Helluntaimaanantai oli tämän reissun ainoa vapaapäivä ja helteinen sellainen. Menin ensin keskipäivällä tutustumaan paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Tykkään matkoilla vierailla kasvitieteellisissä puutarhoissa, voisi jopa sanoa, että kerään niitä. Kasvit ovat usein samoja, mutta on kiinnostavaa vertailla, miten ne ovat esillä tai miten niitä on yhdistelty. Samoin joissakin puutarhoissa on omia erikoisuuksiaan, kuten täälläkin.
Kivikkokasvit ovat yksi ihastukseni ja Bonnissa niitä on hoidettu erityisen hyvin. Sain taas paljon uusia ideoita (kuten sora istutusten välissä). Myös upeasti laskeutuvia kasvustoja sekä kauniisti kukkivia kasveja sopivin välimatkoin.
Araukariat ovat tosi erikoisen näköisiä havupuita, eteläiseltä pallonpuoliskolta kotoisin olevia "eläviä fossiileja". Erikoiset neulaset ja oksien käärmemäinen kasvutapa ihastuttivat:
Kasvihuoneiden vesialtaassa oli varsinainen jättiläislumpeiden ruuhka!
Aavikkohuoneesta tykkäsin erityisen paljon. Kasveista oli tehty miellyttäviä yhdistelmiä, joissa eri kasviyksilöt tulivat hyvin oikeuksiinsa. Esillä oli useita isoja kasveja, mikä on erityisen mukavaa.
Kasvitieteellisen puutarhan erikoisuus on jättipökkövehka, jota on erityisen vaikea saada menestymään kasvatettuna. Bonnissa sen kukinta on kuitenkin onnistunut jo reilut 20 kertaa. Maanantaina kukka oli vielä nupussa, mutta juuri tällä hetkellä se on avautumassa ja kasvihuoneetkin ovat ollet illalla tavallista pidempään auki. Avautuneen kukan tuoksu on kuulemma yksi hirveimmistä - raatomainen haju houkuttelee hyönteisiä. Kasvi on kotipaikassaan Sumatrassa uhanalainen.
Ulkona taas kuvasin muutaman kauneimman kukan (en nyt vain enää muista nimiä, olisi pitänyt kirjoittaa muistiin):
Ajattelin tehdä kasvitieteellisen puutarhan pyöräretken, joko Bad Godesbergiin tai Kölniin. Mutta sää oli todella painostavan kuuma ja lounasaikakin alkoi lähestyä. Hyvä etten lähtenyt retkelle, sillä pian pastalautasen saatuani alkoi uskomaton myrsky - pahin sitten vuoden 2007. Sade piiskasi ja tuuli kaatoi puita. Mutta erikoisinta olivat rakeet, joista suurin oli golfpallon kokoinen! Koko myrskyn tuhot lasketaan alueella miljoonissa, junat eivät liikkuneet, lapset olivat poissa koulusta jne.
Myrsky meni ohi nopeasti, vaikka jättikin siis huomattavat tuhot. Illalla oli jälleen selkeää, joten lähdin kävelylle keskustaan. Bonnissa on aika pieni keskusta, jossa ei ole jäljellä kovinkaan paljon vanhoja rakennuksia. Mutta raatihuone on komea ja sen portailta ovat vilkuttaneet mm. Gorbatsovit.
Kaupungin oma poika on Ludwig van Beethoven, joka syntyi alla olevassa talossa vuoden 1770 joulukuussa. Bonn on kuuluisuudestaan ylpeä, ja kaupungissa on niin patsasta, konserttitaloa, festivaaleja ja seinämaalauksiakin.
Bonn ei ole sellainen erittäin kaunis kaupunki kuin vaikka Ljubljana tai Praha. Mutta siellä on mukava viettää aikaa ja sieltä löytyy omat kivat paikkansa - erilaiset puistot, joki ja ympäröivä luonto.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti