Sanomia

Nämä sanomat katsovat minua töissä näyttöpäätteen takana:

• Look out for hope
• Take no shit
• It's always worth it
• Go with your heart

Kortit ostin yhdestä Berliinin Kastanienalleen kivoista paperikapoista. Korttien tekijä Juju's Delivery on myöskin samaisesta Prenzlauer Bergin kaupunginosasta - itse asiassa ihan kulman takana sieltä, missä itse asuin viime keväänä. Hauska sattuma.

Löysin Jujun nettisivuilta lisää kivoja postikortteja, joissa on yhtä voimauttavia sanomia,kuten:

• Find comfort in simple things
• Take pride in your fears
• Too honest to fake it  

Kortit antavat voimaa haastavina työpäivinä. Viattoman näköinen lapsi ja voimakas sanoma on myös pysäyttävä yhdistelmä. Lyhyet lauseet saavat ajattelemaan lisää - olenko samaa mieltä (aina), miksi olen/en, miten ajatusta voisi kehittää jne.

-O-

Parveke viikolla 22 ja inspiraatiota muualta

Parveke on kokenut muodonmuutoksen, kun löysin kivan pöydän kirppikseltä ja kasvit ovat kasvaneet. Siirsin kasvien paikkoja sitten viimeisestä ja istutin joitakin lisää; pavun ja kesäpäivänhatun (Cherokee Sunset) siemenet pääsivät maahan. Iloitsen erityisesti siitä, että kylmän ja sateisen kevään jälkeen aurinko on alkanut paistaa ja lämmittää. Sen seurauksesta monet kasvit parvekkeella kukoistavat jälleen. Orvokki kukkii runsaasti, viime vuotiset päivänliljat vihertävät ja useat siemenet ovat itäneet. Ehkä ne sipulikukatkin pian kukkivat.

Pöytä oli varsinainen löytö! Sille mahtuu myös vaikka mitä. Pieniin ruukkuihin istutan vielä yrttejä. Ja kovasti haaveilen yhä tomaatista, tosin en oikein tiedä, minne se mahtuisi. Ja toki jossakin pitäisi olla tilaa myös minulle istuskella - siinä on siis vielä järjestämistä.

Olen aina ymmälläni kasvun ihmeestä. Miten niin pienessä siemenessä on kaikki elämän edellytykset. On ollut todella mielenkiintoista seurata auringonkukan itämistä. Siemenet olivat pari vuotta vanhoja, mutta sieltä ne kuitenkin reilussa viikossa puskivat. Istutin retiisin ja rukolan 18.5. ja ei mennyt kuin muutama päivä, kun retiisistä näkyi vihreää. Rukolalla kesti hieman kauemmin, mutta pari senttiä on sekin jo noussut.

Olin viime viikolla Kööpenhaminassa työmatkalla ja kävelemässä Ørstedsparkenissa. Todella kauniita istutuksia tulppaaneista ja orvokeista!

Omenapuut ja syreenit olivat myös parhaassa kukassa.

Viikonloppuna piipahdin Kumpulan siirtolapuutarhassa, jossa oli taimimyyjäiset. En löytänyt kasveja, mutta ihailin toinen toistaan upeampia istutuksia. 

Näistä saa hyviä ideoita - sekä hyvitystä sille, että omat tulppaanit taitavat tuottaa tänä vuonna ainoastaan lehtiä. Hyvä että kukkivat edes jossain :-).

-O-

Ajatuksia - Thomas Gordon

Ajattelin jo nuorena, että kukin saa elää kuten haluaa, kunhan ei omilla tekemisillään loukkaa muita ihmisiä ja luontoa. Ehkä siksi Thomas Gordonin ajatukset kolahtivatkin niin hyvin muutama vuosi sitten. Gordonin perusteesit ovat lähteneet vanhempien ja lasten suhteista, mutta laajentuneet koskemaan kaikkia ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tiivistettynä on kyse tästä: 

You and I are in a relationship which I value and want to keep. We are also two separate persons with our own individual values and needs. So that we will better know and understand what each of us values and needs, let us always be open and honest in our communication.

When you are experiencing a problem in your life, I will try to listen with genuine acceptance and understanding in order to help you find your own solutions rather than imposing mine. And I want you to be a listener for me when I need to find solutions to my problems.

At those times when your behavior interferes with what I must do to get my own needs met, I will tell you openly and honestly how your behavior affects me, trusting that you respect my needs and feelings enough to try to change the behavior that is unacceptable to me. Also, whenever some behavior of mine is unacceptable to you, I hope you will tell me openly and honestly so I can try to change my behavior.

And when we experience conflicts in our relationship, let us agree to resolve each conflict without either of us resorting to the use of power to win at the expense of the other’s losing. I respect your needs, but I also must respect my own. So let us always strive to search for a solution that will be acceptable to both of us. Your needs will be met, and so will mine - neither will lose, both will win.

In this way, you can continue to develop as a person through satisfying your needs, and so can I. Thus, ours can be a healthy relationship in which both of us can strive to become what we are capable of being. And we can continue to relate to each other with mutual respect, love and peace.

Ihmisen näkeminen ja arvostaminen niin kuin hän on - tärkeää ja vaikeaa, mutta juuri siksi ja silti tavoittelemisen arvoista. Näin kukin meistä voi parhaiten toteuttaa omia unelmiaan ja omia lahjojaan. Aito kuuntelu ja omien tunteiden puolustaminen vaativat aikaa, rakastavaa suhtautumista itseen ja muuhun ympäristöön sekä hyväksymistä. Siinä on tekemistä joka päivälle.

-O-

Puu-Vallilan, Arabian ja Olympiakylän pihakirppikset

Tämä viikonloppu oli varsinainen kaupunkikulttuurin ja kirppisintoilijan paratiisi. Puu-Vallilan pihakirppis järjestettiin lauantaina ja sunnuntaina, Arabiassa oli katufestivaalit ja Olympiakylässä oli pihakirppis tänään. Lisäksi eilen oli ravintolapäivä. Pirkkolassa olisi ollut myös pihakirppis tänään, mutta sinne en enää jaksanut mennä. Sää suosi kaikkia tapahtumia, mikä oli hyvä - Herttoniemen ihana pihakirppistapahtuma kun lössähti pari viikkoa sitten sateeseen.

Puu-Vallilasta tykkäsin tosi paljon. En olekaan tainnut siellä koskaan kunnolla kävellä, en ainakaan ihastuttavilla sisäpihoilla. Tykkään tunnelmasta, jossa yhdistyvät romanttiset satavuotiaat eriväriset puutalot, sekavat puutarhat ja korkeuserot. Asukkaina on yllättävän paljon nuoria ja lapsiperheitä - joko sukupolvenvaihdos menossa tai sitten kyseessä pienet vuokra-asunnot.

Uskomatonta ajatella, että tämä kaikki meinattiin purkaa 1970-luvulla kerrostalojen tieltä. Paljon Helsingin puutaloista katosi noihin aikoihin, mutta onneksi tämä ja pari muuta kaupunginosaa säilyivät - ei vähiten sinnikkäiden asukkaiden ja muiden puolustajien ansioista. 

En muistanutkaan, miten suuri tapahtuma Arabian Katufestivaali onkaan! 20 000 osallistujaa ja sen kyllä huomasi. Tekemistäkin oli Taiteiden yön tapaan. Tämän vuoden erikoisuus oli Jukka Hakasen maalaama muraali. Siitä tuli hieno! Muraali muistuttaa Berliinistä, jossa niitä on useampikin. Toivottavasti seinätaide lisääntyy Suomessa. Muutenkin tuntuu siltä, että täällä alkaa pilkahdella Berliinin fiilistä siellä täällä - seinämaalauksien lisäksi näitä katutapahtumia, pieniä kauppoja ja ravintoloita, yhteisöllisyyttä. No, ehkä Arabia/Vallila/Käpylä ei ole ihan Prenzlauer Berg tai Kreuzberg, mutta sinne suuntaan.

Musiikkia löytyi jokaiseen makuun. Kuulin parin tunnin aikana ragtimea, heviballadeja, arfikkalaista rumpumusaa, soulia, ultrabra-tyylistä lapsille, räppiä, Hair-musikaalia, reggaeta, klassista kuorolaulua ja vihaista naisrokkia.

Aurinkovoimalla toimiva dj-setti:

Myös ruokapuolessa oli sama runsauden pula. Tuntuu kuin koko maailma olisi ollut kokkaamassa: Syyria, Ukraina, Peru, Vietnam, Tiibet, Burkina Faso jne. Aivan mahtavaa saada kokeilla sellaisia ruokia, joita ei edes tiennyt olevan olemassa. Ja muutenkin laajentaa sivistystään sekä vain viettää mukava iltapäivä auringossa. 

Tänään sitten täällä Olympiakylän funkkismaisemissa. Isoja pihoja, mäntyjä, paljon tilaa, vaaleita taloja. Ja ihan mukavasti myyjiä - näin vielä kolmen aikaan näkyy osa vielä istuvan tuolla ulkona. Ehkä menen ensi vuonna itsekin myymään (nyt ei pääsiäsen kirppiksen jälkeen vielä ole kerääntynyt tarpeeksi tavaraa).

Inspiroiduin muiden kauniista istutuksista, tarkoitus on nimittäin siistiä kesän aikana yhteistä piha-aluettamme. 

Kaikenlaista hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä tuli löydettyä; kakku/leivosalusta, rottinkikoreja keittiöön, elokuvajulistekirjat, Arabian kukkaruukkuja ja säilytyshyllykkö eilen.

Tänään löysin 50-luvun tyylisen lampun olkkariin, lisää lankoja neuletilkkupeittoon, pari kivaa kirjaa, kauniit minitarjottimet, hauskan puuraketin keittiön ikkunan punaisten esineiden kokoelmaan sekä sen parhaan löydön eli pöydän parvekkeelle. Tätä pöytää olen kaikkein eniten kaivannut, vaikka kyllä moni muukin asia tulee tarpeeseen. 

 

Mukavia nämä kaikki kaupunginosatapahtumat, joista on tullut vuosien saatossa jo perinne. Rytmittävät kevättä ja tuovat kivaa tekemistä. Ensi viikonloppuna on vielä siivouspäivä ja kesäkuun alussa Käpylän kyläjuhlat. Sitten onkin kesä alkanut.

-O-

Muinais(suomalais)ista nimistä ja nimen valinnasta

Hesarissa oli tällä viikolla mielenkiintoinen artikkeli muinaissuomalaisista nimistä (12.5.2015, paperilehdessä nimellä "Lapsen nimi selvisi unessa", netissä nimellä "Monella suomalaisella on vielä pakananimi"). Mielenkiintoinen minulle siksi, koska siinä käsitellään kahta minua erityisesti kiinnostavaa aihetta eli 1) Mistä nimet ovat kotoisin 2) Miksi nimi valitaan.

Kiinnitin huomiota etenkin siihen, miten yleismaailmallista nimeäminen on. Muinaissuomalaisista nimistä löytyy useita kaksiosaisia kuvailevia nimiä, esim.:

• Ihamuoti = ihana/haluttu + muotti -> hyvännäköinen
• Utojoutsi = kauas osuva nuoli
• Viljapäivä = runsaus + valo
• Hyväneuvoinen = hyvä + viisas
• Mielivalta = hyvä/ hallittu + valta
• Ikähalu = pitkään toivottu

Monessa muussa kielessä on aikoinaan ollut samanlainen tapa tuottaa nimiä (Konrad Kunze, dtv-Atlas Namenkunde, s. 18):

• Sanskriitti: Candraguptah = kuunjumala + suojattu
• Muinaiskreikka: Demosthenes = kansa + voimakas
• Muinainen keltti: Caturix = taistelu + voimakas
• Muinaisslaavi: Bogumil = jumala + rakkaus
• Muinaisyläsaksa: Thiotrich = kansa +voimakas

Samoin on monessa muussakin kielessä, myös nykyään. Kreikkalaiset nimet ovat nykyäänkin hyvin samannäköisiä kuin muutama tuhat vuotta sitten, samoin moni slaavilainen nimi. Afrikassa, Aasiassa ja Amerikassa on useita kieliä ja kulttuureja, joiden nimet ovat täysin läpinäkyviä ja joissa on mahdollista keksiä alati uusia nimiä - kuten muinaissuomalaisetkin tekivät.

Meillä Suomessa ja monessa muussa eurooppalaisessa maassa suosituimmat nimet ovat muuttuneet läpinäkymättömiksi. Harva osaa sanoa, mitä tarkoittavat nimet Matti, Anna, Emma tai Ville. Ne ovat muuttuneet vuosisatojen aikana käytössä kuten kivi hioutuu vedessä. Toki nämäkin nimet ovat olleet aikoinaan läpinäkyviä:

• Matti = hepreasta; Mattitja eli jumalan lahja (Mathias, Matthew, Mats, Mathieu, Mateo jne)
• Anna = hepreasta; Hannah eli armo
• Emma = germaaninen; ermin/irmin merkitsee mahtavaa, suurta
• Ville = germaaninen, willio + halm merkitsee lujatahtoista ja suojaa/kypärää

 Euroopan suosituimmat nimet ovat usein juuri näitä läpinäkymättömiksi hioutuneita nimiä raamatusta ja pyhimyksiltä, ja ne ovat lähes kaikki joko heprealaisia, kreikkalaisia, roomalaisia tai germaanisia.

Ja tietenkin jokaisessa kielessä / maassa / kulttuurissa on myös omia, omakielisiä nimiä. Suomessa nämä Onnit, Helmit, Vienot ja Urhot ovat taas nousseet suosituiksi. Siinä tullaan taas takaisin artikkelin muonaissuomalaisiin nimiin ja kysymykseen "Miksi nimi valitaan". Aikoinaan nimi annettiin esivanhemman mukaan, joka oli uudestisyntynyt lapsessa - nimi ilmestyi vaikka unessa. Nimi saattoi olla enne, jolloin nimen miellyttävät ominaisuudet tarttuivat lapseen. Nimi myös suojeli lasta.

Mitä ajattelee nykyvanhempi antaessaan lapselleen nimen Onni, Armas, Lempi ja Aamu; Pyry, Ruska, Kivi ja Tilhi; tai Voitto, Hilja, Aatos ja Rauha? Toivooko hän esi-isänsä tavoin lapsestaan lempeää tai voitokasta? Peilaako nimi omaa luonto- tai kulttuuriharrastusta? Halutaanko kunnioittaa isovanhempia? Vaiko valita vain kaunis/erikoinen/miellyttävä jne. nimi? Saa olla mikä tahansa. Mielenkiintoista on se, miten syyt nimen valintaan ovat erilaisia eri aikoina ja eri maissa - ja toisaalta kuitenkin niin samanlaisia.

-O-

Suomenlinnassa

On etuoikeus voida viettää aikaa lapsuudenystävien kanssa, jotka on tuntenut jo yli 30 vuotta. Ja erityisen hauskaa on nyt, kun meistä monella on lapsia. Meitä oli tänään 5+5 nauttimassa pääosin aurinkoisesta iltapäivästä Suomenlinnassa.

Kanuunat ja luolat olivat tietenkin ykkösiä. Onneksi yksi meistä oli viisaana ottanut taskulampun mukaan - valaisin on ehdoton varuste Suomenlinnassa. 

Tykkäsin myös yksityiskohdista - oli se sitten vääntynyt puunrunko,

hienot värikontrastit 

tai saniaisia kivien välissä.

Kunnon viisikkofiiliksen kruunasivat tietenkin evästauot tunnin välein. Ulkoilma tekee nälkäiseksi.

Suomenlinnassa riittää aina nähtävää ja tekemistä. Ja sinne on kiva tulla vain viettämään aikaa kauniissa maisemis.a

-O-

Toukokuun istutuksia

Sain tänään parveketta hieman järjestettyä ostettuani kaksi puulatikkoa läheisestä kukkakaupasta. Olen tarvinnut jonkinlaista koroketta kasveille, jotta ne saisivat enemmän valoa ja tulisivat paremmin esille kuin pelkästään parvekkeen lattialla. Mietin ensin nikkaroivani itse hyllykön, mutta päädyin sitten tällaiseen helpompaan ratkaisuun. Ehkä vielä joskus teenkin itse jotain, mutta laatikot käyvät pikaratkaisuna hyvin.

Parvekeistutukset kehittyvät vielä aika lailla: Pelakuut siirtyvät parvekelaatikkoon heti kun siellä nyt kituuttavat tulppaanit ovat kukkineet. Kaikki parvekelaatikoihin istuttamani sipulikasvit ovat nimittäin kasvaneet vain pari senttimetriä. Jopa krookukset. Jospa ne kukkisivat ennen kesäkuun alkua. Mansikat tulisivat sitten pelakuiden paikalle.Yhdelle parvekelaatikolle olisi vielä tilaa - ajattelin istuttaa sinne vihanneksia (rukola, papu ja retiisi).

Kukkaruukuissa on tänä vuonna pelakuun ja mansikan lisäksi seuraavia istutuksia:

• Kaksi erilaista daaliaa (toinen kesti talven yli, toinen Dahlia "Selma Lagerlöf")
• Punaisia gladioluksia (Gladiolus x hortulanus "Espresso")
• Tuoksuherne (Cupari)
• Keltakosmoskukka (Polidor mixture)
• Kalifornian tuliunikko (Carmine King)
• Kahta erilaista keltaista narsissia (Yellow Cheerfullness & Rip van Winkle)

Saa myös nähdä, onnistuivatko viime vuotiset perennat talvehtimaan kellarissa. Moni perenna ei tykännyt kellarin kuivuudesta, mutta pari näyttää elonmerkkejä.

Osaan ruukuista ja laatikoista olen istuttanut kahta eri kasvia. Esim. alla olevassa parvekelaatikossa on sinitähtihyasinttia ja kevättähteä (joiden siis olisi pitänyt jo kukkia) sekä kehäkukkaa. Krookus, päivänlilja ja pensaskrassi viihtyvät toisessa parvekelaatikssa sekä narsissi & kosmoskukka ja daalia & tuoksuherne ruukuissa. 

Orvokit kukkivat aika vaatimattomasti amppelissa. Ehkä nyt vain on ollut liian kylmä. 

Vähän järjestelyä ja istuttelua vielä (mietin, haluaisinko vielä kirsikkatomaatin) - sekä etenkin lämpöä ja aurinkoa - niin parveke on varsinainen keidas.

Istuttaminen on jatkunut myös sisällä. Olen vaihtanut lähes jokaisen kukan mullan ja istuttanut pari uutta tainta (juoru ja rönsylilja). Työpaikan muutto aiheutti sen, että uuteen työpisteeseen ei saa tuoda huonekasveja. Viisi kasvia tuli sitten takaisin kotiin. Nyt etsin niille uutta rakastavaa kotia, kuten näille uusille taimillekin. 

-O-

Luontosuhde

Kirkko&kaupunki -lehdessä oli viime viikolla (6.5. sivu 8-9) todella mielenkiintoinen artikkeli nimeltä "Luontoretki kantaa kauas". Artikkelin pääviesti tuli ingressissä "Lapsuuden luontokokemukset vaikuttavat ihmisen ympäristösuhteeseen koko loppuiän".

Osui ja upposi todellakin. Olen miettinyt tätä kysymystä vuosia ja kerrankin joku osasi pukea sanoiksi monet omat ajatukseni ja yhdistää erilaiset pohdinnat yhtenäiseksi tarinaksi. Muutama lainaus artikkelista:

"Aikuiset mahdollistavat lapsille luontosuhteen syntymisen viemällä heidät luontoon. Se on valinta, jolla on kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia elämässä."

"Se, että on lapsuuden kesät voinut viettää maalla ja saanut sieltä suuria luontokokemuksia, kantaa varmaan läpi elämän. Sieltä on piirtynyt joitain asioita syvälle mieleen."

"Usein on sanottu, että luonnon tunteminen lisää halua vaalia sitä. Tätä tarkoitti suuri maantieteilijä ja luonnonystävä, professori Reino Kalliola (1909-1982) sanoessaan "kestävä rakkaus edellyttää aina kohteensa tuntemista"."

Olen itse viettänyt lapsuudessa paljon aikaa luonnossa: mökillä, marjassa, sienessä, partioretkillä/leireillä, ihan vain leikkimässä. Muistan parhaiten pienet yksityiskohdat, joihin kiinnitin huomiota ja joissa kuvittelin satujen kääpiöiden asuvan. Näistä pienistä yksityiskohdista tykkään vieläkin. Luonto edustaa minulle myös luovuutta. Ei ole valmiita leluja, vaan mielikuvitus keksii leikit ja leikkivälineet. Tästä mielikuvituksesta olen voinut myöhemin ammentaa pohjattomasti. Ja tylsää ei varmasti ole.

Luonnon kauneus - aina löytyy uusia ihania paikkoja. Luonnon helmassa mieli lepää. Viikon pyöräretkillä stressi kaikkoaa ja mieli sekä keho vetreytyvät. Tulee uusia ajatuksia. Ja on myös jotenkin enemmän kosketuksissa omaan itseensä. Niinhän sanotaan, että suomalaisille metsä on kirkko.

Koska luonto on itsellä tärkeää, on aivan itsestäänselvää, että sitä haluaa suojella. Jopa niin tärkeää, että siitä on tullut ammatti. Luonnolla on myös itseisarvo, erillään meistä ihmisistä ja tarpeestamme käyttää ja hyödyntää luontoa (kasveja, eläimiä jne).  

Luontokokemusten ei tarvitse olla kummoisia. Pelkkä retki lähimetsään tai ohjelmaton oleskelu riittää aivan hyvin. Tärkeintä on kohtaaminen. Siksi olen lähiluonnon puolustaja, sillä mistä muualta ihminen saa arkikosketuksen luontoon. Sieltä löytyvät ne rakkaat paikat. Ja artikkelissakin korostetaan aikuisten esimerkkiä. Kiitos siis omille vanhemmilleni johdatuksesta luontoon. 

Ja kuten sähköpostini allekirjoituksessa Frank Lloyd Wrightia lainaten sanotaan

"Study nature, love nature, stay close to nature.
It will never fail you."

-O-