Bonnin ilmastoneuvotteluissa 2

Bonnissa ilmastoneuvottelut oli jaettu kahdelle aluelle: Bonn-alueelle ja Bula-alueelle. Bonnin puolella olivat kaikki oheistapahtumat, näyttelyt ja paviljongit. Bulassa taas olivat varsinaiset neuvottelut sekä maiden toimistot. Kahden alueen välillä oli muutama kilometri ja niiden matkaa varten piti varata puolisen tuntia metallinpaljastimineen ja siirtymisineen.

Onneksi oli polkupyörä, joten matka sujui kätevästi. Ja maisemat olivat kauniit, sillä alueiden välissä oli iso Rheinaupark-puisto. Puissa oli paras ruska ja olikin mukava nähdä värikkäät lehdet tänä vuonna kaksi kertaa peräkkäin.

Puistoon oli pystytetty myös erinäisiä mielenosoituksia kaikista mahdollisista aiheista. Greenpeace oli ankkuroinut aluksensa Rein-joelle.

Bulalla eli neuvottelualueella oli suurin ruuhka korkean tason päivien avajaisten aikaan. Silloin aulaan oli pakkautunut runsaasti median edustajia. Pari vuotta sitten avautunut uusi konferenssikeskus on valoisa ja tilava.

Fidžin kulttuuri näkyi kummallakin alueella niin voimakkaasti, että en voinut olla kuvaamatta sitä lisää. Bulalle (joka muuten merkitsee fidžin kielellä "tervetuloa") oli tuotu suuri Tyynen meren katamaraanialus sekä koristeltu betonipylväät paikallisilla kuvioilla.

Bonnin alueella, Fidžin paviljongissa, esiteltiin paikallisia käsitöitä. Parasta taisi kuitenkin olla letkeä musiikki.

-O-

Bonnin ilmastoneuvotteluissa

Viikko ilmastoneuvotteluja takana, tällä kertaa Bonnissa. Puheenjohtajamaa on Fidži, mutta koska maan kapasiteetti ei olisi kestänyt yli 20 000 kokousvierasta, päätettiin neuvottelut järjestää Bonnissa, jossa on ilmastosihteeristön päämaja. Fidži kuitenkin näkyy kokouspaikalla monella tapaa:

Fidžin paviljonki, joka huokuu Tyynen valtameren tunnelmaa, etenkin kun siellä esiintyvät paikalliset muusikot.

Käytävien kuvat Fidžiltä sekä esimerkit fidžin kielestä muistuttavat puheenjohtajamaasta kaukana Saksassa.

Talanoa on tärkeä osa Fidžin ja lähisaarten kulttuuria, ja se merkitsee keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Talanoa-alueella on mahdollista pitää esitelmiä tai vain tavata ja pyrkiä ymmärtää paremmin muiden kantoja.

Pohjoismailla on jälleen oma paviljonki sekä ständi. Paviljongin katseenvangitsijoina toimivat turskannahkaiset lamput; ständillä taas menevät hyvin rintanapit ja esitteet. Paviljongilla on joka päivä eri teema ja torstain ruokapäivänä tarjolla oli mm. paahdettuja toukkia.

Myös muut maat panostavat ja puolet ilmastoneuvotteluista onkin nykyään kuin suuret ilmasto- ja energiamessut. Intian paviljonki on suuri ja välkkyvä; Saksalla on maapallo, jonka kuva muuttuu ja USA:n ei-valtiolliset osallistujat vakuuttavat, että ilmastotoimia tapahtuu yhä. Myös mm. teollisuus ja alkuperäisasukkaat ovat esillä.

Alue on suuri ja näissä kuvissa on vain puolet koko kompleksista.

-O-

Oman omenapuun satoa

Luin muutama vuosi sitten jostain lehdestä jutun Råbäck gårdin omenapuista. Tilalla oli otettu käyttöön Yhdysvalloista tullut kumppanuusmalli, jossa asiakas maksaa vuoden alussa viljelijälle tietyn summan yhdestä tai useammasta omenapuusta ja voi satokautena tulla poimimaan oman puunsa hedelmät. Tämä vuoden alussa minäkin hankin itselleni näin kaksi omenapuuta, joista toinen on kesälajile Geneva Early ja toinen talvilajike Amorosa. Etukäteen hieman jännitti, minkälainen sato tulee olemaan, mutta ihan mukavasti oma puu tuotti. Lisäksi sää oli sadonkorjuupäivänä eli eilen lauantaina mukavan aurinkoinen juuri silloin kun olimme itse paikalla. Tila on idyllinen ja viljelijäpariskunta miellyttävän ystävällinen.

Sain puustani reilut 6 kg omenoita, lähes 70 kappaletta. Ihan sopiva määrä mielestäni, vaikka näiden kesäomenien sato ei kuulemma tänä vuonna ole niin hyvä kuin tavallisesti. Ostin lisäksi tilalta hunajaa ja odottelen kovasti, että pääsen maistamaan sitä. Mehiläiset ovat olleet myös auttamassa tilan omenoiden pölyttämässä ja kuulemma parantaneet satoa.

Kävin myös katsomassa talviomenapuutani. Sen sato kypsyy vasta syys-lokakuun vaihteessa. Isoja omenia oli runsaasti oksilla ja onkin mielenkiintoista nähdä, miltä kuukauden kuluttua näyttää.

Nyt tuntuu siltä, että jatkan tätä kumppanuusmaataloutta myös ensi vuonna. Se on helppo tapa saada syksyn omenat, mutta on myös mielenkiintoista nähdä, miten ruoka kasvaa ja tukea suoraan maatilan työtä.

-O-

Lyypekki: punatiiliä ja (salko)ruusuja

Lyypekki on aina yhtä kaunis kaupunki. Laskin, että tämä taitaa olla jo kymmenes vierailu Lyypekissä, mutta yhä sieltä löytyy jotain uutta ja toisaalta on mukava ihailla tuttuja kulmia sekä vierailla lempipaikoissa. Tällä kertaa en ollut vain läpikulkumatkalla Hampurin ja Travemünde sataman välillä, vaan yövyin kaupungissa kaksi yötä ja oikein keskityin nähtävyyksiin.

Keskiaikaista vanhaakaupunkia vartioi vielä muutama jykevä portti, tässä pohjoisen Burgtor.

Punatiili on yleinen rakennusmateriaali, ja usein sen päälle on vielä maalattu.

Kujia eli gasseja vie tunnelmallisille sisäpihoille.

Vanhakaupunki on saari Trave-joen keskellä.

Lyypekin tunnusmerkki ovat seitsemän kirkontornia - tässä on Tuomiokirkko (Dom).

Lyypekki ja sen kirkot kärsivät pahasti toisen maailmansodan pommituksista. Yksi parhaiten restauroiduistan kirkoista on Marienkirche. Keskilaiva  on 40 metrin korkeudessa ja erittäin kauniisti koristeltu.

Kirkonkellot tippuivat pommitusten voimasta ja rikkoivat lattian. Oli hieno ele jättää ne niille sijoilleen.

Kirkossa oli tänä kesänä hieno näyttely pommitusten tuhoista ja jälleenrakennuksesta, sekä myös joitakin voimakkaita taideteoksia.

Sointuvia keskiaikaisia värisävyjä.

Lyypekin kadut ovat täynnä tavallisia ruusuja ja salkoruusuja. Etenkin jälkimmäisiä puskee pienestäkin raosta kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä.

Herttainen kaupunki, jossa viihtyy mainiosti päivän tai pari.

-O-