Pyöräretki Moselilla

Olin jälleen Bonnissa työmatkalla ja päätin tehdä pienen pyöräretken ainoana vapaapäivänä eli viikko sitten sunnuntaina. Naapuri oli toukokuun alussa maininnut, että hän oli miehineen pääsiäsenä ajellut Moselin vartta ja kehunut maisemia. Bonnista pääsee junalla Koblenziin (jossa Rein ja Mosel kohtaavat) kätevästi. Sää oli hieman epävarma koko viikon ja säätiedotus lupasi itse asiassa sadetta iltäpäiväksi, mutta jotenkin sadepilvet onneksi kiersivät Moselin.

Matka alkoi Koblenzista, josta siirryin Moselin toiselle rannalle - siellä on paremmat pyörätiet.

Moselin alue on varmaan eniten tunnettu viinintuotannosta, ja näinkin runsaasti viiniköynnöksiä varsinkin reitin alkupuolella. Nostan todella hattua niille ahkerille, jotka aikoinaan pengersivät rinteet ja myös niille, jotka yhä penkereillä työskentelevät.

Viininviljelyn lisäksi Mosel on tunnettu proomuista,

maalauksellisista kylistä (Kobern, jossa lounastin ja Winningen)

sekä linnoista (Thurantin linnanrauniot ja Cochemin linna)

Matkaa Koblenzista Cochemiin kertyi 54 km. Mäkiä ei juurikaan ollut ja alussa reitti kulki leppoisasti viininviljelyalueen ja vanhojen kylien läpi. Noin puolessavälissä matkaa reitti siirtyi autotien viereen, mikä oli hieman tylsää. Maisemat olivat kuitenkin yhä hienot.

Joskus olisi mukava jatkaa pyöräretkeä Cochemista Trieriin päin, sillä juuri sillä reitillä Mosel tekee upeat silmukkansa. Ja ilmeisesti pyörätie ei enää ole autotien vieressä, mikä on miellyttävää. Yleisesti ottaen voin suositella reittiä: opasteet auttavat jopa kartatonta, ravintoloita on runsaasti ja Cochemiin saakka lähes joka kylässä on juna-asema. Ja maisemat ovat tietenkin upeat!

-O-

Wieniläinen suklaaravistelukakku

Kotona oli hieman liikaa mannaryynejä ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Etsin jonkin aikaa sopivaa reseptiä, kunnes se köytyi ravistelukakkujen reseptejä sisältävästä vihkosesta. Kakun nimi on saksaksi "Wiener Griesskuchen" eli oikeastaan wieniläinen mannaryynikakku. Mutta minusta suklaaravistelukakku kertoo mausta ja tekotavasta paremmin. Töissä nimeksi tuli parin ruotsinkielisen kollegan oivalluksen takia wieniläinen possukakku, koska saksan sana "Griess" lausutaan "gris, joka taas tarkoittaa ruotsiksi possua. Tosin possua tämä ohje ei ole nähnytkään - sen sijaan kaikenlaista hyvää eli suklaata, kaakaota, hasselpähkinöitä, kanelia ja kahvia. Kakku on aika tuhti, ja sen kanssa sopii mainiosti vaahdotettu vaniljakastike. Töissä kakku maistui hyvin ja siksi saanut siitä edes kuvaa.

          

           2 dl vehnäjauhoja

           2 tl leivinjauhetta

           3 dl mannaryynejä

           2 tl vaniljasokeria

           2 dl sokeria

           3 rkl kaakaojauhetta

           1/2 tl kanelia

           1 dl hasselpähkinärouhetta

           125 g suklaata

           200 g voita

           2 dl maitoa

           5 rkl kahvia

           4 kananmunaa

           Rouhi suklaa. Sulata voi. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (22 cm halkaisijaltaan).
           Laita pari litraa vetävään kannelliseen muovirasiaan jauhot, leivinjauhe, mannaryynit sekä 
           sokerit. Sulje kansi ja ravistele pari kertaa voimakkaasti, jotta ainekset sekoittuvat. Lisää
           kaakaojauhe, kaneli sekä pähkinä- ja suklaarouheet. Ravistele uudelleen n. 15 sekunttia.
          
           Sekoita pienessä kulhossa sulatettu voi, maito, kahvi ja kanamunat. Kaada nesteet kuivien
           aineiden päälle rasiaan ja sulje kansi. Ravistele minuutti. Avaa kansi, sekoita ja ravistele 
           kansi suljettuna taas minuutti. Avaa kansi, varmista että kaikki ainekset ovat varmasti
           sekoittuneet. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 40-45 minuuttia 175 C.

Jos haluaa erittäin suklaisen kakun, niin kanelin ja kahvin voi jättää pois. Kakku on hyvin perinteinen ja keskieurooppalainen, sopii myös tarjottavaksi lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. Ohjeessa suositellaan lisäksi kastiketta munalikööristä, espressosta ja tomusokerista.

-O-

Uusi matto olohuoneeseen

Sain vihdoinkin olohuoneen uuden maton. Olen miettinyt mattoa siitä asti, kun muutin tähän asuntoon melkein kaksi vuotta sitten. Haaste oli se, että tarvitsin tarpeeksi ison maton suojaamaan lattiaa ja toisaalta se, että maton värien pitää sopia huoneen muuhun väritykseen. Lisäksi halusin, että matto on tehty reiluissa oloissa. Juuri tämän yhdistelmän takia kesti näin kauan löytää sopiva matto. Jostain syystä yksivärisiä, luonnonkuituisia, isokokoisia ja tyylikkäitä mattoja on aika vähän tarjolla, etenkin murrettuna oranssina. Lopulta päätin tilata maton itävaltalaiselta Tiscalta. Tiscan 96 värin valikoimasta löytyi sopiva oranssi ja maton kooksi sai valita lähes mitä tahansa. Matot tehdään Romaniassa ja mattotehdas tuo kaupunkiin kaivattua työllisyyttä. Matot ovat myös täyttä villaa.

Uusi matto istuu paikalleen mainosti ja tuo lämpöä olohuoneeseen. Olen todella iloinen siitä, että mäntylattia, joka on pehmeä kuin voi, on nyt suojassa tuolinjalkojen painaumilta. Ja matto on sen verran iso, että vain yksi kappale riittää. Nyt tosin huomaan, että sohva alkaa vaatia lisää värejä vaikka tyynyjen avulla. Katsotaan, mitä keksin.

-O-

Arabian katufestivaalit ja Olympiakylän pihakirppis v. 2016

Viime viikonloppu oli täynnä aktiviteetteja pihakirppisten ja kaupunginosafestivaalien ystäville. Harmi vain, että sää oli niin huono, kylmä ja sateinen. Lauantaina Arabiassa sade alkoi onneksi vasta joskus puoli kahdeltatoista, joten ehdin ystäväni ja hänen poikansa kanssa katsoa läpi kaikkien kirppismyyjien tarjonnan ja juuri sopivasti ostaa lounaaksi herkulliset lautaset Lähi-idän makuja. Pääsimme teltan alle kuivaan syömään, mistä tuli oikeastaan hauska retkifiilis.

Muuten oli sääli, että sää oli sen verran huono, että festivaaleilla ei ainakaan aamupäivällä ollut kuin kolmasosa viime vuoden väestä. Toivottavasti tilanne parani iltapäivällä. En tehnyt tänä vuonna muita löytöjä kirppikseltä kuin muutaman sisustuslehden sekä pitsaleikkurin. Mutta oli mukava viettää aikaa kivassa seurassa ja lisäksi törmäsin yhteen lukion luokkakaveriin, jota en ollut nähnyt sitten ylioppilaskirjoitusten. 

Sunnuntaina Olympiakylässä järjestettiin perinteinen pihakirppis. Tänä vuonna en mennytkään ostoksille, vaan päätin ryhtyä myyjäksi yhden ystäväni kanssa, joka on muuttamassa ulkomaille. Aamupäivä oli mukava: sai vaihdettua kaikki kuulumiset, sadetta ripsautti vain vähän, väkeä pyöri sopivasti ja jotain tuli myytyäkin. Hauskinta oli yhteisöllinen kyläfiilis, jota tällaiset kaupunginosatapahtumat luovat. 

Seuraavat pihakirppikset ovatkin sitten jo tänä viikonloppuna Puu-Vallilassa ja sitten kuun lopussa Kumpulan kyläjuhlissa sekä siivouspäivän myötä joka puolella.

-O-

Rinnettä rakentamassa

Talonyhtiössämme on iso piha 1940-luvun malliin, joka pohjautuu tunnetun puutarhasuunnitelija Elisabeth Kochin piirroksiin. Alkuperäisiä suunnitelmia ei tietääkseni kuitenkaan ole suoraan toteutettu ja nykyinen piha on sekoitus eri tyylejä ja istutuksia. Koska puutarhanhoito on rakas harrastukseni, olen enemmän kuin tyytyväinen, kun sain luvan alkaa remointoimaan yhteistä pihaa. Kochin suunnitelmien mukaan sitä ei voi eikä kannata rakentaa, mutta vanhaa tyyliä on hyvä noudattaa, jo ihan suojelukaavankin takia.

Päätin että otan tänä vuonna käsittelyyn vain muutaman kohdan - koko piha olisi kerralla ihan liian iso urakka omien töiden ohella. Heinittynyt rinne on yksi tämän vuoden kohteista. Olen tehnyt sitä nyt kaksi iltaa ja oletan että neljä iltaa vielä menee, kunnes saan koko rinteen kuntoon. Kaivoin kivet rinteestä mullan alta, muotoilin rinteen uudestaan ja lisäsin jonkin verran hyvää uutta multaa.

Juuri mitään istutuksia ei ollut enää jäljellä, sillä heinä oli vallannut koko rinteen. Yhden kuunliljan siirsin uudelle paikalla. Viime vuonna olin istuttanut kaksi päivänliljaa ja yhden akileijan, jotka olivat juurtuneet hyvin. Istutin niiden kavereiksi vielä kaksi akileijaa lisää sekä kaksi kurjenpolvea. Kaikki sopivat hyvin puolivarjoon sekä leviävät itsekseen.

Muut istutukset ovat vielä tulossa. Lisäksi multaa tarvitsisi lisää, samoin kiviä ylimmmäksi / neljänneksi tasoksi. 

Tässä on sitten loppurinne. Jatkan vasta kunhan skillat ovat kuihtuneet ja ne on helpompi istuttaa uudestaan. Kuten huomaa, aikaisemmin kivet on heitelty ihan sikin sokin - onkin todella mukavaa saada rinteestä siistimpi ja myös mielestäni paremmin talon ja sen perustamisajankohdan henkeen sopiva. Ja puutarhatöitä on tietenkin todella mukava tehdä.

-O-

Parvekeistutuksia vol. 2016

Kun sää lämpeni vapun jälkeen, alkoivat sormet syyhytä puutarhatöihin. Ostin viikolla muutamia taimia sekä multaa ja laitoin parvekkeen kuntoon. Väreiksi valitsi samat kuin viime vuonna eli keltaisen, oranssin, vaaleanpunaisen ja punaisen. Jotenkin se on niin iloinen ja energisoiva yhdistelmä. Kukiksi valitsin helppoja lajeja. Parveke on aika varjossa ja kahtena viime kesänä olen hieman oppinut, mikä täällä parhaiten kasvaa ja mikä ei.

Oransseista orvokeista olen haaveillut jo jonkin aikaa. Ostin seitsemän isoa oranssia orvokkia ja neljä pientä keltaista. Ajattelin ensin, että olisin viime vuoden tapaan istuttanut orvokit amppeliin. Mutta ne näyttävätkin hauskoilta vuorotellen pitkässä parvekelaatikossa.

Amppeliin päätyivät sen sijaan kaksiväriset petuniat. Petunioita en ole aikaisemmin kokeillut, mutta olettaisin niiden perinteisinä parvekekukkina selviävän. Toinen kukka, mistä haaveilin jo viime vuonna, on mustasilmäsusanna. Ostin vahingossa innoissani aika ison yksilön - toivottavasti se selviää toukokuun viileistä öistä.

Pelakuut ovat varma valinta näissä olosuhteissa. Ostin kahta sävyä: vasemmalle puolelle kaksiväristä vaaleanpunaista ja oikealle puolelle punaista. Lisäksi istutin neljänteen parvekelaatikkoon krassin taimia. Viime vuonna yritin kasvattaa krassia siemenestä, mutta se ei onnistunut kylmän ja sateisen sään vuoksi. Toivottavasti taimet viihtyvät paremmin.

Kolmas asia, mistä olen haaveillut, on ruukkuporras. Granitilla on sopivan kevyitä ja kapeita malleja. Sopii todella hyvin tilaan! Viime vuonna kirppikseltä löytämäni parvekepöytä on ihan ok, mutta yritän tänä vuonna pitää vähemmän kasveja ja toisaalta saada tilaa myös parvekkeella olemiseen. 

Kesäkuun alussa haluaisin istuttaa vielä joitain vihanneksia (ruukkuportaassa on tilaa) ja kirsikkatomaatti olisi myös mukava. Ja katsotaan, mitä viimevuotisille daalioille kuuluu. Muuta en ajatellut tänä vuonna kokeilla, jotta nämä varmasti onnistuvat. Lisäksi mietin, miten saisin parhaiten jonkinlaisen istumapaikan mahtumaan parvekkeelle - vielä sellaisen, mihin parveketyynyni sopisivat. Mietin ensin puukoreja, mutta ne eivät kestä istumista. Katsotaan siis, mitä keksin.

-O-

Keväinen pyöräretki Vantaanjoen varrella

Kauniin sään innoittamana lähdin eilen pienelle pyöräretkelle Vantaanjoen varrelle. Kevät on todellakin ehtinyt pitkälle. Nämä koivut muistuttivat minua väriensä puolesta Marimekon Kaiku-kankaasta.

Aloitin varsinaisen retken Arabianrannasta, jossa ei aina arvaisi, että on pääkaupungissa. Se onkin yksi Helsingin parhaita puolia - siis tämä luonnonläheisyys.

Vanhassakaupungissa koski oli täynnä vettä. Ranta taas oli täynnä onkijoita ja kahvilan terassi auringonpalvojia.

Veräjälaaksossa (ja muuallakin) metsän peitti valkovuokkomatto. Erittäin kaunista!

Pikkukoski ei ollut ainoa paikka, jossa rantakausi oli avattu. Jotkut jopa uskaltautuivat uimaan Vantaanjokeen.

Haltialassa tuntui kuin olisi ollut maaseudulla.

Nämä Paloheinän pellot taas muistuttavat Pohjanmaan lakeuksista. Hauska myös miettiä, että näissä maisemissa sitä hiihdetään talvisin.

Koko retki oli kolmisenkymmentä kilometriä, sopiva pariksi tunniksi. Vaikka tunnen nämä seudut ja maisemat kuin omat taskuni, löytyy niistä aina jotain uutta ihailtavaa. Ja juuri nyt on oikea aika nauttia kevätaspektista. Se menee nopeasti ohitse ja symboloi hyvin suomalaista kevättä, joka tulee yllättäen ja etenee huima vauhtia.

-O-

Hasselpähkinäiset banaanimuffinssit

Olin eilen vanhemman kummipojan luona leipomassa ja vappuaattoa viettämässä. Kummipoika sai itse valita joululahjaksi saadusta Aku Ankan keittokirjastaan kaksi ohjetta, jotka toteuttaisimme. Valituiksi tulivat hasselpähkinäiset banaanimuffinssit sekä suklaamurukeksit. Kummatkin leipomukset onnistuivat mainiosti ja ne oli helppo valmistaa kahden ala-asteikäisen pojan kanssa. Suklaan rouhiminen, banaanien pilkkominen ja ainesten mittaaminen sujuu tuon ikäisiltä mainiosti, samoin taikinan laittaminen muffinssivuokaan sekä keksitaikinan asettelu pellille. Minulle jäivät vatkaaminen, laaduntarkkailu ja uunin käyttö.

Hasselpähkinäiset banaanimuffinssit (12 kpl)

150 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
2 1/4 dl vehnäjauhoja
Ripaus suolaa
300 g (2 kpl) kuorittuja banaaneja
75 g hasselpähkinöitä (kokonaisia tai rouhetta)

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja suola. Jos käytät kokonaisia hasselpähkinöitä, rouhi ne karkeastu. Leikkaa banaanit pieniksi paloiksi. Vatkaa voi ja sokeria vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhot, banaanit ja noin 2/3 pähkinöitä. Nostele muffinssivuokiin ja jätä noin 1/4 kohoamisvaraksi. Ripottele päälle loput pähkinät.

Paista 35-45 minuuttia 175 C.

Keksiohjeen mukaan valmiita keksejä olisi tullut 8 kappaletta. Me teimme 17 kappaletta ja niistäkin tuli jättikokoisia. Tosin iso keksi maistuu pientä paremmalta :-). Vastaavanlainen suklaamurukeksiohje minulta löytyy itseltänikin, mutta näiden hasselpähkinäisten banaanimuffinssien reseptin kirjoitin muistiin uusintaa varten.

-O-