Vuosi muutosta

Laskeskelin, että muutosta tuli tänä viikonloppuna kuluneeksi tasan vuosi. Nyt kun katsoo taaksepäin, niin paljon on tapahtunut.

Eteisessä oli aluksi ainoastaan kenkäteline ja naulakko. Kaikki muu tuli syksyn ja talven aikana. Yllätyin itsekin siitä, miten miellyin mustavalkoiseen. Lämpimään puuhun yhdistettynä aikaisemmin kovalta tuntunut mustavalkoisuus pehmeni. Eteinen on oikeastaan ihan ok, nyt kesällä pitäisi vielä saada uusi taulu senkin päältä kehyksiin. Ja tietenkin kaappeja siivottua.

Tykkään tosi paljon keittiön valoisuudesta ja raikkaudesta. Sekä hauskasta lipastosta. Sinne mahtuvat kaikki kuivatavarat: jauhot, pavut, mausteet, keksit, pastat, riisit, pähkinät, siemenet, hiutaleet jne.

Keittiössä pitäisi tehdä pientä remppaa nyt kesällä ja syksyllä. Lavuaarin alahyllyt pitäisi kunnostaa ja sinne pitäisi saada fiksumpi roskissysteemi. Tarvitsen myös jääkaappipakastimen (keittiössä on nyt vain pelkkä jääkappi pakastinlokerolla). 

Makkarissa on rentouttavat värisävyt. Sielläkään ei ole hirveästi tekemistä, mitä nyt ehkä pari pientä taulua seinille ja sitä kaappien siivoamista. Muutaman tyynyn olen ajatellut jossain vaiheessa tehdä sänkyä koristamaan sekä hankkia uuden patjan. Vanhat voisi pestä ja päällystää uudestaan.

Olkkarin kirjahylly täyttyy vähitellen. Vanha Lundia oli varsinainen löytö viime kesällä, kuten myös käytetty, mutta priimakuntoinen vuodesohva. Kukkatapetti piristää yhä, eikä tunnu liian levottomalta.

Ostin tanskalaiset 60-luvun tuolit alkuvuodesta. Ne pitäisi verhoilla uudestaan nyt kesän aikana. Olen myös jo pitkään etsinyt uutta mattoa, joka olisi vaaleampi ja hieman isompi. Ehkä se löytyy nyt kesällä. Vanha tiikkipöytä kaipaisi kunnostusta, mutta se ei ole ihan ensimmäisenä listalla - työtuolin verhoilu sekä se kaappien siivous täälläkin menevät edelle.

Inspiraatia näiden pienten ja keskisuurten korjausten tekemiseen tuli juuri siitä, että asunnossa on asuttu vuosi. Katsotaan, mitä kaikkea nyt kesän aikana ehdin tehdä - kesästä nauttimisen lisäksi.

-O-

6+ tapaa luoda uusi tai uniikki nimi

Uudessa nimikirjassa "Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön" luetellaan kuusi tapaa luoda uniikki nimi lapselle. Ihan mielenkiintoista käydä läpi nämä tavat ja miettiä myös muita tapoja rakentaa täysin uusi nimi. Ensin siis kirjasta:

1. Yhdysnimi

Tämä on ollut Suomessa aina vain suositumpi tapa saada täysin uniikki nimiyhdistelmä. Mahdollisuuksia on lähes loputtomiin, etenkin kun nimen voi tehdä yhdysviivalla (Leena-Maija) tai ilman (Leenamaija). Ihan kaikkia nimiä ei voi yhdistää jo vaikean lausumisen (Mika-Aatos, Jaakko-Okko) tai eriskummallisen merkityksen vuoksi (Lumi-Suvi). Kirjassa mainitaan lisäksi takavokaalin ja etuvokaalin yhdistelmä samassa sanassa, joka ei sovi suomen kieleen (Pyryaatami) sekä pitkä nimi + lyhyt nimi (Johannes-Leo, Karoliina-Miia).
 
2. Yleisnimi etunimeksi

Näitä löytyy suomalaisista vakiintuneista etunimistä valmiksi jo paljon (Aarre, Touko, Helmi, Taimi jne), joten kaava on tuttu. Luonto sekä toivotut luonteenpiirteet inspiroivat erityisesti. Ihan mikä tahansa nimi ei toki kelpaa ja kyllähän vanhemmat yleensä haluavat lapselleen kauniin nimen, jolla on järkevä merkitys. Jenkkijulkkisten hyvin erikoiset merkitysnimet (Audio Science, Pilot Inspektor, Moxie Crimefighter) eivät ole vielä rantautuneet tänne. Moni hedelmä tai marja (Mansikka, Vadelma, Mustikka, Puolukka, Luumu, Omena, Kiivi), mauste (Vanilja, Kaneli, Neilikka, Salvia), kukka (Zinnia, Daalia, Tiarella, Skilla, Pioni), luonnonilmiö (Tuisku, Nietos, Ruska, Utu, Myrsky) jne. on jo Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan annettu, joten täysin uuden nimen löytääkseen pitää ryhtyä todella luovaksi.

3. Rimmaamalla toisesta nimestä

Tämä nimenluomistyyppi on ollut suosittu Suomessa viimeisen 50 vuoden ajan. Meiltä löytyy Aija, Eija, Kaija, Taija, Teija, Raija, Seija ja Saija, sekä useita muita samanlaisia nimiketjuja. Kaikki johdokset eivät kuulosta korvassa hyvältä (esim. kirjaan pohjautuvassa artikkelisssa mainitut Oija ja Heea). Vaikka mistä sitä tietää, ehkä tulevaisuudessa nämäkin ovat ihan käypiä nimiä. Kokeilin rimmausta ja löysin nimipalvelusta seuraavia käytössä olevia nimiä: Renja, Serja, Keo, Veljo, Elvar, Jontus ja Taro.

4. Äidin ja isän nimen yhdistelmä

Metka tapa keksiä uusi nimi ja myös todella osoittaa, että lapsi on vanhempiensa yhdistelmä. Muinaiset germaanit harrastivat ahkerasti tätä nimeämistapaa. Hildebrandin ja Gertrudin lapset voisivat olla mm. Gerbrand, Trudbrand, Hiltrud ja Brandhild. Tosin heidän kaksiosaisista nimistään sai kätevästi erilaisia kombinaatioita, kunhan vain muisti, mikä pääte kuuluu naisille ja mikä miehille. Suomen nimet ovat pääasiassa niin sekoittuneita, että niistä ei saa noin kätevästi yhdistelmiä. Mutta Hannulla ja Pauliinalla voisi vaikka olla lapset Hanliina ja Paunu (näistä Paunu on jopa kerran annettu).

5. Tytön nimi johtimella

Vanha tapa tehdä tytön nimiä monessa (eurooppalaisessa) kielessä. Päätteitä on vaikka muille jakaa: -iina, -ikka, -tta, -lla, -iisa, -inda jne.  Kaikille tuttuja ovat Vilhelmiina, Henriikka, Pauliina ja Karoliina. Nimipalvelusta löytyvät myös Dorinda, Airiina, Ennika, Nerissa, Arjetta, Lumira ja Pirella. Joten miksipä ei siis myös Hildiina tai Elsinda. Miesten nimistä on johdettu runsaasti nimiä naisille pelkällä a-päätteellä (Albert -> Alberta, George -> Georgia).  Tosin suomen kielessähän naisen nimi voi päättyä muuhunkiin vokaaliin kuin a:han ja miesten nimissä on useita a-päätteisiä nimiä (Pirkka, Mika, Joona, Juhana).

6. Heittomerkki

Tämä oli kyllä todella erikoinen ehdotus ja en ole oikein varma, menisikö tämä läpi eli olisi Suomen nimikäytännön mukaista. Esimerkkejä kirjassa ovat Liin'Evelia ja Heid'Eila. Saa nähdä, onko suomen kieli joskus siinä pisteessä, että tällaiset nimet kuulostavat normaaleilta.

6 + Muita tapoja

Perinteisiä tapoja keksi uusi nimi ovat erilaiset lyhennelmät ja lempinimet sekä ulkomaalaisten nimien sopeuttaminen suomen kieleen. Näinhän suuri osa suomalaisista nimistä on syntynyt (Cecilia -> Silja, Edvard -> Eetu, Vilhemiina -> Vilma, Knut -> Nuutti). Nimipalvelusta löytyvät harvinaiset Pyörni (Björn), Penja (Benjamin) ja Hippo (Hippokrates).  Kaikista nimistä ei oikein saa fiksua suomennosta (Landon -> Lantti, Hunter -> Huntti). Moni saattaa myös haluta alkuperäisen nimimuodon. Mutta monessa kielessä on kauniita nimiä, jotka sopivat niikseen tai hieman muuttamalla hyvin suomaiseen suuhun - olenkin poiminut niitä eri maiden suosituista kertovien nimien postauksiin.

Yksi helppo tapa tulee vielä mieleen: yhdistellä mitä tahansa kirjaimia yhteen niin että saadaan suomen kieleen sopiva uusi nimi. Näin keksin juuri uudet uniikit nimet Nesla, Tirmo ja Serka.

********

Nimimuodit muuttuvat ja nyt on muodissa individualismi eli harvinaiset nimet ja nimiyhdistelmät. Toisaalta, ihminen on aina halunnut erottua (joskus enemmän, joskus vähemmän). Ja vanhoihin nimiin on kyllästytty jo satoja vuosia sitten. Minulle mielenkiintoista on tutkailla, mitkä uniikit ja harvinaiset nimet muuttuvatkin muotinimiksi ja niistä yleisiksi nimiksi (kuten Veeti tai nousevat Neela ja Nemo).

-O-

Haagan alppiruusupuisto

Olin eilen Haagassa kastelemassa ystävän kukkia ja ajoin pyörällä alppiruusupuiston ohitse. Siellä näytti niin värikkäältä, että päätin pistäytyä itsekin katsomassa. Ja en ollut ainoa, paikalla oli paljon väkeä. Rhodot tosin olivat jo kukkineet, mutta atsaleat olivat todella kauniita.

Tunnelma puistossa korkeiden havupuiden alla on jotenkin maaginen. Rhodot ja atsaleat tykkäävätkin juuri tällaisesta kasvupaikasta, varjoisasta ja happamasta.

Atsatela on taas yksi lempikasveistani - herkkä ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Näitähän voisi istuttaa myös talonyhtiön pihalle, etupihan varjoon. Atsaleat valaisevat kukinnallaan varjoisimmankin puutarhan. Ja niissä on erilaista herkkyyttä kuin vaikka ruusuissa (jotka toki ovat kauniita omalla tavallaan). Pelkkä perusalppiruusu on hieman tylsä, koska sitä löytyy joka puolelta, ja onkin hyvä, että muita Suomessa viihtyviä lajikkeita on kehitetty.

-O-

Neuletilkkupeitto (sini-vihreä-turkoosi-violetti)

Toinen sävyjen mukaan mietitty neuletilkkupeitto valmistui juuri. Tai vähän pitää vielä lankoja päätellä sekä virkata tummansinipunainen reunus. Mutta kaikki tilkut on nyt neulottu yhteen. Värit tulevat parhaiten näkyviin kännykkäkameralla, vaikka kuvan laatu ei ole kovin terävä (ja vaikka värit tässäkin jostain syystä palavat). Tähän peittoon tuli siis sinisiä, vihreitä, turkooseja ja violetteja sävyjä.

Kiva tuli! Tunnelma on samalla rauhallinen ja salaperäinen. Sävyistä tulevat mieleen jalo- ja koristekivet: safiiri, smaragdi, ametisti, jade sekä turkoosi.

Erilaisia lankoja ja värejä on rentouttavaa ja luovaa yhdistellä. Yllättävän hyvin nämäkin kaikki sopivat yhteen. Ja peitto on niin lämmin.

Tämä peitto pääsee jossain vaiheessa Berliiniin. Seuraavaksi palaan taas ommeltavien tilkkupeittojen pariin sekä proosallisesti korjaamaan rikkinäisiä vaateita.

-O-

Parveke viikolla 25 - uusia kasveja ja ensimmäinen sadonkorjuu

Viikko on ollut kylmä, sateinen ja tuulinen. Osa kasveista on kasvanut ja osa ei. Keltaiset orvokit amppelissa kukkivat yhä upeasti. Orvokkeihin kannattaa ilmiselvästi satsata.

Koska kaikki siemenet eivät ole itäneet ja koska minulla oli muutama ylimääräinen ruukku, ostin viime lauantaina lisää kasveja:

• Kirsikkatomaatti
• 2 x miljoonakello (fuksia, takana parvekelaatiokssa roikkumassa)
• Punavalkoinen akileija
• 2 x tummanpunainen orvokki
• 2 x pensaskrasseja (siemenistä kun iti vain kaksi tainta)

Täytyy vielä vähän miettiä tomaatin paikkaa, tuossa on nimittäin aika tuulista. Ehkä siirrän sen lattialle, kunhan se kasvaa. Hontelot auringonkukan varret eivät myöskään tukkää tuulesta ja ne olisi hyvä tukea pian.

Siirsin rukolan ikkunalaudalle ja se on viihtynyt siellä hyvin. Täytyy vain muistaa kastella säännöllisesti. Pian pääsen herkuttelemaan omalla salaatilla.

Mansikat alkavat kypsyä. Ensimmäinen punehtui itse asiassa jo Bonnin työmatkan aikana ja kukkienkastelijana toiminut äitini söi sen. Tämän saan itse maistaa. 

Olen aina pitänyt akileijoista todella paljon. Ne ovat erittäin kauniita ja sopivat monenlaiseen puutarjaa, japanilaisesta romanttiseen. Tätä väriyhdistelmää en ole aikaisemmin tavannut, useimmat akileijat ovat sinivioletteja ja vaaleanpunaisia. 

Pavut ovat kasvaneet mukavasti verrattuna viime viikkoon. Olen todella iloinen, että pavut viihtyvät tällä parvekkeella, ne ovat yksi lempivihanneksistani. Taka-alalla parvekelaatikossa päivänliljat eivät taas oikein innostu parvekeoloista. Kasvu on heikkoa ja kukinta ei lähde käyntiin - yhteisellä pihalla kaikki päivänliljan kukat ovat jo avautuneet. Ehkä siirrän ne ensi vuonna sinne. On mielenkiintoista tutkailla, mitkä kasvit viihtyvät ja mitkä eivät. 

-O-

Etunimiä maailmalta 37 - Luxemburg

Luxemburgin nimenanto on mielenkiintoista - se kuvaa hyvin maan monikielisyyttä sekä sijaintia Ranskan ja Saksan välissä. Luxemburgissahan on kolme virallista kieltä, ranska, saksa sekä luxemburgin kieli, joita käytetään eri tilanteissa. Monella luxemburgilaisella on tämän sekamelskan seurauksena ranskalainen etunimi ja saksalainen sukunimi. Lisäksi käytetään luxemburgilaisille tyypillisiä lempinimiä esim. Pit (Pierre), Heng (Henri), Charel (Charles), Jenk (Jean-Claude), Gréit (Marguerite), Kätt (Catherine). Lukuisat ulkomailta muuttaneet ovat sekoittaneet pakkaa lisää ja nimissä näkyvät niin portugalilaiset, balkanilaiset kuin italialaiset juuret. 

En löytänyt mistään virallisia tilastoja, mutta kuitenkin lyhyen jutun Luxemburger Wortissa. Joitain tietoja aikaisemmilta vuosilta löytyy myös sieltä täältä: 2013 Luxemburger Wortista ja 2011 L'essentiel Onlinesta. Ei siis paljon, mutta sentään jotain. Suosituimmat Luxemburgissa vuonna 2014 annetut nimet ovat siten

Tytöt

1. Emma
2. Lara
3. Zoé
4. Amy
5. Sarah
6. Charlotte
7. Emily

Pojat

1. Gabriel
2. Leo
3. Luca
4. Noah
5. David
6. Tom 
7. Ben

Lyhyet nimet ovat muotia myös Luxemburgissa. Ehkä nimissä on jotain ranskalaista vivahdetta, mutta aika kansainvälisiltä ne kyllä näyttävät - paljon samoja nimiä kuin monessa muussakin maassa (Emma, Charlotte, Emily; Leo, Luca, Noah). Luxemburger Wortin mukaan perinteiset nimet (esim. Tun ja Léonie) ovat myös tulossa taas muotiin.

Vuonna 2013 suosittuja nimiä olivat:

• Pääkaupunki: Amy, Emily & Eva; Luca, Noah & Charel
• Esch/Alzette: Noah & Luca
• Ettelbréck: Mia, Emma & Tatiana; Logan, Pedro & Santiago

2011 taasen:

• Pääkaupunki: Emma, Lea & Laura; Luca, Leo & Lucas
• Wiltz: Alena, Emira, Liz & Lynn; Alen, Emir, Pit, Charel & Tom
• Ettelbréck: Emma, Lara, Lea, Anna & Mathilde; Luca, Noah, Mathis, Pit & Alex

Näissä nimissä näkyy hyvin Luxemburgin monikielisyys ja -kulttuurisuus: perinteiset nimet Pit ja Charel, bosnialaiset Emir ja Emira, slaavilaiset Alen ja Alena sekä portugalilaiset/espanjalaiset Pedro ja Santiago.

-O-

Parveke viikolla 24

Kaksi viikkoa poissa ja miten paljon kaikki onkaan kasvanut!

Pavut viihtyvät parvekkeella yllättävän hyvin. Tykkään pavuista todella paljon ja on kiva saada omaa satoa heti ruokapöydän vierestä. Eihän niistä montaa ateriaa saa, mutta itse kasvattamien vihannesten fiilis on tärkeä. Pelakuut viihtyvät hyvin, niihin kannattaa satsata. Vaalea narsissi tummassa ruukussa aloittaa juuri kukintansa - tulppaanit ja krookukset taas eivät ole kukkineet lainkaan, toivottavasti ensi vuonna sitten. Viime vuonna istuttamani päivänliljat puskevat kovasti vartta ja ehkä ne tänä vuonna innostuisivat kukkimaankin. 

Osa puutarhapöydän kasveista on lähtenyt paremmin kasvuun kuin toiset. Gladiolukset ja auringonkukat ovat kasvattaneet reippaasti vartta ja rukolakasvustokin on tuuhea. Kummatkin daaliat taka-alalla ovat nousseet ja varmasti kukkivat loppuvuodesta. Olen etenkin ylpeä siitä, että yksi daalian juurakko onnistui talvehtimaan kellarissa. Mansikoissakin on jo usea raakile ja narsissi kukkii vihdoinkin.

Krassi, tuoksuherne ja kehäkukka eivät sen sijaan ole innostuneet itämään/kasvamaan kunnolla. En tiedä, oliko kevät liian kylmä, kasvupaikka liian varjoinen vai mitä. Tai sitten ne ovat vain myöhässä. Täytyy miettiä, voisiko niiden tilalle istuttaa jotain. Pari tyhjää ruukkua odottelee myös vielä inspiraatiota. 

Kevätpuutarhamessuilta ostamani kymmenen orvokintainta ovat oikein innostuneet kukkimaan. Keväällä vähän jännitti, onko sää liian kylmä ja nuutuvatko orvokit. Mutta aika sisukkaita ne ovat. Laskin että kukkia on yli 50 ja osa on todella suurikokoisia. Orvokit siis viihtyvät hyvin ja niitä voisi hankkia lisää, jos niitä vielä jossain tähän aikaan vuodesta on myynnissä.

Retiisit ovat jo todella pitkällä, nyt odottelen vain lehtien lisäksi juurten pullistumista ja satoa. Ehkä tänä kesänä ehtii kylvää toisenkin satsin retiisejä. Takana on lisää papuja, nekin kasvavat erinomaisesti. 

Seuraavaksi teen istuintyynyt valmiiksi ja parvekenautinto vain kasvaa.

-O-

Bonn - vettä eri muodoissa

Työmatkat Bonnissa ovat työntäyteisiä ja kahden viikon rupeamaan mahtuu vain yksi vapaapäivä. Tänä vuonna vietin sen Rheinaunenparkissa. Saksalaiset kaverit olivat ensimmäistä kertaa Bonnissa ja he halusivat nähdä Reinin. Sinne siis menimme. En ole itsekään aikaisemmin ollut näin lähellä Reiniä, aivan joen rannalla.

Bonn on yllättävän luonnonläheinen, joen rannalla oli erittäin leppoisaa ja tuli jostain ihmeen syystä Suomi mieleen - ehkä pyörätietä reunustavasta niitystä.   

Rannalle on huuhtoutunut uskomaton määrä simpukoiden kuoria. Ihmettelimme, mistä ne ovat kaikki tulleet. Kaverini kertoivat, että Rein oli aikaisemmin hyvin saastunut, mutta nyt jo paljon puhtaampi (Bonnissa järjestetään jopa triathlonkisoja). Näyttävät siten simpukatkin viihtyvän. 

Rheinaeunparkissa on komeita vesiaiheita, kuten tämä putous:

Vielä hienompi on japanilainen puutarha. Minua viehättävät etenkin punaisen ja vihreän kontrastit, erilaiset lehdet, havupuut, kivet, sammalet -  ylipäänsä koko harmoninen kokonaisuus. Itse en ehkä kuitenkaan haluaisi omaa japanilaista puutarhaa, se sopii harvan suomalaisen rakennuksen kanssa. Mutta japanilaisesta puutarhasta voi ottaa pieniä osia (esim. kivien käytön ja lainatun maiseman) tai rauhallisen tunnelman.

-O-

Bonnissa jälleen

Laskeskelin tuossa yhtenä päivänä, että tämä on jo kuudes kerta Bonnissa viiden vuoden sisällä ja aikaa täällä on vietetty kohta 11 viikkoa. Näiden lisäksi olin opiskeluaikoina Bonnissa kaksi kertaa. Kaupunki on siten jo aika tuttu. Kuitenkin kävin tänään ensimmäistä kertaa Bonnin tuomiokirkossa, vaikka olen kävellyt sen ohi aikaisemmin useamman kerran. Työmatkoilla vain usein on niin kiireistä.

Pyöräilin myös ensimmäistä kertaa yliopiston puiston ympäri.

Sieltä näkyy hienosti aikaisempi Kölnin vaaliruhtinaiden palatsi, joka kuuluu nykyään Bonnin yliopistolle. Torstaina oli sekä hieno ilma että vapaapäivä (Frohleihnam = Corpus Christi = Pyhän ruumiin juhla), joten nurmikolla oli tavallista enemmän väkeä.

Tämä näkymä on taas hyvin tuttu - Kaiserplatzilta Poppelsdorferalleeta pitkin kaukana pilkottavaan Poppelsdorfer Schlossiin saakka. Hevoskastanjoiden ja 1800-luvun rakennusten reunustama esplanadi on Bonnin hienoimpia. Siellä hengailee aina ihmisiä. Kaiserplatzilla on tosi kiva italialainen ravintola sekä kaksi jäätelökahvilaa (pallo vain 80 senttiä).

Täytyykin miettiä, mitä uutta Bonnissa vielä olisi tarjolla.

-O-