Puolivalmiita tilkkupeittoja

Kotona on nyt tekeillä kolme keskeneräistä tilkkupeittoa, kaksi puolivalmista ja yksi vasta aloitettu. Olisi kyllä fiksua tehdä ensin vanhat valmiiksi, mutta en voi vastustaa kankaiden leikkaamista ja asettelua. Sinisiä kankaanloppuja oli myös niin paljon, että halusin ne käyttöön. Valmistuttuaan tämä peitto lähtee tupaantuliaislahjaksi Saksaan ystävälle, jonka lempiväri on sininen. Katsotaan kumpi valmistuu ensin, talon remontti vai peitto.

Ne kaksi muuta peittoa ovat hyvällä mallilla. Lilasta peitosta on ommeltuna jo yli puolet, nyt vielä loput, tikkaus ja nurja puoli, niin valmista on.

Oma sininen peittoni on  myös edennyt. Kahdeksan riviä on ommeltu, kymmenen vielä lisää. Paitakankaiden ompelu ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin, koska osa venyy sivuttain (ehkä hyvän laskeutuvuuden vuoksi?). Mutta nyt olen jo tottunut ja tiedän, miten kangasta tulee kohdella.

Useita muita peittoideoita pyörii päässä, mutta en nyt lähde aloittamaan mitään uutta ennen kuin vanhat ovat valmiita. Ja jossain välissä pitäisi taas korjata vaatteita - ei niin luovaa,  mutta pakko tehdä joskus :-).

-O-

Pihaa ja parveketta syyskuussa

Lomilta palattuani olen ahkeroinut talonyhtiön pihan kanssa. Halusin saada kivipenkereen mahdollisimman valmiiksi ennen talvea ja myöskin siivottua joitakin keskipihan istutuksia.

Penkereellä kivien asettelu on jatkunut vielä noin metrin oikeaan päin. Naapuri halusi kovasti kauniin istutuksen keittiön ikkunaa vastapäätä ja hän keksi myös kivistä tehdyn joen. Pikkukivien keräily jatkuu yhä, joen tulisi kiemurrella ylös isolle kivelle päin. Naapurilta on myös valkoinen lyhty. Istutukset ovat: valkoinen kevätkaihonkukka, kaksivärinen varjoyrtti, morsiusleinikki, kääpiökurjenmiekka, idänvarjohiippa sekä pikkutalvio.

Muuten alkaa olla jo hyvin valmista istutusten puolesta, paitsi että kevätsipulit pitäisi saada vielä maahan. Osa kasveista on kesän aikana kasvanut oikein kunnolla ja viihtyy mainiosti uudessa puutarhassaan. Joitain kiviä vielä puuttuu penkereen ylimmältä reunalta. 

Keskipihalla auringossa on pyöreähkö istutusalue, joka on ollut aika surkean näköinen. Ainoat perennat, jotka siellä yhä sinnittelivät rikkaruohojen ja nurmen seassa, olivat tarha-alpi, komeamaksaruoho, kevätvuohenjuuri, päivänlilja, jalokallioinen sekä yksi rassukka särkynyt sydän. Ja ai niin, myös nukkapähkämö, mutta sen kyllä kitkin rikkaruohojen kanssa pois.

Kaikki vain pois ja jo on siistimmän näköistä! Kiven sekä katajan ympärille olen jo istuttanut joitain uusia kasveja: rantakukkaa, valtikkanauhusta, syyskaunosilmää, väriminttua ja syyshohdekukkaa. Katsotaan, mitä keksin tyhjälle alueelle, ainakin jotain syksyllä kylvettäviä siemeniä (esim. akileijaa). Penkin väritys tulee olemaan keltainen, oranssi, punainen, roosa ja ehkä violetti. 

Parvekkeella kukinta jatkuu, mutta saa nähdä kuinka kauan. Krysanteemit ja pelakuu ovat vielä loisteliaita, mutta samettikukka ja punainen petunia eivät enää oikein jaksa.

Tomaatissa on paljon raakileita ja yksi keltainen kypsä tomaatti. Viime vuonna kävi samalla tavalla, mutta onnistuin kypsyttämään lähes kaikki tomaatit sisällä. Toivottavasti näin käy myös tänä vuonna.

-O-

Purnukoiden koti

Vanhoissa taloissa asustaa kaikenlaisia pieniä elukoita, joita ei toivo vierailulle omaan kotiin. Siksi päätin vuosi sitten, että laitan kaikki elintarvikkeet purkkeihin ja purnukkoihin. Ainoa ongelma oli vain se, että niitä lasipurkkeja ei juuri siinä vaiheessa ollut. Alkoi vimmattu metsästys eri kirpputoreilta ja kävi juuri niin kuin monta kertaa aikaisemminkin: purkkeja alkoi löytyä sieltä täältä. Kaikkein iloisin olen vanhoista umpiointipurkeista, joita minulla on nyt kuusi kappaletta: Iittalasta, Riihimäen lasilta ja yksi jopa Saksasta. Umpiointipurkit ovat kauniita, mutta ennen kaikkea käteviä - kansi on helpompi avata kuin tavallisilla säilöntäpurkeilla. Ja mielelläni löytäisin niitä lisääkin!

Seuraava ongelma oli sitten se, että lasipurkeissa olevista kuivatavaroista ei tiedä, mitä on missäkin ja etenkin kuinka kauan kutakin linssiä tai bulguria keitetään sekä milloin on viimeinen käyttöpäivä. Niinpä tein jokaiseen purkkiin oman lappusen, johon olen kirjoittanut nämä perustiedot. Todella kätevää - sitä heti huomaa, mikä pitäisi käyttää nopeasti loppuun, eikä tule turhaa hävikkiruokaa. 

Lajittelin purkit laatikkoihin niiden sisällön mukaan: yhteen laatikkon puurohiutaleet, mannasuurimot ja murot; toiseen pastat, riisit, quinoat jne; kolmanteen linssit, pavut, herneet ja soijarouheen; neljänteen jauhot ja muut leivontatarvikkeet jne. Järjestelyssä meni useampi kuukausi, mutta nyt kaikki toimii itsestään ja olen todella tyytyväinen. Ja keittiössä on siistiä.

Purnukat asustavat tässä Ikean pari vuotta vanhassa kaapissa. Olen siihen yhä yhtä ihastunut kuin kesällä 2014. Kaappi ei ole ainoastaan kaunis, mutta erikokoisiin laatioihin mahtuvat kätevästi kaikki kuivatuotteet lajiteltuina. Ja palapelimaista ulkonäköä ei vain väsy katsomaan.

-O-

WeeGee-talossa: Futoro ja Rut Bryk

Olin eilen ystäväni ja hänen tyttäriensä kanssa Espoossa WeeGee-talossa. Olin jo pitkään halunnut käydä siellä, mutta en jostain syystä saanut retkeä aikaisemmin aikaiseksi. Eilen kohteena olivat Futuro-asunto sekä Rut Brykin keramiikkanäyttely. Emme tienneetkään, että olemme sattumalta kummatkin Rut Bryk -faneja, tosin ystäväni kauemmin kuin minä. Hyvä näyttelyvalinta siis.

Ensin kävimme vuonna 1968 lanseeratussa Futurossa. Ufolta näyttävä vapaa-ajan asunto on todellakin avaruus- ja muoviajan kasvatti. Futuro on sen verran erikoisen näköinen niin sisältä kuin ulkoakin, ettei tarvitse kauan miettiä, miksi siitä ei tullut massojen suosikkia - asuntoja valmistettiin vain alle sata kappaletta. Toisaalta öljykriisi sai myös aikaan sen, että kokonaan lujitemuovista valmistettu asunto oli liian kallis. 

Futuro kuvaa erinomaisesti aikaansa niin värien ja muotojen, kuten myös konseptin puolesta. Talossa voisi ehkä viihtyäkin, ellei lujitemuovi restauroinnin jälkeen haisisi niin pistävästi. Ekologinen Futuro ei missään nimessä ole, mutta ehkä sen voisi valmistaa vanerista?  

Rut Brykistä olen lukenut viime vuosina lehdistä ja nähnyt myös joitakin hänen teoksiaan. Näyttelyssä Brykin taide esiteltiin aikajärjestyksessä, mikä on erinomainen valinta. Näin näkee hyvin taiteilijan tyylin kehittymisen. Ensimmäiset työt ovat pastellivärisiä, nelikulmaisia ja usein arkisia tapahtumia esittäviä. Niissä näkyy kuitenkin jo voimakas lasitteen käyttö sekä useasta osasta valmistetut työt.

Seuraavaksi oli tummempi vaihe ja nelikulmioista siirryttiin monenlaisiin muotoihin. Inspiraatiota Bryk oli saanut mm. uskonnosta, arkkitehtuurista, luonnosta ja matkoilta. 

Pidin erityisen paljon näistä taloista, ovista ja venetsialaisista silloista. 

Leijona on koristeltu mielikuvituksellisesti. 

Rut Brykin ilmaisu muuttui vuosien kuluessa yhä abstrakstimmaksi ja pelkistetymmäksi. Värien ja muotojen yhdistely on ilmiömäistä. Yksi lempitöistäni on tämä kaupunki.

Nämä kennot tuovat mieleen Heini Riitahuhdan värikkäät kuusikulmiot.

Mustista ja täysvalkoisista töistä en itse esteettisesti innostunut, mutta yleisesti ottaen ei voi kuin ihailla sitä työn määrää, mikä näihin töihin on mennyt. Uransa loppupuolella Rut Bryk oli kiinnostunut valosta ja varjosta, mikä näkyy erityisesti valkoisissa töissä.

Näyttelyn loppuun oli koottu kavalkaadi koko urasta ja oikeastaan elämästä: ylijääneet keramiikkapalat oli sommiteltu aikajärjestykseen ja siten oli mahdollista nähdä, miten Brykin tyyli ja värisävyt muuttuivat vuosien kuluessa.

Omat suosikkini ovat nämä valkopohjaiset värikkäät työt. Tykkään niiden raikkaudesta ja kauniista energisistä väreistä. Yksi mies vieressäni kertoi ystävälleen, että hän näkee juuri nämä työt musiikkina, esim. isot pallurat ovat bassoja. Itse taas näin töissä joko tilkkutäkkejä tai sitten ilmakuvia - osoittaa, että pidän kovasti käsitöistä ja olen maantieteilijä :-).

-O-