Vesireittejä ja kuumailmapalloja

Työmatka kun kulki Reinin vartta, niin sain päivittäin ihailla valtavan joen leppoisaa virtaamista. Olen jotenkin hitaasti ihastunut isoihin jokiin. Suomessahan tällaisia näin leveitä jokia ei juuri ole - Suomi on enemmän järvien ja meren maa. Mutta Keski-Eurooppaa taas halkovat erilaiset vesireitit. Ne todellakin yhdistävät eri maita ja etenkin kauppakumppaneita. Reinillä näkyi yllättävän paljon proomuja, jotka kuljettivat ties mitä paikasta toiseen. Ajattelin, miten joki on toiminut jo vuosisatoja ja -tuhansia rajat ja kansat ylittävän kaupan mahdollistajana. Kuinka kaukaa tulleet tavarat ovat jokia pitkin kulkeneet syvälle sisämaahan. Ja miten jokia yhä käytetään kulkuväylinä. Rein näyttää olevan yhä suosittu, yhtenä aamunakin näin kuutisen proomua samanaikaisesti.

Tämä on taas sitä saksalaisuutta / keskieurooppalaisuutta, josta pidän. En edes tiedä miksi. Ja ehkä on turha analysoida, vain tykätä ja iloita itseä miellyttävistä asioista.

Yksi asia, josta ilahduin erityisen paljon, olivat nämä viikonlopun kuumailmapallopäivät Rheinauparkissa. Tämä(kin) on taas jotenkin niin keskieurooppalaista. Puistosta lähti liikkelle viitisen minuutin välein ainakin kymmenen kuumailmapalloa (tai niin monta minä näin). Paikalla oli runsaasti katsojia, mikä toi mukavan tunnelman. Kun pallo lähti ilmaan, näyttivät korissa olevat ihmiset olevan erityisen iloisia. Ja ovathan maisemat varmaan upeita!

Se tunne, kun kuumailmapallo leijuu pilvettömällä taivaalla - se on vapautta. Ja tällä kertaa vielä hymynkare huulilla, kun yläpuolella leijuu possu tai ketunpää :-).

Tänään taas lähes kahden viikon Bonnin työmatkan jälkeen Suomessa. Katsotaan, milloin taas Saksassa.

-O-