Rinne melkein valmis

Olen nyt puurtanut pari iltaa viikossa rinteen parissa. Melkein valmista alkaa olla. Nyt tarvitsisin vain lisää kiviä ylimpään penkereeseen sekä pari pussia hyvää multaa. Kasveja myös muutama lisää. Pihalta löytyy myös jokunen siirrettävä ja jaettava kasvi, ja minulla on lisäksi neljä pussia perennojen siemeniä.

Tämä on kyllä ollut niin mieluisaa työtä! Tai ei siis työtä, vaan ainoastaan harrastusta. Kaikki naapurit ovat aivan innoissaan ja muutama on myös auttanut puutarhatöissä. On erittäin luovaa keksiä kiville oikeat paikat ja miettiä ratkaisuja kasveja ja penkereen osia varten. On ollut täysi yllätys, mitä sen kaiken heinikon alta löytyy - esim. en olisi arvannutkaan, että siellä on näin paljon kiveä ja jopa pala kalliota.

Kuvasin rinteen vasemmalta oikealle koko pituudeltaan. Aloitin itse asiassa viimeisistä kuvista eli oikeasta päästä ja tämä ensimmäinen kuva on eilisen työ tulosta.  

Ainoat paikalle jääneet kasvit olivat saniaiset ja kuunliljat. Uusia kasveja tai muualta siirrettyjä ovat:

• Tarhavarjohiippa
• Akileija
• Jaloangervo
• Tähtiputki
• Keijunkukka
• Konnantatar
• Maksaruohot ja mehitähdet
• Varjolilja
• Päivänlilja
• Pikkutalvio
• Tiarella

Olen istuttanut kasveja kahden tai kolmen yksilön ryhmissä ja vuorotellen. Lähes kaikki kasvit leviävät kunnolla ja ovat myös helppohoitoisia. Ne sopivat myös puolivarjoon. Istutin lisäksi muutaman mansikan, vaikka ne pitävätkin enemmän auringosta - ne kun jäivät omalta parvekkeelta ylitse.  

Kaikki kivet on siis kaivettu rinteestä. Aluksi löytyi paljon keskikokoisia ja sitten isoja sekä pieniä pyöreitä. Penger aaltoilee, koska osa kivistä oli niin tiukasti kiinni, että niitä ei voinut liikutaa. Täytyi siis rakentaa rinne niiden ehdoilla. Se oli oikeastaan hyvä, sai käyttää luovuutta. 

Poistan nimilaput heti kun muistan kirjoittaa kaikki kasvit ja niiden paikat muistiin. 

Ensimmäiset rikkaruohot alkavat jo nousta, joten kunhan kaikki istutukset on tehty, on edessä siistimistä :-).

-O-

Parkomania-puutarhanäyttely Bonnissa

Bonnissa oli toukokuun työmatkani aikana mielenkiintoinen puutarhanäyttely. Bundeskunsthallen näyttelyssä esiteltiin tunnetun saksalaisen puutarhasuunnittelija Hermann von Pückler-Muskaun puutarhoja sekä suunnittelun päälinjoja. Saksassa nimellä Fürst Pückler tunnettu aatelinen eli vuosina 1785-1871 ja sai runsaasti vaikutteita englantilaisista puutarhoista lukuisilta matkoiltaan. Hänen suunnittelemiaan kolmea puutarhaa (Bad Muskau, Babelsberg ja Branitz) pidetään saksalaisen puutarhahistorian parhaimmistona. Fürst Pückler myös keksi ja kehitti uusia tekniikoita, mm. suurien elävien puiden uudelleen istuttamisen.

Varsinaisen näyttelyn lisäksi museon katolle oli luotu Fürst Pücklerin ideoita jäljittelevä puutarha. Se olikin erittäin mielenkiintoinen!

Minulle jäivät parhaiten mieleen erilaisten muotojen yhdistelmät: herkät lemmikit ja isot jättilaukkojen pallot, tähtilaukan sirot kukinnot sekä matalien ja korkeiden kevätkukkijoiden tasapainoinen yhteiselo.

Kukkia ja vihanneksia voi yhdistää mainiosti, itse asiassa persiljan väri on kaunis ja kaalilla on komeat lehdet, jotka tuovat mukavaa vaihtelua kukkapenkkiin. 

Sain runsaasti inspiraatiota värien ja sävyjen yhdistelystä. Erilaisten violettien orvokkien ja lemmikkien yhdistelmä on todella kaunis.

Kattopuutarhan kartiot tuovat maisemaan oman surrealistisen leimansa. Lisäksi katolta on mainiot näkymät ympäri Bonnia ja sieltä löytyy myös miellyttävä kahvila.

Sain näyttelystä hyviä ideoita omiin puutarhatöihini. Mutta tärkein oivallus tuli siitä, että tajusin vihdoin, kuka on Saksassa suosittujen Fürst Pückler -kakkujen ja -jäätelöiden (eli vanilja-mansikka-suklaa) isä :-).

-O-

Parvekeistutuksia vk 24/2016

Parvekekasvit ovat kasvaneet huomattavasti sitten viime postauksen - tosin siitä taitaa olla jo kuukausi. Olen erittäin tyytyväinen tämänvuotisiin istutuksiini. Kahden kesän jälkeen olen oppinut jo aika hyvin, mitkä kasvit tällä hieman varjoisalla parvekkeella viihtyvät. Pidän myös kovasti väriyhdistelmästä punainen-oranssi-vaaleanpunainen-keltainen, se on jotenkin niin iloinen  ja kesäinen. Ruukkuporras oli onnistunut hankinta, sille saa mahtumaan paljon kasveja ja muutakin tavaraaa, mutta se ei vie tilaa samalla tavalla kuin pöytä. Nyt olisi etsinnässä vielä sopivankokoinen istuin ja ehkä muutama ruukunpidike, joilla voin ripustaa ruukut kaiteesta parvekkeen sisäpuolelle ja säästän siten tilaa (ja saan lisää kasveja).

Uudet kokeilut mustasilmäsusanna ja petunia ovat osoittautuneet kiitollisiksi kukkijoiksi. Petunia tosin kasvattaa reippaasti vartta, mutta onneksi kukkia tulee. Mustasilmäsusanna on helppohoitoinen, pitää vain muistaa kastella kerralla runsaasti. 

Kahden erivärisen orvokin istuttaminen sekaisin oli hyvä idea!

Ostin noin viikko sitten kirsikkatomaatin taimen ja toivon, että se tuottaa hyvin satoa kuten viimevuotinenkin tomaatti. Ruukkuihin portaille sekä laatikoiden päälle olen kylvänyt retiisiä ja rukolaa. Hieman myöhäinen kylvös, mutta ainakin retiisi kasvaa nopeasti - rukolankin pitäisi tuottaa satoa 7-8 viikossa. Isoimmassa ruukussa on papua, joka on yksi lempivihanneksiani.

Krassit ovat kasvaneet erinomaisesti, kannatti ostaa taimina. Ensimmäiset pienet kukkanuput näkyvät jo, ehkä ne kukkivat muutaman viikon kuluttua. Pelakuut taas aloittavat toista kukintaa. Toivottavasti tästä kesästä tulee tasaisen lämmin, ainakin ensi viikolla lämpötilan pitäisi nousta taas kahdenkymmenen yli.

-O-

Vallilan sisäpihojen kirppis

Minulle uusi tuttavuus pihakirppisten kentällä tämä Vallilan sisäpihojen kirppis - mutta netin mukaan jo pieni perinne. Niin varmaan tästä lähtien minullekin, sillä viihdyin sisäpihoilla erinomaisesti ja tein joitain löytöjäkin. Lisäksi olin käynyt viime vuonna näyttelyssä, jossa esiteltiin mm. apinalinnaksikin kutsuttua isoa sisäpihaa. Siksi oli mielenkiintoista nähdä se muutenkin kuin pohjapiirrustuksina ja valokuvina.

Kirppis oli jakaantunut kuudelle tai seitsemälle sisäpihalle Paavalinkirkon ja Sturenkadun tuntumaan. Olin paikalla sunnuntaina heti yhdeltätoista ja pihojen kiertelyyn meni noin puolitoista tuntia. Sää oli pääasiassa hyvä, vain kerran satoi viisi minuuttia rakeita. Onkin hyvä, että sää on suosinut suurinta osaa pihakirppiksistä tänä vuonna (vain Arabia poikkeus).

Tykkäsin tunnelmasta, jonka loivat vanhat rakennukset, kauniit istutukset, isot puut ja erilaiset yksityiskohdat. 

Pihoilla oli myös mahdollisuus hyötykasvien viljelyyn - tällaista toivoisi myös omalle pihalle. 

Kaiken kruunasivat ihastuttavat kirjoitukset. 

Hauhontiellä on myös viehättävä sisäpiha: kapea, jonka taloja vastapäätä näkyvät Inarintien puutalot ja jonne kuitenkin mahtuu viehättävä puutarha (josta en valitettavasti saanut kuvaa).

Löysin kolme sisustuslehteä, pari vaatetta, hienon kolmikerroksisen metallikorin keittiöön, valkoisen kukkaruukun kokoelmiin ja pari muuta säilytysesinettä. Mukavinta oli kuitenkin viettää aikaa kauniissa ympäristössä.

-O-

Vallisaari ja Kuninkaansaari

Tein iltapäivällä retken Vallisaareen ja Kuninkaansaareen. Minua ovat jo pidemmän aikaa kiinnostaneet Helsingin lähialueen saaret ja nyt kun nämä kaksi armeijalta vapautunutta saarta vihdoinkin toukokuussa avautuivat suurelle yleisölle, teki heti mieli tutustua niihin. Kauppatorin Kolera-altaasta liikennöi vesibussi aina vartin yli ja sama linja tuo takaisin 25 minuuttia vaille tasatunnin. Oli jotenkin kutkuttavaa mennä täysin uuteen paikkaan, jossa ei yhtään tiedä, mitä on edessä.

Saaret ovat aivan mahtavia, todellisia helmiä! Paras sana kuvaamaan tunnelmaa on maaginen. Luonto on suurimmaksi osaksi rehevää lehtoa, vain rannoilla on kalliota. Aivan erilaista siis kuin Suomenlinnassa. Korkeuseroja on myös enemmän ja maisemat sen vuoksi upeita. Vaikka Vallisaaren eteläosa on vielä suljettu yleisöltä, on näkemistä ja kävelemistä aivan tarpeeksi. Itse vietin saarella huomaamatta kolmisen tuntia, enkä edes pitänyt muita kuin kuvaamis- ja ihastelutaukoja. Saarella on myös useita eväspöytiä ja kallioilla sekä Kuninkaansaaren hiekkarannalla voisi myös lököillä. Pari kahvilaakin löytyy.

Saarten kokonaisuudesta erottui muutama yksityiskohta, joista erityisesti pidin:

Vallisaaren pohjoisosassa on ihastuttava lampi, joka on erittäin kuvauksellinen. Tällä lammella voisi kuvitella keijujen tanssivan. Lammessa on ennen uitu, mutta nyt se on niin täynnä rojua, että veteen ei pääse ennen kuin pohja on puhdistettu.

On todella mielenkiintoista vihdoinkin päästä näkemään Suomenlinnaan Kustaanmiekan salmen toiselta puolelta.

Korkeimmilta näköalapaikoilta siintää Helsinki:

Venäjän vallan aikana 1800-luvulla Vallisaarta linnoitettiin osana Pietarin puolustusta. Tykistön ampumapaikat ja luolat muistuttavat nykyään pikemminkin hobittien asuntoja, mutta ehkä se tekeekin niistä niin kiehtovia. 

Aleksanterinpatteri (nimetty Venäjän tsaarin mukaan) oli linnoituksen komein osa ja on se sitä nykyäänkin. Patterin päällä on hienosti kasvillisuutta suojaava näköalapaikka, jolta näkee myös saaren suljettuun eteläosaan.

Vallisaarella on asunut parhaimmillaan 300 ihmistä ja 1950-luvulla sieltä löytyi sekä kauppa että koulu. Nykyään entinen kylänraitti on hiljainen ja talot ovat autioituneet tai täysin kadonneet maisemasta.

Muutama avoin poukama on pakahduttavan kaunis.

Vallisaarella ja Kuninkaansaarella on yksi saaren kiertävä kävelyreitti. Vielä kävijöitä ei ole liiaksi ja lintujen liverrystä kuuluu joka puolella.

Ehdottomasti tulen Vallisaareen takaisin ja voin suositella sitä myös muille luonnon- ja historianystäville. Ja seuraavaksi käyn ehkä samalla retkellä myös Suomenlinnassa ja Lonnalla, sillä ne kuuluvat myös 14 euron menopaluulippuun (joka pelkän Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kanssa olisi hieman liian tyyris).

-O-