Neuletilkkupeitto (murretut pastellit)

Yksi neuletilkkupeitto taas valmiina! Tässä värit ovat murretut pastillit - vihreää, sinistä, keltaista, oranssia, liilaa ja vaaleanpunaista. Vaikuttaa paljolta, mutta kun sävyt sopivat yhteen, on tulos rauhallinen ja raikas - ja jotenkin vanhanaikaisen romanttinen.

Asettelen aina tilkut ennen kokoamista, jotta eri värit rytmittyisivät tasaisesti peitossa. Melkein tykkään siitä vaiheesta eniten koko tilkkupeittoprosessissa ja usein asettelen tilkkuja kokeiluluonteisesti useamman kerran ennen kuin kaikki ovat edes valmiita. Se on niin rauhoittavaa ja luovaa, työhön voi uppoutua täydellisesti ja muu unohtuu.

Reunaa virkatessa loppui lanka kesken, mutta muuten on valmista. Tämä peitto matkaa keskiviikkona Järvenpäähän, joten lisää lankaa pitää ostaa pikapikaa huomenna.

-O-

Yksityiskohtia: Mustavalkoinen taulu eteiseen

Kaipasin jotain julistetta eteiseen. Muumurulta löytyy paljon kivoja mustavalkoisia julisteita - niin myös tämä:

Juliste odotti kehystystä useamman viikon, kunnes sain vihdoin lomalla vietyä sen läheiseen liikkeeseen. Erilaiset mustavalkoiset kuviot sopivat hyvin yhteen toistensa sekä vaalean puun kanssa. Tarkoitus ei ole laittaa taulua seinälle, sillä en henno tehdä naulanreikää tapettiin. Ja toisekseen taulu näyttää paremmalta näin lipaston päällä seinään nojaten. 

-O-

Parveke viikolla 38

Syksy on tehnyt tehtävänsä: parvekkeen koristukset ovat muuttuneet vuodenajan mukaan. Siivosin jokin aikaa sitten pois kukkineet kasvit ja ne jotka eivät missään vaiheessa kunnolla menestyneet. Pavuista sain yhden sadon ja sen jälkeen niihin iski joku kummallinen tauti. Sateisen ja kylmän kesän seurauksia, oletan. Mutta periaatteessa papu menestyy parvekkeella ja se on hyvä tietää.

Koska parveke näytti hieman värittömältä siivouksen jälkeen, vierailin läheisessä taimikaupassa. Ostin kaksi lyhtykoisoa, joiden hehkuva oranssi riittää valaisemaan koko parvekkeen. Mietin, ostaisinko vielä muita kasveja, tilaa kyllä olisi. Päädyin mieluummin käyttämään mielikuvitustani, sillä kasvien ostaminen pelkästään syksyksi ei oikein tuntunut fiksulta, taloudellisesti eikä ekologisesti.

Keräsin siten pyöräretkellä luonnosta kaikkea kaunista. Syysmyrsky oli riuhtaissut alas saarnin oksan ja irrotin siitä muutaman siemenkimpun. Samainen myrsky oli myös tiputtanut pihalla syyshortensian kukintoja. Yksi vaahtera oli jo pudottanut voimakkaan punaisia lehtiä. Jossain rikkaruohossa oli todella kauniit kuivuneet siemenet.

Punoin maasta löytyneitä koivun oksia letiksi ja sidoin muutamalla villalangan pätkällä. Kuivuneet varret siemenineen sopivat pieninä kimppuina hyvin oksien väliin. Muut löydökset sommittelin kahdeksi asetelmaksi. Kaunista ja ei maksa mitään!

Tomaatti sai siirtyä lähemmäs seinää ja parempaa tukea. Terttuja on runsaasti ja kolme makeaa kirsikkatomaattia olen jo poiminut. Toivottavasti aurinko paistaa ja kypsyttää mahdollisimman monta tomaattia vielä tämän syksyn aikana.

Nyt toivon, että pelakuu kukkii vielä kolmannen kerran ja daalia edes kerran. Samettikukka menestyy mainiosti, mutta kehäkukassa ei ole vielä edes nuppuja. Väriä ja vehreyttä on kuitenkin tarpeeksi. Ja jotain olen taas oppinut ensi vuotta varten.

-O-

Tyhjä kulho

Tyhjä kulho -tapahtuma järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 2003 ja jo vuosia minun on ollut tarkoitus osallistua. Alkusyksy on vain niin kiireinen, että huomaan aina, että tapahtuma on ollut ja mennyt. Tänä vuonna ehkä juuri pakolaiskriisi sai tuntosarvet herkemmiksi ja muistin varata lauantain 12.9. kalenteriin.

Tyhjä kulho sai alkunsa Yhdysvalloista ja tapahtumia on ympäri maailmaa. Keraamikot lahjoittavat kulhot, ravintolat keitot ja muut työpanoksensa. Kulho keittoineen maksaa 20 E (enemmänkin saa lahoittaa). Raha menee lyhentämättömänä UNICEF:in hätäapurahastoon. Kahdellakympillä saa jo paljon, esim. vaikka viisi malariaverkkoja, kolme huopaa, 45 pussia maapähkinätahnaa aliravituille lapsille tai 650 pussia vitamiinijauhetta.

Tapahtuma järjesttiin Tuomiokirkon kryptassa. Kauniit tilat, joissa olen tainnut olla muistaakseni vain kerran aikaisemmin. Keittoa oli kuutta erilaista ja valitsin kolmesta kasvisvaihtoehdosta tattikeiton. Hyvää oli!

Tutkiskelin pitkään erilaisia kulhoja ja valitsin lopulta sen, mikä oli ensimmäiseksi kiinnittänyt huomioni. Kuvio on reipas ja sininen väri sopii keittiöön,

Tyhjä kulho muistuttaa, että kaikilla ei ole tarpeeksi ruokaa ja että heikoimmat tarvitsevat apuamme. Se on myös hieno esimerkki siitä, kuinka pienestä ideasta on kasvanut suuri liike. Tästä voisi tehdä vuosittaisen tavan ja katsoa, minkälaisia kulhoja ensi vuonna löytyy!

-O-

Habitare-messuilla

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Habitare-messuilla. Olin osallistunut kilpailuun, jossa haettiin henkilöitä, jotka eivät aiemmin ole vierailleet messuilla. Yllätyksekseni voitin vapaalipun. Olisin ehkä muutenkin mennyt, mutta nyt menin varmasti, kun ilmaiseksi pääsin.

Kiertelin messuilla parisen tuntia. Eniten kiinnostivat suomalaiset tekijät, antiikki sekä kierrätys- ja ympäristöystävällinen muotoilu. Bongasin myös asuntomessuilta ja sisustuslehdistä tuttuja trendejä (pastellivärit, kupari, porealtaat, betonitasot). Itse tykkäsin eniten näistä:

SIGNALS-vainunäyttelyn piristävä väripläjäys:

The Block-alueen muodin harjalla surffaava sisustus, joka yhdistää yrttejä, viherkasveja, pastellivärejä, mustaa seinää, rottinkia ja marokkolaisia kaakeleita:

Tällaisia huopamattoja voisi itsekin tehdä, jos kärsivällisyys riittäisi:

Yksinkertaista, ja siksi niin kaunista:

Kodikas yhdistelmä rimaa, kivoja tyynyjä ja viherkasveja:

Näiden mattojen kuviot on painettu valkoisen päälle:

Deko-lehden osaston tyylikkäitä hyllyjä:

Sementin värikartta:

Muurlan kivoja lasipurkkeja:

EcoDesign & Trash Cuisine -osastoilla oli monta oivaltavaa esinettä. Tärkeintä on, että niissä on joko käytetty raaka-aine uudestaan tai muuten mietitty ympäristönäkökulmaa. Näihin hyllyihin ihastuin:

Hauska minijalkapallopeli:

Lasia vanhoista pulloista: 

Erilaisia kukkahyllyjä oli tarjolla runsaasti:

Hieno tarjoilupöytä:

Antiikkiosastolta ostin kaksi lasipurkkia, muita ostoksia en tehnyt. Eniten sain ideoita, jotka jäävät muhimaan mieleen.

-O-

Färsaarilla 2 - lisää Tórshavnia ja vähän muutakin

Olin Färsaarilla vain vajaat kaksi päivää ja suurimman osan ajasta veivät kokoukset. Joten hirveästi sitä ei ehdi nähdä. Jotain kuitenkin - kolme varttia aamiaisen ja kokouksen välissä, opaskierroksella, tunti ennen kentälle lähtöä, matkalla lentokentälle sekä lentokoneen laskeutuessa ja noustessa. Olisi mukava tulla takaisin joskus lomalle, vaikka vaeltamaan tai pyöräilemään. Merimatkat miellyttävät minua lentämistä enemmän ja Färsaarille pääsee laivalla sekä Tanskasta että Islannista.

Mutta siis se mitä ehdin nähdä: Tórshavn on pieni pääkaupunki, asukkaita vajaat 20 000 (koko Färsaarilla vajaat 50 000). Rakennukset ovat pääasiassa pientaloja ja moni puusta. Puun tosin täytyy tulla ulkomailta, sillä Färsaarilla ei ole puita kuin istutettuna muutamassa paikassa.

Sää oli sumuinen tiistaina laskeutuessa ja koko keskiviikon - vasta torstaina aurinko alkoi paistaa. Tyypillistä Färsaarilla. Tórshavnin keskusta on aika pieni, muutamia katuja, kaksi satamaa ja niemeke (Tinganes), jolle kaupunki alunperin perustettiin. Niemen päässä ovat nyt punaiset hallintorakennukset.

Tinganesissa kokoountui vuonna 825 ensimmäistä kertaa Färsaarten "ting" eli muinainen kansanedustuslaitos. Voi hyvin kuvitella, kuinka alunperin norjalaiset viikingit keskustelivat (tai kiistelivät) yhteisistä asioista tuulisella niemellä. Jotain muistoja noista ajoista on säilynyt niemen kallioon, kuten esimerkiksi tämä kompassi:

Tinganesia vastapäätä on Skansin, vuonna 1580 rakennettu linnoitus, jonka tehtävänä oli puolustaa kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä. Se toimi myös Ison-Britannian päämajana, kun se vuosina 1940-1945 miehitti Färsaaria (miehitys alkoi pari päivää sen jälkeen kun Saksa oli miehittänyt Tanskan). Färsaaret on nimittäin strategisesti tärkeällä paikalla ja sen ei tahdottu joutuvan saksalaisten käsiin. Sodan jälkeen saaret palautettiin Tanskalle ja ne saivat autonomian.

Tykkään kovasti kansallispuvuista ja Färsaarilla on hieman erilainen suhtautuminen niihin kuin Suomessa. Meillä ollaan hyvin tarkkoja pukujen autenttisuuden kanssa, kukaan ei saa mennä itse muuttamaan kokonaisuutta. Färsaarilla taas näyttäisi olevan enemmän vapautta värien ja koristeiden kanssa, kunhan perusraamit pysyvät samoina. Pukua käytetään häissä, valmistujaisissa ja ylioppilasjuhlissa sekä kansallispäivänä. Moni naisten liivi on kirjoneuletta.

95 % Färsaarten viennistä tulee kalasta. Joten ei ihme, että sitä syödään paljon. Voin suositella lämpimästi kalaravintoja Barbaraa. Söimme mm. kalakeittoa, jossa oli runsaasti simpukoita, katkarapuja ja vaaleaa kalaa, sekä voimakas liemi erikseen teekannussa. Tuoretta ja herkullista! Ravintolan sisustus oli miellyttävän kotoinen. 

Vaikka Färsaaret sijaitsevat samalla leveyspiirillä kuin Jyväskylä, ovat talvet lämpimämpiä kuin Suomessa. Huomasin Tórshavnissa sellaisia kasveja, joita ei juuri Suomessa kasva, esim. tämän yleisen verenpisaran. Lämmin Golfvirta kulkeekin juuri saarten vierestä. Muuten Atlantin läheisyys kyllä tuo sadetta, tuulta ja myrskyä, joten sää voi olla hyvinkin raaka.  

Tórshavnin ulkopuolelle näin vain taksin ikkunasta matkalla lentokentälle (neljä ensimmäistä kuvaa otettu taksin ikkunasta ja osa on siksi hieman tärähtäneitä). Färsaaret ovat pääasiassa laidunta, jolla kulkee tuplasti enemmän lampaita kuin maassa asustaa ihmisiä. Tunturit/vuoret, vuonot, vuoripurot ja pienet kylät vuorottelevat. Maisemat muistuttavat muita läntisiä Pohjoismaita (Islantia, Norjan rannikkoa ja Grönlantia) sekä Skotlantia. Näiden kanssa Färsaarilla on myös lähimmät kulttuurilliset siteet. Ei siis ihme, että paikallinen lehti matkustaa shoppailumatkaa Edinburghiin. Suomeen palattuani kaikki näyttää todella vehreältä ja täydeltä kaiken puuttomuuden jälkeen. Färsaarten maisemassa on jotain puhdistavaa ja rauhoittavaa - ei ole mitään ylimääräistä.

-O-

Färsaarilla - Tórshavnin vanhaa kaupunkia

Färsaaret on sellainen paikka, jonne en olisi heti itse keksinyt lähteä, ellei siellä olisi ollut työkokousta. Mutta nyt innostuin ja ihastuin sen verran, että voisin tulla hyvinkin uudestaan joskus lomalle vaeltamaan ja pyöräilemään. Maisemat ovat karuudessaan upeita ja kulttuuri on mielenkiintoinen.

Kaikkein eniten minua taisi kuitenkin miellyttää pääkaupunki Tórshavnin vanha kaupunki. Osa ruohokattoisista puutaloista on jopa 1600-luvulta. Pääväärit ovat musta (aikoinaan tervaa) ja punainen. Hauskinta taloissa on niiden värikkyys: katon vihreä ruoho, seinien punainen tai musta puu, valkoinen kalkittu kivi ja vihreät / siniset / keltaiset jne. yksityiskohdat.

 

Aloin itse asiassa miettiä, että tässähän olisi kiva tyyli Suomeenkin. Mustaahan alkaa näkyä saunoissa ja jopa joissain julkisivuissa. Värikkyys piristää kokonaiskuvaa, mutta yleisilme on kuitenkin yksinkertainen. 

Vanha kaupunki oli purku-uhan alla 1960/70-luvulla (kuten niin moni muukin köyhien puutaloalue). Onneksi se säilyi. Osaan taloista (punaiset) on majoittunut Färsaarten hallinto, mustissa asuu ihan tavallisia ihmisiä. Kalaa kuivuu talon seinällä ja paikallinen opas tunnisti lounasruoan tuoksun keitetyksi valaanlihaksi.   

Ruohokatto on ollut aikoinaan yleinen kaikkialla Pohjoismaissa sen monien hyvien ominaisuuksien vuoksi Ensinnäkin katto on halpa, kaikki ainekset (koivun tuohi ja ruohotupsut) ovat ilmaiseksi saatavilla. Painava katto painaa hirsiä kokoon, jolloin hirsien välistä ei vedä. Katto eristää hyvin kylmää ilmaa ja tuulta. Tuohikerrokset taas tekevät katosta vedenpitävän ja pehmeä katto vaimentaa sateen ropinan.

Tórshavn oli pitkään hyvin pieni kaupunki (vain muutama sata asukasta), joten taloissa ei ollut numeroita, vain nimet. "Hjá Drejaranum" on savenvalajan talo.

Näitä värikkäitä yksityiskohtia olisi voinut kuvata vaikka kuinka. Samanlaista värikkyytä löytää myös Grönlannista ja Islannista. Ehkä pimeät ja yksinäiset olot saavat ihmiset kaipaamaan värejä arkeensa. Toisaalta Dublininkin ovet ovat hyvin värikkäitä. Oli miten oli, nämä väriläiskät olisivat meilläkin tervetulleita.

Vanhassa kaupungissa on ihanat kapeat, muhkuraiset ja kiemurtelevat kadut, samoin myös reippaasti korkeuseroja sekä portaita. Mukava fiilistelypaikka - mutta niinpä tykkään aina vanhoista kaupungeista, etenkin puisista. Niissä on sielua.

-O-