sunnuntai 27. elokuuta 2017

Oman omenapuun satoa

Luin muutama vuosi sitten jostain lehdestä jutun Råbäck gårdin omenapuista. Tilalla oli otettu käyttöön Yhdysvalloista tullut kumppanuusmalli, jossa asiakas maksaa vuoden alussa viljelijälle tietyn summan yhdestä tai useammasta omenapuusta ja voi satokautena tulla poimimaan oman puunsa hedelmät. Tämä vuoden alussa minäkin hankin itselleni näin kaksi omenapuuta, joista toinen on kesälajile Geneva Early ja toinen talvilajike Amorosa. Etukäteen hieman jännitti, minkälainen sato tulee olemaan, mutta ihan mukavasti oma puu tuotti. Lisäksi sää oli sadonkorjuupäivänä eli eilen lauantaina mukavan aurinkoinen juuri silloin kun olimme itse paikalla. Tila on idyllinen ja viljelijäpariskunta miellyttävän ystävällinen.


Sain puustani reilut 6 kg omenoita, lähes 70 kappaletta. Ihan sopiva määrä mielestäni, vaikka näiden kesäomenien sato ei kuulemma tänä vuonna ole niin hyvä kuin tavallisesti. Ostin lisäksi tilalta hunajaa ja odottelen kovasti, että pääsen maistamaan sitä. Mehiläiset ovat olleet myös auttamassa tilan omenoiden pölyttämässä ja kuulemma parantaneet satoa.


Kävin myös katsomassa talviomenapuutani. Sen sato kypsyy vasta syys-lokakuun vaihteessa. Isoja omenia oli runsaasti oksilla ja onkin mielenkiintoista nähdä, miltä kuukauden kuluttua näyttää.



Nyt tuntuu siltä, että jatkan tätä kumppanuusmaataloutta myös ensi vuonna. Se on helppo tapa saada syksyn omenat, mutta on myös mielenkiintoista nähdä, miten ruoka kasvaa ja tukea suoraan maatilan työtä.

-O-

maanantai 7. elokuuta 2017

Lyypekki: punatiiliä ja (salko)ruusuja

Lyypekki on aina yhtä kaunis kaupunki. Laskin, että tämä taitaa olla jo kymmenes vierailu Lyypekissä, mutta yhä sieltä löytyy jotain uutta ja toisaalta on mukava ihailla tuttuja kulmia sekä vierailla lempipaikoissa. Tällä kertaa en ollut vain läpikulkumatkalla Hampurin ja Travemünde sataman välillä, vaan yövyin kaupungissa kaksi yötä ja oikein keskityin nähtävyyksiin.

Keskiaikaista vanhaakaupunkia vartioi vielä muutama jykevä portti, tässä pohjoisen Burgtor.


Punatiili on yleinen rakennusmateriaali, ja usein sen päälle on vielä maalattu.



Kujia eli gasseja vie tunnelmallisille sisäpihoille.


Vanhakaupunki on saari Trave-joen keskellä.



Lyypekin tunnusmerkki ovat seitsemän kirkontornia - tässä on Tuomiokirkko (Dom).


Lyypekki ja sen kirkot kärsivät pahasti toisen maailmansodan pommituksista. Yksi parhaiten restauroiduistan kirkoista on Marienkirche. Keskilaiva  on 40 metrin korkeudessa ja erittäin kauniisti koristeltu.




Kirkonkellot tippuivat pommitusten voimasta ja rikkoivat lattian. Oli hieno ele jättää ne niille sijoilleen.


Kirkossa oli tänä kesänä hieno näyttely pommitusten tuhoista ja jälleenrakennuksesta, sekä myös joitakin voimakkaita taideteoksia.


Sointuvia keskiaikaisia värisävyjä.



Lyypekin kadut ovat täynnä tavallisia ruusuja ja salkoruusuja. Etenkin jälkimmäisiä puskee pienestäkin raosta kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä.






Herttainen kaupunki, jossa viihtyy mainiosti päivän tai pari.

-O-

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Hampuri: G20-mellakat ja puutarhan rauhaa

Hampurissa oli vajaa viikko ennen vierailuani ollut G20-kokous mellakoineen. Polttopisteenä (konkreettisesti) oli oma vanha kotikulma Schanze. Siksi olikin tärkeää käydä katsomassa, miten kaupunginosa oli kestänyt vandalismin kourissa.

Ihmeen rauhallista siellä oli! Paikalliset olivat siivonneet ahkerasti ja elämä oli palannut rennoille uomilleen. Mutta siellä täällä saattoi nähdä - ja myös haistaa - mellakoiden jäljet. Oma pankkini oli kiinni ja hajalla, ja ympärillä leijui yhä vieno palaneen tuoksu. Lähikauppaan oli murtauduttu ja kaikkea mahdollista oli sotkettu ja varastettu. Onneksi kauppa saattoi avautua jo kahden viikon kuluttua. Vastapäiseen luomukauppaan oli yritetty myös murtautua, mutta lasit eivät olleet antaneet periksi. Sen sijaan ikkunaan oli spreijattu Bio = G20. En oikein ymmärrä, mistä tämä ajatus on tullut. Tosin en ymmärrä muutenkaan niitä, jotka hajottavat muiden omaisuutta.



Osa liikkeistä oli säästynyt näiden alla olevien kylttien vuoksi. Ja ilmeisesti toiset olivat varustautuneet mellakoihin kunnon suojauksilla.


Ympäri Schanzea löytyi yhä runsaasti erilaisia mainoksia mielenosoituksista ja muista G20-tapahtumista. Rote Floran autonominen keskus, joka järjesti yhden suurimmista mielenosoituksista, on ollut kokousviikonlopun jälkeen sulku-uhan alla.





Osa toiminnasta, eli rauhalliset mielenilmaukset/osoitukset, on täysin ok. Ja tietysti saksalaiset olivat tehneet tapansa mukaan aiheesta kabareenkin.



Oma vanha katuni oli rauhan tyyssija, kuten aina. Jotain muutoksia siellä oli tapahtunut, kadun toiseen päähän oli nimittäin rakennettu komeat asuintalot entisten autokauppiaiden myyntikenttien tilalle. Yllättävän hyvin uudet talot sopivat muiden naapurustoon.



Pieni mielenosoitus.


G20-kokous järjestettiin Hampurin messualueella, joka on aivan Planten en Bloemen -puutarhan vieressä. Siellä kun vietti aurinkoisen iltapäivän, oli hyvin vaikea kuvitella, että tämä puutarha oli kokousalueen ja pahimpien mellakoiden välissä.

Ihailen aina Planten en Bloemenin upeita istutuksia. Tykkään sekä monivärisistä niityistä että laajoista yksi- tai kaksivärisistä istutuksista.







Ruusupuutarha oli parhaimmillaan.



Suihkulähteet yllättivät juuri kun ohitin ne oikeassa kuvakulmassa.


Japanilaisesta puutarhasta löysin aivan uuden osaston, joka on jäänyt minulta jostain ihmeen syystä aikaisemmin huomaamatta. Aivan upea maisema!



Hienot vesi- ja kiviaiheet, joiden äärellä puutarhaihminen ei voi olla myös ajattelematta käytännöllisesti, miten mieletön työ näiden kaikkien kivien asettelemisessa on ollut.




-O-

tiistai 1. elokuuta 2017

Berliini: Kasviteteellinen puutarha

Kun tulen uuteen kaupunkiin, tykkään käydä paikallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Berliinin puutarhassa en ollut aikaisemmin käynyt, ehkä koska se on kaupungin laitamilla ja koska Berliinissä on niin paljon muuta nähtävää ja tekemistä. Voin suositella puutarhaa kaupungissa pidemmän aikaa viipyville, sillä se on hienosti suunniteltu ja on rauhallisuuden keidas isossa metropolissa.

Monta kasvitieteellistä puutarhaa nähneenä ja yhdessä vuosia työskennelleenä peruskokoelmat ovat minulle tutut. Mutta on aina mielenkiintoista nähdä, miten samat kasvit esitellään eri tavalla ja toisaalta myös nähdä ne tutut kaverit aina uudestaan. Lisäksi joka puutarhassa on jotain omaa erilaista. Berliinissä on usein taidenäyttelyjä, ja minua miellytti eniten muovipulloista tehty installaatio. Se muistuttaa vesiputousta ja sopii mainiosti paikalleen.


Toinen Berliinin erikoisuus ovat kalat. Kellarikerroksen näyttely esitteli erilaisia ekosysteemejä, joista koralliriutan värikkäät kalat vetivät magneetin tavoin ihailemaan. Suuressa palmusalissa oli taas japanilaistyylinen lampi koikarppeineen. 



Kasvit on jaoteltu tuttuun tapaan aavikkoon, sademetsään, Välimereen, Australiaan, Etelä-Afrikkaan jne. Mittasuhteet ovat kuitenkin huomattavasti suuremmaat kuin monessa muussa kasvihuoneessa: tilaa on enemmän ja kasvit ovat suurempia. Kasveja on myös paljon ja omia erikoishuoneita löytyy niin orkideoille, kamelioille, lihansyöjäkasveille kuin saniaisillekin. 







Ulkopuutarha on kooltaan yhtä massiivien kuin sisätilat. Erilaisia osa-alueita on noin viisitoista, ja ehdin käydä niistä läpi vain muutaman ennen kuin alkoi sataa kunnolla (ja tietenkin sateenvarjo oli fiksusti repun kanssa lukollisessa kaapissa). Välimerellinen muotopuutarha on levollisen kaunis:



Järvialue muistutti minua Suomesta, etenkin kun tässä kohdassa alkoi sataa.



Onneksi paluumatkan varrella oli sen verran paljon suuria puita sateensuojana, että en juuri kastunut. 


-O-