Berliini: Taideteollisuusmuseo

Tykkään käydä taideteollisuus- ja kansantieteen museoissa. Berliinin taideteollisuusmuseon kokoelmat ovat laajat ja etenkin keskiajan, barokin ja renessanssin ihailijat löytävät museosta runsaasti katsottavaa. Vaikka olikin mielenkiintoista tutustua satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten arkeen ja ihailla mittaamattomien arvokkaiden astioiden ja huonekalujen käsityötä, kiinnostivat minua tällä kertaa eniten muoti sekä uudempi muotoilu.

Vaatekokoelmasta löytyy rusaasti upeita luomuksia Chanelista Balenciagaan. Hyvä muotoilu on ajatonta ja osa lähes sata vuotta vanhoista puvuista sopisi mainiosti käyttöön myös nykyaikana. Nämä poimutetut iltapuvut ovat mainio esimerkki:

1920-luvun puvuissa on upeita paljettikoristeluja:

Kauniilla leikkaauksella ja muutamalla yksityiskohdalla tavallinen musta mekko on aina uudenlainen. Nämä mekot ovat muistaakseni 1950- tai 60-luvuilta, ja voisin käyttää jokaista niistä (jos ne sopisivat).

Avaruusajan inspiroimaa:

Ennen kuin naisten pukeutuminen vapautui tiukoista korseteista ja pönkköalushameista, oli elämä kyllä välillä epäkäytännöllistä. En ymmärrä, miten tällaisessa puvussa on mahdollista istua - ehkä se onkin vain seisomista varten:

Modernin muotoilun puolella minua viehättivät pohjoismaisten linjojen lisäksi amerikkalainen sodanjälkeinen tyyli sekä värien että linjojen takia.

Jugendissa ja art decossa taas miellyttävät luonnolliset ornamentit, hienot väriyhdistelmät ja aikaisempia tyylisuuntauksia tutumpi sekä funktionaalisempi muotokieli.

-O-

Berliini: Juutalaismuseo

Tällä Berliinin matkalla kävin monessa paikassa, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Yksi niistä oli Berliinin juutalaismuseo. Museo on vaikuttava niin sisällöltään kuin arkkitehtuuriltaan, ja nähtävää on niin paljon, että kolmisen tuntia ei mitenkään riittänyt kaiken kahlaamiseen. Keskityin kellarin käytäviin ("Axes") sekä vaihtuvaan näyttelyyn hiusten sekä muun ruumiin peittamisestä. Laajasta Saksan juutalaisten historiasta kertovasta pysyvästä näyttelystä sain vain pintaraapaisun.

Museon arkkitehtuurista on kirjoitettu pitkät pätkät - kokonaisuus ja yksityiskohdat symboloivat Saksan juutalaisten historian traagista historiaa. Rakennuksen suunnitellut arkkitehti Daniel Libeskind haluaa kuitenkin jättää tulkinnan avoimeksi, sillä hänen mielestään tärkeintä on se kokemus, jonka kävijä museosta saa.

Minulle vaikuttavinta oli tämä näkymä maastakarkoituksen puutarhassa. Puutarha on aidattu muurein ja sinne on vain yksi sisään- ja ulospääsy. Korkeat palkit luovat eristyneen tunnelman. Kuitenkin, kun katsoo ylös, näkyy aurnikoa ja vihreyttä. Minulle tämä merkitsee toivoa vaikeassakin tilanteessa.

Samoin voisi kokea holokaustitornin. Torni on täysin tyhjä ja pimeä lukuun ottamatta pientä lovea yläkulmassa. 

Näytteillä olevat esineet ja teokset kertovat sekä yksittäisen ihmisen että koko kansakunnan tarinaa. Esimerkit tuovat historiaa lähelle, mutta toinen vaikuttava teos, 10 000 raudasta leikattua huutavaa kasvoa, muistuttaa sodan ja juutalaisten massamurhan mielettömyydestä.

Vaihtuvassa näyttelyssä kerrottiin monipuolisesti eri uskontojen käsityksistä siitä, mitä pitää peittää ja miksi. Mielenkiintoisimpia olivat pilakuvat burkinikeskustelusta: miksi peittäminen on niin vastenmielistä, mutta kaiken näyttäminen ei?

Juutalaismuseo ei ainoastaan kerro historiaa, vaan myös muistuttaa, että jokaisen on joka päivä puolustetava kaikkien ihmis- ja itsemääräämisoikeuksia.

-O-

Berliini: Tekniikan museo

Berliinin Tekniikan museo (Deutsches Technikmuseum Berlin) on museoiden aatelia - siellä viihtyvät tuntikausia niin nuoret kuin vanhatkin. 2,5-vuotias kummipoikani on paraikaa kovin kiinnostunut junista ja lentokoneista, joten meillä kului iltapäivä helposti museon isoissa saleissa.

Lentokonekokoelma on yksinkertaisesti mahtava. Katosta roikkuu lukuisia eri-ikäisiä lentokoneita; lisäksi näytillä on lentokoneen osia moottoreista matkustamoon. Jopa historian ensimmäisiä lentokoneita kuuluu kokoelmiin. Vaikka kummipoikaa välillä pelotti kävellä isojen koneiden alta, oli innostus kuitenkin suuri. Ja aikuisillekin on paljon uutta opittavaa - tai sitten voi vain ihailla sulavalinjaisia koneita.

Museon katolta on komea näkymä kanaalille:

Junaosasto on yhtä vaikuttava kuin lentokoneet. Kahteen suureen vaunuhalliin on kerätty noin 40 junaa, joista vanhin on 1800-luvun alusta. Junien kehityksen oppii siinä samassa helposti. Oli jännittävää kurkistaa joihinkin vaunuihin sisälle sekä leikkiä pienoismalleilla. Hämmästyin eniten höyryvetureiden valtavaa kokoa, niissä on ollut runsaasti voimaa!

Kokonaan näkemättä jäi valtava autokokoelma sekä muun muassa kamerat. Hyvä syy siis käydä museossa uudestaan!

-O-

Pittoreski sisäpiha Berliinissä

Vietin tämänvuotisen Saksan lomani ensipäivät kummipojan perheen kanssa Itä-Berliinin puolella. Vuokratun huoneiston sisäpiha oli erityisen rennosti ja luovasti sisustettu. Minua miellyttivät varma värien käyttö sekä vehreys. Tässä muutama idea mietittäväksi ja jatkojalostettavaksi:

Punainen on erinomainen tausta vastavärilleen vihreälle, ja kahdessa sävyssä sekä valkoisen kanssa se näyttää raikkaalta. 

Toinen mainio väripari vaaleanvihreän kanssa on kirkas sininen. Näin kirkkaita värejä käytetään Suomessa harvoin, mutta voisihan niitä kokeilla enemmänkin. Kirkkaat värit yhdistettynä mustaan on moderni vaihtoehto. 

Kasveja voi istuttaa monenlaiseen astiaan ja alustalle.

Kun yhdistää istutukseen tarpeeksi monta väriä, ne kaikki sopivat hyvin yhteen kuten suomalainen keto. 

Hortensiat vain kukkivat Saksassa paremmin - miten tämän komeuden saisi onnistumaan Suomessa?

Oleskelutilan ei tarvitse rajautua seinään, vaan se voi olla myös tilan keskellä. Ja perinteinen saksalainen rantatuoli on sekä leppoisa istuin että oiva tilanjakaja. Kasveja ja ruukkuja ei voi myöskään olla liikaa, jos haluaa rakentaa keitaan keskelle betoniviidakkoa.

Kaikkialle Suomeen tämänlainen sisustus ei oikein sovi - Berliinin rappioromantiikka on sille omiaan. Mutta joitain ideoita voi kuitenkin soveltaa muodossa tai toisessa.

-O-

Kangastuliaisia Saksasta

Kesän Saksan matkalta löytyi jälleen ihania kankaita! Pestyinä ja silitettynä niitä näyttää olevan paljon, mutta toisaalta listalla on viisi tilkkupeittoa, joten kyllä niitä kankaita tarvitaankin. Kankaat on ostettu pääasiassa Berliinin kolmesta luottokaupasta eli Frieda Hainista, Frau Tulpesta ja Siebenblausta. Hampurista - tai oikeastaan sen naapurista Norderstedtista - löytyi mahtava kangaskauppa nimeltään Der Stoff: kaunista ja edullista. Kävin myös Lyypekissä kahdessa kangaskaupassa, vanhassa tutussa (Nadel und Faden) ja uudessa tuttavassa (Stoff bei Stoff). Edellisestä en ostanut tällä kertaa mitään, jälkimmäisestä löytyi kaksi kangasta ystävälle.

Omista kankaista sinisiä ja keltaisia sävyjä tulee makuuhuoneen uuteen peittoon. Jo kotona olleet kankaat mukaan laskettuna tässä on nyt tarpeeksi kankaita peittoa varten.

Olkaarin uuden peiton sävyt ovat okra, harmaa ja murrettu vihreä. Myös näistä sävyistä löytyy kotoa sen verran kankaita, että peiton teko voi alkaa.

Nämä murretut sävyt tulevat olkkarin moniväriseen peittoon. Täytyy vielä pohtia, onko kankaita tarpeeksi, muutama saattaa puuttua. 

Keltaiset ja punaiset sävyt on varattu parin kaverin peittoihin. Näissäkin kankaita on kotona runsaasti, tarvitsin vain pari pirteää väriläiskää, mikä onnistuikin hyvin!

Nyt on kyllä kankaita ja tekemistä syksyä varten :-).

-O-

Parvekeistutuksia viikko 27/2017

Parvekekasvit ovat kasvaneet reippaasti koleasta kesäsäästä huolimatta, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kun vertaan touko-kesäkuun vaihteen kuviin, niin eniten pituutta ovat saaneet mustasilmäsusannan varret, jotka ovat jo ohittaneet tukikeppien päät. Myös viereinen krassi rehottaa mukavasti.

Pelakuut ovat vuodesta toiseen kiitollisia kukkijoita, ne eivät petä missään säässä.

Myös petuniat viihtyvät hyvin ja tuottavat uusia kukkia.

Orvokit kasvavat tässä vaiheessa kesää vartta, mutta kukinta on yhä hyvä ja ilostuttaa väriloistollaan.

Kirsikkatomaatti ei ole juuri saanut lisää pituutta, mutta se on oikeastaan hyvä, sillä minulla on jo pisin tukikeppi käytössä. Ensimmäiset kukat ovat kukkineet ja odotan jo tomaatteja muutaman viikon kuluttua.

Uusista kokeiluista miljoonakello on osoittautunut parhaaksi valinnaksi. Se oikein röyhyää puolivarjossa. Kesädaaliat ja kosmoskukka eivät oikein ole innostuneet kukkimaan reippaasti, vaikka niitä lannoitankin. Kasvupaikka on varmaan vain liian varjoinen. Ehkä ensi vuonna ostankin vain miljoonakelloa eri väreissä.

-O-

Juhannuksen nyhjää tyhjästä -kakkuja

Arvelin jo etukäteen, että isompi kummipoikani saattaisi haluta leipoa, kun olin juhannuksena kylässä. Ja olin oikeassa! Piti keksiä jotain helppoa, jota voisi tehdä kaapista löytyvistä aineksista ja joka valmistuisi nopeasti. Teimme siten mokkapalapohjan, jonka jokainen sai koristella oman makunsa mukaan. Mokkapalat on muuten parhaita reseptejä lasten kanssa leivottaessa. Kummipoika ja hänen veljensä saivat mitata aineita, kun taas minä vatkasin munat ja sokerit. Pojat sitten lisäsivät vuorotellen kuivat aineet sekä voi-maitoseoksen muna-sokerivaahtoon ja minä sekoitin.

Koristelussa pojat halusivat mahdollisimman makeaa eli kermavaahtoa, suklaakastiketta, kinuskikastiketta ja irtokarkkeja.

Minulle tuli väliin rahkakermaa, banaaniviipaleita ja vadelmahilloa, sekä päälle nektariinilohkoja.

Kummipojan äiti koristeli itselleen ja miehelleen kakun samoista aineksista kuin minä (miinus hillo).

Kakut syötiin hetkessä! Omin käsin koristelu lisäsi jo itsessään herkullista makua.

-O-