Pariisia 3: St. Martinin kanaali, Louvre, Seine, Notre-Dame ja latinalainen kortteli

Tässä vielä viimeinen setti Pariisin kuvia. Vapaata ei ollut kuin yksi sunnuntai ja pari tuntia paluupäivän aamuna, joten käytin ajan tehokkaasti.

Aloitan paluupäivän kuvista. Hotelli sijaitsi St. Martinin kanaalin varrella, joten lähdin kulkemaan sen vartta. Sää oli pilvinen ja sadettakin hieman ripotteli. Kanaali ympäristöineen on tyypillistä 1800-luvun työläisaluetta ja kertoo myös teollistumisen tarinaa. Takorautaiset sillat ovat romanttisia ja sulut toimivat yhä - turistiveneille.

Sitten takaisin sunnuntain vapaapäivään. Jatkoin Eiffel-tornilta kävelyä Invalidesin kaupunginosassa, sitten Alexandre III:n siltaa Seinen toiselle puolen ja Champs-Élysées -katua Place de la Concorde -aukiolle. Kuten moni muukin Pariisin keskustan nähtävyyksistä, on tämä aukio hyvin vaikuttava: rakennukset, näkymät ja jo pelkkä koko. Imitoin opaskirjan kuvaa tarkoituksena saada Eiffel-torni, Luxorista tuotu obeliski ja ratsastajapatsas samaan kuvaan:

Louvren alue ja Jardin des Tuileries -puisto ovat hyvin leppoisia ja rentouttavia. Täällä voi myös helposti kuvitella itsensä parisen sataa vuotta taaksepäin. Olen käynnyt Louvressa sisällä aikaisemmin, joten jätin taiteen syrjään tällä kertaa - toisekseen eipä olisi ollut aikakaan jonottaa. Kauniina aurinkoisena iltapäivänä oli myös mukavampaa vain kävellä ja fiilistellä Pariisin tunnelmaa. 

Lähdin siis kävelemään Seinen rantaa pitkin Île de la Citén saartan kohti. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että koko kaupunki mahtui jossain vaiheessa vain tälle pienelle alueelle. 

Heti Pont Neufin sillan takana on vuonna 1607 perustettu Place Dauphine -aukio. Opaskirjassa luki, että se on petankinpelaajien suosiossa ja niinpä siellä oli myös tuolloin kaksi kaverusta mittelemässä.

Notre-Damen katedraaliin oli pitkät jonot, joten tyydyin ihailemaan sitä ulkoa. Koristelut ulkoseinissä ovat jo upeat. Opin myös, mikä erottaa gargoilin khimairasta. Kummatkin ovat irvokkaan näköisiä veistoksia katedraalin seinillä ja katolla, mutta vain gargoilia käytetään lisäksi räystäänä ohjaamaan vesi pois rakennuksen läheltä.

 Île de la Citéssä on kapeita ja romanttisia katuja:

Ylitettyäni Seinen latinalaisen korttelin puolelle aurinko oli jo laskenut. Alue kiinnosti kahdesta syystä. Ensinnäkin yritin löytää erinomaisen ranskalaisen sarjan "Tapahtukoon sinun tahtosi" maisemia. Valitettavasti vain osa kuvauksista oli tehty kaupunginoassa, mutta löysin kuitenkin yhden kirkon, joka jotenkin muistutti nuorten opinahjoa. Tykkäsin myös pittoreskeista kujista:

Toinen mielenkiintoinen paikka oli Panthéonin aukiolla oleva taideteos, joka koostuu Grönlannista rahdatuista jääpaloista. Ne olivat sulaneet jo aika paljon ja kuvasivat tietenkin etenevää ilmastonmuutosta.

Kun töitä on arkisin ja myös lauantaina keskimäärin 11 tuntia, ei Pariisia ehdi hirveästi nähdä. Mutta jotain sitä kuitenkin aina mukaan saa. Ja ehkä sitä joskus tulee tänne paremmalla ajalla takaisin ja voisi vaikka käydä muutamassa museossa. 

-O-

Pariisin ilmastokokouksessa 2

Pariisin ilmastokokous alkaa olla lopuillaan. Nyt ollaan yliajalla, sillä sopimustekstissä on vielä kohtia, joihin osapuolet eivät ole löytäneet kompromisseja. Moni siis työskentelee läpi yön ja siihen päälle vielä huomenna toivottavasti alkava loppuistunto.

Aikamoinen sirkus tämä on ollut, paljon tekemistä ja paljon ajattelemisen aihetta. Tässä nopeasti muutama kuva kokouspaikalta. Ensin todella hieno jääkarhu, joka symboloi arktisia alueita ja niiden haavoittuvuutta.

Jääkarhun parrasta roikkui erilaisia tekstejä, esim. "My wish is for the Arctic and all its beauty to be saved". 

Uusiutuvat energiamuodot ovat voimakkaassa nousussa ja joissain maissa ne ovat jo alkaneet syrjäyttää fossiilisia polttoaineita. Tässä kaksi parhaista julisteista - ensimmäinen eri uusiutuvien energiamuotojen yhdistysten tiskiltä:

"Afrikasta Intiaan ja saarille, uusituva energia muuttaa tulevaisuuden energiasysteemejä - ja tämä on vasta alkua": 

Tasa-arvokysymykset ovat pinnalla, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavalla naisiin kuin miehiin. 

Kokouspaikka on todella suuri. Vaaleanvihreällä alueella ovat olleet neuvotteluhuoneet, tummanvihreät ovat kaksi täysistuntosalia, sininen ja turkoosi ovat YK:n ja puheenjohtajamaa Ranskan toimistoja, oransseilta alueilta löytyvät maiden ja muiden toimistot sekä paviljongit, keltainen kuuluu medialla ja violetilta alueelta löytyvät oheistapahtumat, ständit ja tietokoneet. Sisäänkäynti on tummalla alueella ja punainen taas on kaikille avoin tapahtuma-alue. Sinisen viivan sisällä kaikki on YK:n valvonnassa.

Itse pyörin pääasiassa oranssilla ja violetilla alueella, joskus myös täysistuntosaleissa. Tässä yksi pääväylistä ja toimistoja / paviljonkeja:

Sisäänkäynti toiseen täysistuntosaliin:

Mediaa on paikalla runsaasti. Tässä yksi kokoontumispaikka lähellä täysistuntosaleja. 

Pidetään peukkuja, että huomenna saadaan aikaiseksi mahdollisimman kattava ja kunnianhimoinen ilmastosopimus, joka viitoittaa maailmaa kestävämpään tulevaisuuteen.

-O-

Pariisia 2: Riemukaari ja Eiffel-torni

Pariisi on todella kuvauksellinen ja romanttinen kaupunki. Ja parhaiten sen kauneus tulee esille mustavalkoisissa tai muuten käsitellyissä kuvissa. Kokeilin itse paria kameran tehokeinoa, ja kuviin tuli heti uutta magiaa. Riemukaari voisi olla kuvattu vaikka sata vuotta sitten ja Eiffel-torni näyttää kylpevän auringonlaskussa, vaikka kuva on otettu lounasaikaan:

Oikeasti oli siis puolipilvinen joulukuun päivä. Sekä Riemukaari että Eiffel-torni ovat vaikuttavia monumentteja. Pystyin hyvin kuvittelemaan, miltä tuntuu kävellä Riemukaaren ali sekä Champs-Élysées -katua pitkin jonkun suuren tapahtuman jälkeen. Näkymät eri akseleita pitkin ympäri Pariisia ovat myös hienot. Riemukaareltahan lähtee säteittäin 12 puistokatua jokaiseen ilmansuuntaan.

Olen ollut Pariisissa kaksi kertaa aikaisemmin, mutta en muista noilla kerroilla nähneeni Eiffel-tornia näin läheltä. Eiffel-tornissa on ehkä kaikkein parasta, että se näkyy useasta paikasta kaupunkia, minkä vuoksi siitä on tullut kaupungin tunnusmerkki. Ja ajatella, kuinka sitä parjattiin pystyttämisen jälkeen. Torni on nykykatsojan mielestä elegantti ja rautarakenne siro.

Koska tarkoitus oli kiertää Pariisia enemmän, en kiivennyt torniin, vaikka maisemat olisivat varmaan olleet upeat. Jonot ja jonotusajat olivat sen verran pitkät. Mutta oli ihan kiva vain ihastella tornia eri puolelta ja samalla jotenkin eläytyä Pariisiin.

-O-

Pariisia: Montmartre ja Sacré-Cœur

Tänään oli vihdoinkin ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä, joten lähdin tutustumaan Pariisin nähtävyyksiin. Olen ollut Pariisissa aikaisemmin kaksi kertaa, mutta vain pari päivää ja niistä käynneistä on lisäksi aikaa. Aloitin järjestelmällisen tutustumisen Montmartren kaupunginosasta ja Sacré-Cœurin kirkosta.

Montmartre on kukkulaista aluetta - ja samalla romanttista: 

Alue on ollut vuosisadat huonossa maineessa lukuisten baarien, kabareiden, ilotalojen ja yökerhojen takia. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sitä kansoittivat lisäksi useat taiteilijat. Nykyään meno on rauhoittunut. Vanhoja muistomerkkejä kuitenkin löytyy, kuten tämä legendaarinen klubi Au Lapin Agile:

 Montmartressa on myös Pariisin ainoa viinitarha:

Aikoinaan Montmartrella oli 14 tuulimyllyä, nyt niistä on säilynyt vain kaksi. Myllyjen tehtävä oli jauhaa jauhoja ja puristaa mehut viinirypäleistä:

Kuuluisin mylly on tietenkin Moulin Rouge (punainen mylly), vaikka sitä ei alunperin myllyksi rakennettukaan. Mietin siinä perinteisen kabareen edessä, kuinka villiä elämä mahtoi olla täällä cancanin keksimisen aikoihin.

Tämä leffamainos jäi mieleen, se kun vaikuttaa niin tyypillisen ranskalaiselta. Un + Une on saanut hyvät etukäteisarvostelut ja on tulossa täällä teattereihin ensi viikolla.

Sacré-Cœur on vaikuttava - sekä valkoinen kirkko että näkymät koko Pariisin ylle. Turisteja sekä rihkamakauppoja oli runsaasti, kuten muidenkin turistikohteiden liepeillä.

Ranskassa kun ollaan, niin kaupat ovat täynnä mitä herkullisempia tuotteita. Yllättävän moni kauppa oli auki sunnuntaina.

 

Bongasin runsaasti ilmastokokoukseen liittyvää rekvisiittaa. Tämä julistesarja on hieno (We are the climate generation). Julisteessa sanotaan suomeksi "Meidän ei tarvitse syödä kaikkea, mitä me voimme ostaa. Meidän ei tarvitse matkustaa kaikkialle, minne pääsee. Ja meidän ei tarvitse vaihtaa jo olemassaolevia tavaroitamme uusiin." Hyvä ja vaikea muistettava nykyisessä yltäkylläisyydessä.

Tässä kuvassa ajattelin ensin tyypillisiä pariisilaisia plataanipuita ja takorautaparvekkeita, mutta mukaan tuli myös ilmastojuliste.

Jos se olisikin näin yksinkertaista...

-O-