aikaisempina vuosina olen ainoastaan nähnyt kuvia sisustuslehdissä. Tänäkin vuonna luin Deko-lehden messukatalogin etukäteen ja se olikin hyvä idea: kirjoitin muistiin mielenkiintoisimmat kohteet ja keskityin niihin. Katsottavaa kun on niin paljon, että ihan kaikkea ei vain ehdi ja jaksa katsoa iltapäivän aikana - ei myöskään samalla intensiteetillä. 

Etsin kohteita, joista löytyy minua juuri nyt kiinnostavia yksityiskohtia. Kamera etsiytyi etenkin valoisiin ja vaaleisiin huoneisiin, joissa oli kepeyttä, graafisia mattoja ja tyynyjä sekä puuta (useimmiten vaalea, mutta myös teakia). Tämä on juuri sitä päivitettyä jälkifunkista tai mid-century modernia, johon olen niin ihastunut. Parhaat palat:

Onnistunut kokonaisuus - kaikki toimii hyvin yhteen.

Muuten aika perussisustus, mutta kattolamppu on upea.

Keltaisen ja sinisen yhdistelmä on kiva ja matto on taas hieno. Tykkään myös siroista huonekaluista.

Vähän tumma kuva, mutta yritin vangita kivan asetelman erilaisia koriste-esineitä.

Messujen kaunein talo oli Kontion Harunire. Vaaleat hirsiseinät sopivat suomalais-japanilaiseen sisustukseen. Talo kylpee valossa ja sisällä tuoksui raikkaalle. Kokonaisuus on selkeä ja yksinkertainen pienin sopivin yksityiskohdin. Tässä kodissa on myös tarpeeksi säilytystilaa.

Aivan ihana tuoli ja tyyny. Tapetti sopi myös hyvin tunnelmaan (harmi, että se ei oikein näy kunnolla kuvassa). 

Tämä oli kaikkein kivoin lastenhuone - sopivasta väriä ja leikkisyyttä. 

Kerrostaloissa innostuin enemmän ulkonäöstä kuin sisustuksista. Tykkään epäsymmetrisyydestä, oli se sitten parvekkeessa tai ikkunassa, värien leikittelystä, seinämaalauksista ja erikoisista ulokkeista.

Pientalojen ulkotilojen yksityiskohdista minua miellyttivät mm. tämä hieno sisääntulo:

Tykkään rimoista, ne ovat niin keveitä. Betonia näkee nykyään siellä täällä, myös pöytänä. Ja nuo korituolit ovat nättejä (tuttuja myös useammasta sisustuslehdestä). 

Oikealla olevassa talossa on komea vino viherhuone / terassi. Siitä vasemmalle kiva pirteä keltainen väritys. 

Sama keltainen jatkuu myös lasten leikkipaikalla, jossa on myös vähän erilaisia leikkipaikkavälineitä - piristävää!

Jostain syystä minua miellyttivät eniten hirsitalot. Haruniren lisäksi Honkarakenteen Savukvartsi on myös komea (tosin sen miinus on hienoinen hukkatila - sama ongelma myös joissakin muissa taloissa). Modernissa hirsitalossa miellyttävät vaaleat ja luonnolliset pinnat sekä isot ikkunat. Tosin tällaisella tiiviisti rakennetulla alueella isot ikkunat eivät aina ole käytännöllisiä:

Asuntomessuilta jäi mieleen seuraavia trendejä: mustat saunat, portaat sisustuselementtinä, metalliset yksityiskohdat (kulta, messinki, kupari), betoni kaikkialla (lattiassa, seinissä, portaissa jne), korkki, porealtaat (niitä oli yllättävät monella pihalla), viherkasvien renesanssi, marmori, harmaat seinät, vaaleat pastellit, tikkaat säilytyskalusteena, kevyen graafiset tyynyt ja matot.

Yleisesti oli ihan mielenkiintoista käydä messuilla. Moni muu kävijä näytti olevan itse rakentamispuuhissa ja kävi etsimässä inspiraatiota ja ratkaisuja. Vaikka kuvat keskittyvätkin pääasiassa sisustukseen, niin kiinnitin paljon huomiota myös arkkitehtuuriin ja suunnitteluun. On mielenkiintoista muutaman vuoden kuluttua nähdä minkälainen koko uudesta asuinalueesta muotoutuu - siis messujen ulkopuolellakin, jonne rakennetaan ahkerasti isoa kerrostaloaluetta.

-O-

Pyöräretki Pohjanmerellä - kesä 2012

Ensimmäinen kesä useampaan vuoteen, kun en tee pitkää pyöräretkeä Saksassa. Olo on hieman haikea, vaikka tiedän, että nyt on muuta tärkeää tekemistä. Laskin että olen tehnyt Saksassa kolme viikon pyöräretkeä ja kaksi lyhyempää, joten onhan näistä jo tullut perinne. Parasta pitkissä pyöräretkissä taitaa olla se täydellinen rentoutuminen - arki on ihan jossain muualla. Toisekseen on mielenkiintoista nähdä uusia alueita sekä huomata mihin pystyy. Kunnon kohottaminen on oiva bonus.

Fiilistelen siis nyt kuvilla paria aikaisempaa pyöräretkeä. Heinäkuussa 2012 lähdin viikoksi pyöräilemään Pohjanmeren rannikolle. Reitti Alankomaiden rajalta Emdenistä Hampuriin on osa koko Pohjanmeren kattavaa pyöräilyverkostoa, viralliselta nimeltään EuroVelo 12. Voin suositella täydestä sydämestä: ei juuri korkeuseroja, erittäin rauhallista, erinomaisesti hoidetut tiet sekä opasteet, upeat maisemat, tarpeeksi majoituspaikkoja jne. Mahtava opaskirja sekä aurinkoinen sää kruunasivat pyöräilynautinnon.

Upeinta oli luonto. Norderneyn saaren karua kauneutta:

Peltoja, patoja, dyynejä, vuorovesirannikkoa - silmänkantamattomiin ja kilometrikaupalla:

Toinen retken kohokohta olivat pittoreskit kylät ja kauniit maalaistalot. Greetsielin kylä oli erityisen viehättävä ja siellä on myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita.

Neuharlingsielissä on vielä vanhan kalastuskylän tunnelmaa.

Tettensistä taas löytyy rakastamiani olkikattoisia taloja.

Stade on varsinainen Pohjois-Saksan helmi, rikastui hansa-aikana.

Hampurin eteläpuolen Altes Land (vanha maa) on kuulu upeasti koristelluista maalaistaloistaan. 

Kilometrejä tuli noin 500 kuudessa päivässä sekä yksi välipäivä Norderneyn saarella. Tämän retken jälkeen tuli tunne, että sitä venyy aikamoisiin suorituksiin. Seuraavana vuonna olikin edessä uusi pyöräretki.

-O-

Arabianrannassa - arkkitehtuuria ja luontoa

Olen käynnyt lukemattomat kerrat Arabianrannassa - mutta jostain ihmeen syystä kameran kanssa asioita näkee ihan eri tavalla kuin ilman. Silloin huomaa esimerkiksi jotenkin paremmin yksityiskohtia. Mutta kaikkein suurin oivallus tuli siitä, että Arabianrannan arkkitehtuuri muistutti minua niistä taloista, joita kuvasin viime keväänä Berliinissä ja Hampurissa. Niistäkin löytyi värejä, parvekkeita, rytmitystä jne. Eli ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan saadakseen esteettisiä elämyksiä. Tai ehkä kuitenkin, sillä ilman viime kevään Saksan matkaa en olisi ehkä samalla tavalla huomioinnut näitä asioita.

Yksi Arabianrannan huomionarvoisista seikoista on taide. Helsingin kaupunki velvoitti rakennuttajia käyttämään 1-2 % rakennuskustannuksista taiteeseen. Sopii hyvin alueelle, sillä sijaitseehan täällä niin Arabian tehdas kuin taidekorkeakouluja. Taideteoksia on vähän joka puolella, pieni ja suuria, osa niin arkisia, että niitä ei edes huomaa ilman opasta, osa piilossa ja osa näkyvillä. Vuonna 2010 tehty esite listaa jo 80 taideteosta, nyt niitä on varmasti jo lisää. Itse tykkäsin eniten näistä:

Kivi ja Tuuli Sotamaan "Sirocco" - voimakas väri, liikkuva muoto ja sopiva myös lasten leikeille.

Ann Sundholmin "Oasen" - tästä tulee aina mieleen Ultra Bran "Savanni nukahtaa": "...myös me nukahdamme, väsyneet leijonat...".

Annika Bergvik-Forsanderin "Gländtan" - värikäs ja niin retro

Taide jatkuu myös talojen pintamateriaaleissa. Tässä on yhdistetty hienosti mosaiikkia perusvalkoisee (muistuma Arabian tehtaaseen ja Gaudíin). Tykkään lisäksi pyöreistä ja aaltoilevista muodoista.

Toisekseen olen aina tykännyt epäsymmetrisesti rytmitetyistä parvekkeista. Näissä taloissa on myös hieno väritys sekä mielenkiintoinen rei'itetty pintamateriaali.

Upea tornitalo lähellä rantaa, jonka yksinkertaiset koristukset ovat väriläiskät, komeat parvekkeet sekä eripari-ikkunat. 

Kun katseen kohdistaa ylös, löytää erilaisia parvekemuodostelmia:

Tämä saunan parveke on itse asiassa taideteos, Markku Hakurin "Tuulenpesä". Linnunpesä siitä tuleekin heti mieleen ja tekijä on ajatellut sitä tehdessään Vanhankaupunginlahden lintuja. 

Hieno idea ikään kuin irroittaa ylin kerros ja panna se leijumaan muun talon päälle.

Arabianrannassa on myös runsaasti luontoa. Monessa talossa on vehreät sisäpihat. Lisäksi tyhjältä tontilta löytyy kaupunkiviljelyalue.

Toinen hieman pienempi, oli yhdellä pihalla. Näitä vain lisää ympäri Helsinkiä!

Tykkään siitä, että ranta on jätetty paikoin luonnonmukaiseksi niityksi. Kaikki niityt eivät tosin ole niin hyvin hoidettuja, mutta tämä on kaunis.

Monet puut ovat tuulen seurauksesta vinoutuneet.

Läheisessä Lammassaaressa kävin muutama viikko sitten. Pitkospuut ja luonnonsuojelualue pääkaupungissa ovat elämys.

Arabianrannassa parasta on kaavoihin kangistumattomuus - yllätykset, taide ja että on tehty enemmän kuin on pakko. Luonnonläheisyys on toinen ja ei mitenkään vähempiarvoisempi seikka. Ajattelin nyt kesälomalla tutustua muutamaan muuhun uuteen asuinalueeseen Helsingissä / pääkaupunkiseudulla ja on mielenkiintoista nähdä, miten nämä minulle tärkeät asiat tulevat niissä näkyviin.

-O-

Parveke viikolla 29

Parveke alkaa vähitellen muistuttaa viidakkoa, niin kovasti jotkut kasvit ovat kasvaneet. Pavut tuntuvat jo venyvän tukikeppien yli. Tomaattikin kasvoi niin korkeaksi, että siirsin sen pöydältä nurkkaan. Ehkä se olisi pitänyt latvoa... No toivotaan, että se kuitenkin tuottaa tomaatteja.

Pelakuut aloittavat kesän toista kukintaansa. Ne ovat kyllä kiitollisia kukkijoita, samoin orvokit. Kummatkin pitävät siitä, että kuihtuneet kukat nypitään pois. Orvokin varret ovat näin sateisena kesänä venähtäneet tosi pitkiksi. Toisaalta ehkä viileä kesä on myös pidentänyt kukintaa, mikä on sinänsä hyvä juttu - keltaiset orvokit amppelissa ovat koko parvekkeen ilo.

Krassi on myös alkanut kukkia ja yhden nupun näin myös päivänliljassa. Näitä monivuotisia kasveja on tosin vaikea talvettaa kellarissa, joten saatan istuttaa päiväliljän yhteiselle pihalle syksyllä. Siellä se varmasti viihtyy vielä paremmin.

Pöydällä auringonkukat ovat kasvattaneet hentoa vartta. Katsotaan, miten paljon niitä pitää tukea, kun kukat (toivottavasti) jossain vaiheessa ilmestyvät. Daaliat ovat myös kasvaneet ja niitäkin voisi alkaa tukea. Gladioluksista odotan jo kovasti kukkavanoja - ainakin kasvun puolesta ne ovat viihtyneet parvekkeella mainiosti.

On mielenkiintoista huomioida, mikä viihtyy parvekkeella ja mikä ei. Toisaalta tämän vuoden kolea ja sateinen sää on vaikuttanut varmasti joihinkin kasveihin. Esimerkiksi retiisi ei kasvattanut juurta, vaan pituutta ja kukkia. Istutin uudet siement pari viikkoa sitten, toivottavasti tällä kertaa onnistun paremmin. Mansikka ei ole oikein makeutunut, kaipaisi varmaan enemmän aurinkoa. No, ensi vuonna osaan paremmin.

Muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta parvekepuutarhan hoito on ollut erittäin antoisaa. Kasvua on ollut mielenkiintoista seurata ja kukat tuovat väriä olohuoneeseen.

-O-