Kävin myös viikonloppuna hiihtämässä Paloheinässä kymmenisen kilometrin lenkin. Kaikki ladut eivät ole vielä kunnossa, mutta yhdistelemällä eri reittejä saa monipuolisia maisemia. Itse en nimittäin jaksaisi samaa kilometrin lenkkiä pyöriä kerta toisensa jälkeen ympäri. Minulle sopivat paremmin kauniit lumiset maisemat - juuri se luonnossa rentoutuminen. Tajusin eilen hiihtäessäni Paloheinän pellolla, että hiihdossa ja pyöräretkissä on jotain samaa. Kummassakin voi vain mennä eteenpäin ja antaa ajatusten lentää.
Joskus olohuoneen ikkunastakin näkyy kauniita lounnonilmiöitä:
Toista talvea olen jo ostanut amarylliksen joulukukaksi. Tämänvuotinen on erityisen kaunis ja kukki komeasti kaksi kertaa. Viimevuotisen amarylliksen pidin koko kesän ulkona parvekkeella pöydän alla ja otin sisään vasta lokakuun kylmillä säillä. Jostain syystä amaryllis ei ollut siitä moksiskaan, vaan kukki yhden kerran punaisin kukin. Lehdet tosin venähtivät aika pitkiksi. Tulevana kesänä minulla on sitten kaksi amarylliksen sipulia, katsotaan kuinka monta ja minkävärisiä kukkia niistä ensi jouluna tulee.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti