maanantai 29. joulukuuta 2014

Valoa ja lunta

Joka vuosi se on yhtä ihanaa: nimittäin kun alkutalven matalapaine vaihtuu vuodenvaihteen korkeisiin. Se tarkoittaa nimittäin kirkkaita taivaita ja valoa. Ja tänä vuonna oli vielä erityisen mukavaa, että saimme kunnon lumipeitteen juuri sopivasti jouluksi, joten ulkona on tuplasti kaunista.


Tykkään siitä, kun valo näin keskitalvella kurkkii ja viipyilee. Laskevan auringon lämmin valo ja pitkät varjot tekevät arkisestakin kaunista.


Erityisen hienolta valon leikki näyttää huurteisella puulla.


-O-

perjantai 26. joulukuuta 2014

Uusin tilkkupeitto

Tästä tilkkupeitosta tuli todella energinen ja pirteä! Viimeistelin sen tiistaina ja se lähti heti käyttöön eli pienelle viikon vanhalle poikavauvalle. En tiennyt etukäteen, oliko ystävälleni tulossa tyttö vai poika ja värit on valittu sen mukaan. Kankaissa on taas kaikkia mahdollisia kankaita sekaisin, uutta ja kirpputorilta.


Nurjaa puolta mietin pitkään. Finlaysonin keltainen norsukangas oli ostettu jo pari kuukautta sitten, mutta en keksinyt, mitkä kaksi muuta kangasta sopisivat siihen. Yhtäkkiä kaikki vain loksahti paikalleen: kangasvarastosta vanhaa sinistä lakanakangasta ja Eurokankaalta vihreää pikkupilkullista.


Nyt innostuin heti putkeen ompelemaan sitä punasävyistä peittoa; seitsemän riviä kahdestakymmenestä on jo valmiina. Saa nähdä, miten nopeasti se valmistuu!

-O-

tiistai 23. joulukuuta 2014

Eteinen

Eteinen alkaa olla vähitellen kuosissa - jippii! En olisi aikaisemmin arvannutkaan, että ihastun mustavalkoiseen värimaailmaan. Olen pitänyt sitä aina jotenkin kovana, mutta puun kanssa se on ihmeen raikas yhdistelmä. Ihastuin ensin tähän Tapettitalon Tapiovaarojen 2+3 -tapettiin. Matoiksi löysin syksyllä Tikaun raitamattoja. Valaisinta etsin jonkun aikaa, sillä seinään kiinnitettävistä malleista ei ole helppoa löytää kivoja vaihtoehtoja. Vaikka yleensä vältän uusia massatuotteitta, niin tällä kertaa vain Ikea tarjosi hyvän seinävalaisimen. Muu onkin sitten vanhaa, kirpputorilta tai omaa. Villasukille mietin vielä isompaa koria.


Viimeisin hankinta on lipasto, jonka ostin vanhalta työkaverilta parilla kympillä. Hän oli taas löytänyt sen joltain kirpputorilta. Lipastossa on kiva 60-luvun tunnelma ja erikoiset vetimet. Pieni ongelma oli vain siinä, että lipastossa oli selvästi näkyviä kosteusvaurioita. Hinta oli kuitenkin niin halpa, että laskin korjauksen kannattavan. Vein lipaston ennen Perun matkaa Osuuskunta Kollaasiin korjattavaksi. Löysin paikan nettiselailulla ja intuitio kannatti. Hieman retusointia ja sellakkaa päälle, niin lipasto näyttää huomattavasti paremmalta.


Lipastoon mahtuvat mukavasti kaikki hanskat, pipot, huivit ja pyöräilytarvikkeet.


Ulko-oven viereen mahtuu kolme mustavalkoista valokuvaa. Ostin itse asiassa aikoinaan kirpparilta vain kehykset, kuvat tulivat siinä mukana. En tarvinnut kehyksiä aikaisemmin ja tässä asunnossa kuvat alkoivat näyttää sopivilta eteiseen - etenkin kun kuvaajana on yksi lempivalokuvaajani, Robert Doisneau. Tykkään mustavalkoisista tilannekuvista ja oikeastaan muutenkin hyvistä valokuvista. Eteisessä on vielä yksi ovenkarmi, joka on tarpeeksi leveä mustavalkoisille tauluille. Minulla onkin 5-6 kivaa valokuvakorttia, joihin nyt etsin kirppiksilta sopivia kehyksiä.

-O-

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Perua retrospektiivisesti

Viikko sitten palasin Perusta ja nyt on hyvä levänneenä ja parantuneena (onneksi vatstatauti iski vasta palatessa) miettiä, missä sitä onkaan viettänyt kaksi viikkoa. Tässä siis joitakin ajatuksia ja loput kuvat.


Näitä pieniä busseja oli paljon joka puolella ja ne olivat usein tupaten täynnä. Bussien reunaan oli aina kirjoitettu, minne ne menevät ja yhdessä luki jopa República Panamá. Jäin miettimään, ajaako bussi todellakin Panamaan saakka. En itse missään välissä ehtinyt kokeilla busseja, ei vain ollut aikaa edes tutkia reittejä. Mutta mielenkiintoista olisi varmaan ollut - tosin ei yksin, vaan jonkun (mielellään paikallisen) kanssa.


Tällaisia kylttejä näkyi vähän joka puolella. Siis ei pelkästään hiljaisuutta pyytäen, vaan yhteistä omatuntoa nostattaen. Toisissa kylteissä muistutettiin, että jos keräät koirankakat, elämme kaikki puhtaammin. Tai jos lenkkeilet, niin elämme kaikki terveemmin. Vedottiin yhteiseen me-fiilikseen. Tässä kyltissä lukee lisäksi "Miraflores sydämessäsi" - jossain toisessa puhuttiin taas ylpeydestä.


Ajatuksia herättävä mainos matkalla töihin. Ensimmäisessä kuvassa lukee "Uutinen" ja toisessa lukee "Todellisuuden uutinen". 


Mahtava ravintola Brujas de Cachiche - kannattaa käydä, jos olette Limassa. Erinomainen ruoka ja maaginen tarina. Cachiche on pieni kylä lähellä Ican kaupunkia Limasta etelään. Espanjalaisten inkvisiittoreiden noidiksi epäilemät naiset pakenivat sinne satoja vuosia sitten. Kiinnostus noitiin heräsi uudelleen 1980-luvulla, mutta positiivisesti, ja Cachichen kylä on nyt pieni turistinähtävyys. 
Itse ravintola on Mirafloresin kaupunginosassa.


Lima on vastakohtaisuuksien kaupunki. Se on toinen niistä kahdesta asiasta, jotka eniten Perusta jäivät tällä matkalla päällimmäisenä mieleen (toinen on Perun monipuolinen kulttuuri - ei siis vain inkat).


Kaupungissa on hienostoaluita, joita sain nähdä joka päivä matkalla hotellilta töihin (jotka kummatkin olivat Liman Eirassa tai Tammisalossa). Hienoja istutuksia, vartijoita ja palvelijoita - erityisesti turvallisuutta ja siisteyttä.


Ja sitten on silmänkantamattomiin näitä slummeja. Osa on niin räjähtäneen näköisiä, etten ensin uskonut, että niissä voisi kukaan asua. Tulee jotenkin paha olo siitä, kuinka eriarvoinen maailma onkaan. Sitä voi itse katsella ja kauhistella slummeja, mutta kuitenkin palata omaan turvalliseen kotimaahansa. Sillä se tunne minulle juuri jäi päällimmäiseksi: turvattomuus. Slummeissa ei ole mitään virallista turvaverkkoa. Mitä jos tulee sairaaksi, jää työttömäksi, lapsille tapahtuu jotain, haluaisi edetä uralla tai opiskella? Mietin erilaisia tapoja, miten eriarvoisuutta voisi vähentää. Niitä on toki paljon ja ensi vuonna yritän keskittyä ruohonjuuritason auttamiseen. Olen seurannut jo vuosia Perussakin toimivaa Krochet Kidsiä - harmi että en ehtinyt käydä katsomassa tällä matkalla. Siinä yksi hieno idea, naisille mahdollisuus saada töitä.


Perussa on vielä paljon sellaisia ammatteja, joita Suomessa ei ole ollut vuosikausiin. Kuvan keskellä viittoo liikennepoliisi keskellä tyypillistä aamupäivän ruuhkaa. En oikein välillä ymmärtänyt, kumpi on suurempi auktoriteetti, liikennevalot vai liikennepoliisi. Tuntui siltä, että autot menevät valoista riippumatta minne haluavat. Mutta siis näitä palveluammatteja löytyy, esim. ravintoloissa on kokonainen tarjoilijoiden armeija.



Keskustassa en ehtinyt tällä kertaa käydä ollenkaan. Töissä meni aina vähintään kuuteen ja kun siirtyminen paikasta toiseen kesti ikuisuuden ja pimeys laskeutui jo viimeistään seitsemältä, niin jätin keskutan väliin. Olin kuitenkin käynyt Liman keskustassa lähes kolme vuotta sitten, kun olin viimeksi Perussa (silloin ensimmäistä kertaa). Nämä kuvat keskustasta siis siltä matkalta.


Keskustorille vievällä ostoskadulla on kauniita ja värikkäitä kolonialismin aikaisia rakennuksia.


Plaza Mayor on vaikuttava. Sen ympärillä ovat myös tärkeimmät hallintorakennukset. Torin takana on kivoja turistikauppoja ja jokikin (Rio Rímac) aika lähellä. On muuten mielenkiintoista, ettei Lima ole kehittynyt mitenkään erityisesti joen ympärille tai merenrantaan, kuten moni muu kaupunki. Vaikka kummatkin vesilähteet ovat lähellä, ei niitä oikein ole käytetty niin hyvin kuin voisi. Monessa muussa kaupungissa jokea reunustavat kauniit puistot ja kävelytiet ja rannalle on helppo päästä.




Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessa joulukoristeet. Tässä vielä yksi hauskimmista: valokaapeleista tehtyjä poroja tropiikin puistossa kirmaamassa.


Kävin perulaisen perinneruoan näyttelyssä. Siellä oli tietenkin paljon tietoa maissista, kahvista, perunasta ja kvinoasta, mutta myös erikoisemmista aineksista: maca, sacha inchi, camu camu ja aguaymanto. Camu camu näytetään tuntevan Suomessakin voimaruokana - hedelmässä on kymmeniä kertoja enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa. Sacha inchi taas on Amazonilta löytyvä pähkinä, jossa on korkeat Omega 3 ja 6 -pitoisuudet. Aguaymanto tunnetaan meillä myös nimeltä karviaiskoiso ja sen maun kerrotaan olevan happamanmakea. Maca eli andienkrassi on juureskasvi, josta tehty jauho lisää kestävyyttä. Näyttelyn järjesti Perun luomuruokaa markkinoiva Biocomercio, joiden sivuilta löytyy paljon tietoja erilaisista perinnekasveista.



Vielä pari kuvaa lempiravintolastani Tantasta. Ruoka on herkullista ja edullista, palvelu nopeaa ja ystävällistä. Parasta ovat erilaiset mehut, joista omat suosikkini olivat Veraniego (mansikka, appelsiini ja mango) sekä Cariñoso (mansikka, chirimoya ja mandariini). Tantoja on ympäri Perua ja nykyisin myös Espanjassa (ainakin Madridissa ja Barcelonassa). Näitä voisi tuoda Suomeenkin!



-O-

lauantai 20. joulukuuta 2014

Yksityiskohtia: Jalkalamppu

Pikkuhiljaa uusi koti alkaa muotoutua. Koti tietenkin muuttuu aina vuosien saatossa, mutta nyt alan saada perusasioita kuntoon. Tällä viikolla sain vihdoinkin jalkalampun varjostimen verhoilusta.

Suosin vanhojen huonekalujen korjausta ja jalkalamppu on mummoni vanha. Sähkömies vinkkasi kesällä, että siihen kannattaisi uusia sähköt. Lampun jalka on nimittäin metallia ja pohjassa on raskas valurautalaatta tasapainoa tuomassa. Tämä määrä metallia ja vanhat johdot eivät ole turvallinen yhdistelmä. Vein lampun hänen suosittelemaansa Valaisinverstaaseen, joka on todellinen vanhan ajan verstas. Sähköt uusittiin nopeasti. Varjostimen verhoilussa meni kauemmin, sillä verhoilun tekee rautainen yli 70-vuotias ammattilainen, jolla on jo kaikenlaisia kremppoja. Mutta jälki on erinomaista, voin suositella. Samasta liikkeestä löytyy myös kaikenlaista vanhoja retrolamppuja.


Olen todella tyytyväinen värimaailmaan, sopii hyvin olohuoneeseeni, etenkin keskimmäiseen keltaiseen kukkatauluun. Ensimmäiset lukuhetket sohvannurkassa valaisimen alla on jo kokeiltu ja voin sanoa että on juuri niin leppoisaa kuin olin ajatellutkin.

-O-

perjantai 12. joulukuuta 2014

Perussa 6: Merta, joulukoristelua ja pyramideja keskellä kaupunkia

Eilen pääsin taas merelle - ihanaa! Täällä on niin kuumaa, että pieni tuulenvire tekee terää. On myös hienoa katsoa Tyyntä valtamerta horisonttiin ja tietää, että siellä toisessa päässä on Aasia. Rantaa riittää kilometrien verran, mutta alas rannalle on vaikea päästä rinteen päältä ja rannan vieressä kulkee lisäksi iso moottoritie. Aallot sopivat mainiosti surffaukseen ja Perusta on löytynyt merkkejä lainelautailun tyyppisestä kalastuksesta ja esikolumbiaaniselta ajalta - myöskin huvisurffauksesta.



Jouluun valmistaudutaan täällä huolella. Olen nähnyt joka puolella koristeltuja joulukuusia heti joulukuun alusta, lisäksi paljon jouluvaloja ja muita koristeita. Tyyli muistuttaa amerikkalaista, mutta kaupoissa on myös kauniita seimiä intiaanikasvoin. 


On jotenkin aivan mieletön ajatus, että keskellä kaupunkia on pyramideja. Mutta siis näin todellakin on Limassa. Aivan hotellimme lähellä on jopa kaksi erinomaista esimerkkiä. Huaca Pucclana on näistä suurempi. Sitä on käytetty sekä hallinnollisena keskuksena (etenkin vesivarojen kontrollointiin) että uskonnollisiin seremonioihin. Pyramidin vieressä on ravintola ja tietenkin upea näköala.



Huaca Huallamarca on pienempi pyramidi. Sitä on käytetty myös uskonnollisiin menoihin sekä myöhemmin hautausmaana. 



Kauniita heiniä matkalla takaisin hotellille.


-O-

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Perussa 5: Vuoria, lisää kansantanssia, ruokakauppaa

Nyt kun kaikki suurimmat työasiat on tehty, on aikaa nähdä muutakin. Ensimmäisellä viikolla kun ehdin ottaa kuvia pääasiassa bussin ikkunasta hotellin ja työn välillä.

Yksi asia, josta täällä Perussa tykkään, ovat vuoret. Ne näkyvät Liman taustalla lähes joka puolelta kaupunkia. Joku sanoi, että Perua ei kunnolla tunnekaan, jos ei käy vuorilla ja sademetsässä. Sen uskon hyvin. Elämä vuorilla pienissä kylissä on varmasti myös hyvin erilaista kuin täällä rannikolla. Ehkä tänne Peruun pääsee joskus lomailemaan ja siten tutustumaan paremmin vuoriinkin.


Eilen päädyin Liman kansallisteatteriin tosi hienoon kansantanssiesitykseen. Olen itse harrastanut aikaisemmin kansantanssia, joten se on minulle rakasta. Esityksen jälkeen oli tarjolla tämä hieno jälkiruokapöytä: niin perulaisia kuin kansainvälisiä nameja.


Esityksen teemana oli "retablo" eli alttarikaappi. Kaapin sisältä löytyi koko Perun kulttuuri; tansseja ja lauluja ympäri maata.


Kaikki puvut olivat upeita, mutta nämä ehkä hienompia: Pallas-tanssi Corongosta, Ancashin alueelta. Youtubesta löytyy myös video tanssista. Tanssi on hidas ja siinä on ainoastaan naisia.


Tässä tanssissa kuvattiin mustia orjia (miehet mustassa naamiossa) ja heidän isäntäänsä (valkoinen naamio) tanssimassa paikallisten naisten kanssa. Tanssi on Liman alueelta, Yauyosin kaupungista Andeilta. Tanssijat kilistävät pieniä kelloja, mikä tekee tanssista tosi iloisen.


Tässä vaiheessa jo huomasin, että tietoni Perun kulttuurista ovat hyvin vajaavaiset ja puutteeliset. Olin yhdistänyt aikaisemmin Perun vain inkoihin, mutta täällä on muutakin: plantaaseja, orjia, karjapoikia, Amazonin intiaaneja ja värikkäitä kyliä. Seuraavassa tanssissa kuvattiin juuri plantaasielämää. Rytmin toi cajon, perulainen laatikkorumpu.


Marinera on Perun kansallistanssi. Nppeita liikkeita, leveitä helmoja ja flirttiä. Tämä tanssi on La Libertadin alueelta.


Huyalash on yksi Perun tunnetuimpia tansseja ja itse asiassa itse muistankin juuri nähneeni tätä tyyliä yksissä kansantanssifestivaaleissa. Tanssi on kotoisin Junínin alueelta Perun keskiosista. Naisten puvuissa on kukkakirjailua ja tanssi itsessään on nopeatempoinen, iloinen ja rytmiltään epätavallinen. Youtubesta löytyy jälleen mainio esimerkki.


Ja muitakin tansseja toki oli. Se vielä lisättäköön, että musiikki oli aivan mahtavaa, voimakas vaskisoittokunta sekä jammaava rytmiryhmä.


Toissapäivänä kävin paikallisessa supermercadossa. Törmäsin siellä hedelmiin, joita en ole ikinä nähnytkään ja joista en osaa sanoa, mille ne maistuvat tai miten ne valmistetaaan. Jos olisi enemmän aikaa olla täällä, niin varmaan ostaisin useampaa ja kokeilisin. Hotellin aamiaisella on tarjolla joitakin hedelmiä ja läheisestä Tanta-ravintolasta (suosittelen) saa herkullisia hedelmämehuja.


Mustaa maissia myydään isommissa kasoissa kuin tuttua vaaleaa. Siitä tehdään mm. chicha morada -juomaa.


Kauppa oli kyllä elämys. On aina mielenkiintoista nähdä, mitä paikalliset ostavat. Täällä oli niin paljon tuoretta ja erilaista. Ostin tuliaiseksi kahvia, kvinoaa ja kuivattuja banaanilaskuja. Kiinnostava yksityiskohta on se, mitä kaikkea täällä voi ostaa irtomyynnissä: riisiä, jauhoja, sokeria, papuja, maissia jne.


-O-

tiistai 9. joulukuuta 2014

Perussa 4: Kukkia, palmuja, pyöräilijöitä, politiikkaa, katukauppoja

Täällä kun herää aamulla aikaeron takia aina aikaisin (yleensä klo 5.30, nyt viime päivinä klo 6.00), niin ehdin sunnuntaina käydä pari tuntia kävelyllä ennen retkeä. Tarkoitus oli käydä paikallisella torilla, jossa myydään myös luomutuotteita.


Kävelin pitkään Avenida Arequipaa etelään. Katu on oli täysin suljettu liikenteeltä ja siellä saivat kulkea vain pyöräilijät, juoksijat ja kävelijät. Erilaisia liikkujia olikin paljon. Muutenkin näillä paremmilla alueilla (San Isidro, Miraflores, San Borja) on paljon kunnostaan huoltehtivia ihmisiä. En ole aikoihin nähnyt niin paljon hölkkääjiä kuin täällä aamuisin. Tosin täällä täytyy aina ottaa huomioon eriarvoisuus - slummeissa elämä on aivan toisenlaista. Mietinkin juuri tänään eilisen aavikon nähtyäni, miten ihmeessä tänne on saatu istutettua näin paljon vihreää. Onneksi ainakin osa kasveista on kuivuuteen sopeutuvia.




Perussa vaalit ovat tulossa ja mainoksia näkee joka puolella. Tämä on erityisen nätti - värikäs ja monikulttuurinen. Slummeissa mainokset ovat usein vain nimiä, jotka on maalattu seinään.


Etsimäni tori on Surquillon kaupunginosassa. Se onkin hieman erilainen paikka kuin San Isidro ja Miraflores. Yksi asia joka kuitenkin yhdistää, on liikenne. Autot eivät täällä juuri kunnioita jalankulkijoita ja oli mukava nähdä tällainen muistutus jalkakäytävän lähellä.


Tässä kadunkulmassa tuli pupu pöksyyn ja en uskaltanut enää edetä sivukadulle. Oli hieman orpo olo, koska olin yksin alueella, joka ei vaikuttanut täysin turvalliselta. Käännyin siis takaisin ja tori jäi näkemättä. Olin kuitenkin mielenkiintoista kävellä ja nähdä paikkoja. Ja toisaalta en olisi ehkä ehtinyt muutenkaan käydä kunnola torilla ennen retkellä lähtöä.


Näitä pieniä kioskeja näkyy joka puolella. Lehtikioskeja on myös paljon, kuten myös katukauppiaita ja kenkienkiilottajia. Katukauppiailla on välillä mukana pieniä lapsia, mikä saa taas ajatukset heräämään. On sääli, että ihmisillä ei ole muuta työtä kuin karkkien myyminen liikennesaasteen keskellä ja lapsi joutuu roikkumaan siinä mukana. Yhteiskunnan kehitys ja köyhyyden murtaminen on hidasta. Itse uskon monenlaisiin lähestymistapoihin - laajoihin yhteiskunnollisiin ohjelmiin, ruohonjuuritason projekteihin sekä kaikkeen siltä väliltä. Hienointa on kuulla, kuinka joku projekti on vaikuttanut lapseen ja tämä on päässyt kouluun sekä katkaissut köyhyyden kierteen.


Keskeltä Suomen kaamosta ja talvea tulleelle on ihana nähdä valoa ja vehreää kasvillisuutta. Täällähän on kesä ja monet kauniit kukat ja puut kukkivat. En edes yritä tunnistaa kaikkia, ihailen vain.




Täällä näkee puutarhakasveina Suomesta tuttuja huonekasveja. Enpä olisi aikaisemmin arvannut, että anopinkieltä voi kasvattaa aidanteena.



Hotellin lähellä on El Olivarin puisto, yksi Liman keuhkoista. Puistossa on 1500 oliivipuuta, osa hyvin vanhoja.



-O-