Pyöräretkellä Saksassa 2015: tiistai 25.8. (Premnitz-Spandau)

Tiistaina oli vähemmän vetta, mutta enemmän maalaismaisemaa ja metsiä. Lisäksi muita pyöräilijöitä ei näkynyt juuri lainkaan, sain pyöräillä pitkät pätkät yksikseen. Maanantaina toisella reitillä oli sen sijaan paljon kanssapyöräilijöitä.

Premnitzin ja Rathenowin välillä seurasin Havelia vielä muutaman kilometrin aamun rauhassa. Joutsenperhekin oli aamutoimilla.

Suuri osa reitistä kulki joko metsissä tai puukujanteilla tällaisia teitä pitkin:

Maisemat olivat rauhallisia - peltoa, jota kanavat silloin tällöin rikkoivat:

Työasiatkin tulivat mieleen - Saksassa uusiutuva energia on iso juttu:

Söin lounasta Nauenissa, jossa on hyvin säilynyt vanha keskusta. Sitä ollaan kovasti remontoimassa, tässä muutama hienosti puleerattu talo:

Kahden päivän retkikin oli jo mukavan rentouttava. Viikossa olisi toki päässyt pidemmälle, mutta ihan hyvä, että tämäkin onnistui.

-O-

Pyöräretkellä Saksassa 2015: maanantai 24.8. (Potsdam-Premnitz)

Sain kuin sainkin tehtyä tänä vuonna pienen pyöräretken Saksassa. Ei kokonaista viikkoa, kuten aikaisempina vuosina, mutta pari päivää Berliinin lähimaastossa. Maanantaina pyöräilin osan Havel-Radwegia (reilut 100 km Potsdamista Premnitziin), tiistaina taas melkein koko Havelland-Radwegin (noin 110 km Premnitzistä Spandauhin).

Kuten kuvista näkee, maanantain teemana olivat vesistöt: Havel-joki sekä alueen useat järvet. Ensimmäinen järvistä oli Potsdamin lähellä sijaitseva Templiner See:

Vesistöjen lisäksi maisemaan kuuluu metsiä sekä peltoja - rentouttavaa! Tykkään erityisesti mäntymetsistä. Ne tuoksuvat raikkaalle ja valo tulee kauniisti oksaston läpi.

Moni järvi, kuten tämä Plauer See Kirchmöserin lähellä, muistutti Suomesta. Tosin yhtä erikoisuutta Suomesta ei löydä: hauskoja asuntolaivoja. Niitä näin muutamia matkalla järviä, jokia ja kanaaleja pitkin.

Pritzerberbessä oli pieni Havelin ylittävä lautta. Ja sattumalta kameran eteen tuli taas yksi asuntolaiva :-).

 

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Reilut sata kilometria meni yllättävän helposti - sitä enemmän, niin alkaa jo väsyttää. Pyöräilyssä mukavinta on oma rauha ja kauniit maisemat. Saksassa on helpompi pyöräillä kuin Suomessa, koska kunnon pyöräteitä on joka puolella. Vain pari kertaa jouduin pyöräilemään lyhyitä parin kilometrin etappeja autotien reunalla, mutta silloin liikennettä oli hyvin vähän.

-O-

Kööpenhaminassa - Torvhallerne, Kongens Have & Nyboder

Olin taas viime perjantaina työmatkalla Kööpenhaminassa. Monet kaupungin nurkat alkavat jo olla tuttuja ja minulla alkaa muodostua kantapaikkoja, joissa viihdyn. Yksi niistä on Torvhallerne, paikallinen kauppahalli. Sellaisen kun saisi Helsingissä lähistölle, meidän omat kauppahallit kun eivät kilpaile ihan samassa sarjassa. Ruoka on erinomaista, vihannes- ja hedelmävalikoima laaja ja tuore, kukat niin kauniita jne. Lämpimänä iltapäivänä ihmiset viihtyivät ulkona ja tunnelma oli heti keskieurooppalainen.

Etsiydyn myös usein Kongens Have -puistoon. Siellä on mukava vain istua ja seurata maailman menoa muiden kööpenhaminalaisten seurassa. Tykkäsin lisäksi puisesta käytävästä, sen pohjoismais-japanilaisesta muotokielestä.

Puistossa on myös hieno kaupunkiviljelualue, jota vapaaehtoiset hoitavat. Ihme, että kaikki kasvit ovat yhä tallella näinkin keskustassa. Hoito on ollut ilmeisen hyvää kasvun tahdista päätellen. Kunpa omat auringonkukat olisivat kasvaneet näin reippaasti :-).

Puistossa on lisäksi komeita käytäväakseleita sekä pitkät kukkaistutukset, joista saa inspiraatiota erilaisiin väriyhdistelmiin.

Nyboderin alueella kävellessäni alkoi olla niin hämärää, että en saanut otettua kuin tämän yhden hyvän kuvan. Ensimmäiset talot ovat 1600-luvun alusta ja ne oli tarkoitettu meriväelle perheineen. Alueesta tulee mieleen Puu-Käpylä ja Puu-Vallila, jotain kylämäistä. Nämä olivat myös esimakua nykyisille rivitaloille.

-O-

Kesäkuvia

En ole muutamaan vuoteen viettänyt heinäkuuta ja pitkää kesälomaa Suomessa. Tämä kesä olikin siksi mielenkiintoinen kokemus. Näin jälkikäteen ajattelen, että tutustuin Helsinkiin ja lähiympäristöön uudella tavalla. Etenkin Helsingin rannat tulivat tutuiksi. Monta saarta, niemeä, notkelmaa ja rantaa riittää koluttavaksi ja sitten vaikka seuraavaksi Espooseen tai Sipooseen.

Täällä Käpylässä on myös kivoja paikkoja. Kodin lähellä on avokallio, jolla on mukava lueskella iltapäivän auringossa.

Sateinen ja kolea kesä pakotti viettämään loman ensi viikot pääasiassa sisällä. Se oli toisaalta hyvä juttu, koska pääsin tekemään antaumuksella tilkkupeittoja. Kaksi ensimmäistä on menossa Hampuriin ja kolmannessa kuvassa on tilkkuja kolmeen eri peittoon. Laitan sitten lisää kuvia, kun kaikki peitot ovat valmiita.

Tein myös pyöräretken Jätkäsaareen. Aika keskeneräistä siellä on, mutta mielenkiintoista arkkitehtuuria löytyy jo. Tykkään myös rauhallisista kujista ja pienistä levennyksistä (kuin toreista) katujen solmukohdissa. Odottelen innolla, minkälaiseksi kaupunginosa kehittyy. Nyt siellä on jo uutta kaupunkikulttuuria.

Palstaviljely kiinnostaa, mutta en ole vielä ehtinyt hakea omaa palstaa. Nyt täytyy muistaa laittaa nimi jonotuslistalle, niin jossain vaiheessa sen palstan sitten saankin. Kävin ihailemassa ystävän palstaa Puotilassa, missä kukkaloisto oli kauneimmillaan.

 

Yhden perjantain retkikohde olivat kangaskaupat. Lounasta söimme Maritorilla Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä. Herkullinen ruoka ja ihanat astiat! Paikalla oli paljon japanilaisia turisteja - huomaa, että pohjoismainen sisustus on siellä muodissa.

Keskustassa on ollut kesällä paljon erilaisia tapahtumia. Tykkäsin etenkin Gymnaestradasta, oli niin mukava nähdä liikunnan ja yhdessäolon iloa. Tuomiokirkon portaat ovat mitä parhain kokoontumispaikka.

-O-

Parveke viikolla 34

Viime viikolla kyllästyin muutamaan koleasta kesästä kärsineeseen ja muutenkin ylikasvaneeseen parvekekasviin ja tein pienen siivouksen. Okei, osa reppanoista jäi vielä sinnittelemään, mutta nyt näyttää paljon paremmalta.

Retiisien toinen kylvö ei onnistunut, joten vaihdoin tilalle samettikukkia. Iloisia ja helppo kasvattaa. 

Viereisessä parvekelaatikossa päivänlilja vaihtuin neilikoihin. Monivuotisia kasveja ei oikein kannata kasvattaa parvekelaatikossa, koska niiden talvehtiminen on epävarmaa ja juuret tarvitsevat hyvin pian lisätilaa. Istutin päivänliljat ulos yhteispihalle - toivottavasti ne viihtyvät siellä hyvin. Kaupasta ostetut krassintaimet ovat kukkineet kauniisti (siemenistähän ei noussut mitään). 

Keltaiset orvokit amppelissa olivat kukkineet reippaasti kolme kuukautta, mutta nyt elokuussa kasvattaneet vain vartta. Sama violeteilla orvokeilla, joiden tilalle löysin tämän pirteän marketan. Takana piilottaa oranssi daalia - en enää muista, minkä tilalla. Oranssi kosmoskukka niiden välissä on alkanut kukkia ja nuppujakin on runsaasti. Olen siitä todella iloinen, sillä istutin kosmoskukan keväällä siemenistä ja se jaksoi näin pitkälle. Lehdet ovat kyllä ruosteessa, mutta se ei ole niin paha.

Pelakuiden toinen kukinta on runsas. Nämä ovat kyllä kiitollisia kasveja, hankin niitä ehdottomasti myös ensi vuonna. 

Pavut ovat tuottaneet ensimmäisen satonsa. Keitin nämä eilen ja hyvältä maistuivat! Kirsikkatomaatissa on paljon raakileita, toivottavasti ne ehtivät kypsyä. Muutaman mansikankin olen saanut ja aurinko on makeuttanut niitä mukavasti.

Nämä elokuun lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat tehneet kyllä hyvää niin kasveille kuin meille ihmisillekin.

-O-

Pihlajasaaressa

Helsingin erottaa monesta muusta pääkaupungista meren läheisyys ja upea saaristo - sen tiedostin kunnolla tänään iltapäivällä yhteyslautalla Pihlajasaareen. Kauniina aurinkoisena kesäpäivänä Helsinki näyttää parhaat kasvonsa juuri merellä ja mereltä. Meri tuo ylimääräisen mahdollisuuden vapaa-ajan vietolle, oli se sitten veneillen tai jollain monista saarista. Olen aikaisemmin viettänyt lomat pitkälti ulkomailla, joten tämä Suomen kolmeviikkoinen antoi oivan mahdollisuuden nähdä Helsinki uudella tavalla. Ja Pihlajasaarihan on varsinainen helmi!

Lautta toi saarelle vartin välein täyden lastin väkeä, mutta hyvin kaikki maastoituivat saaren rannoille ja kallioille. Rannan pukeutumiskopit olivat hauskan värikkäitä, niistä tuli jotenkin ulkomaat mieleen.

Kävelin saaren eteläpuolelle, johon ihastuin minua kaverin polttareilla kymmenisen vuotta sitten. Saunottiin silloin punaisessa saunassa. On vain ihanaa istuskella kalliolla ja katsella aavaa merta.

Saarella on lukuisia idyllisiä niemekkeitä ja lahtia, jokaiselle oma sopukka. Kaikki oli niin kaunista, että olisin voinut ottaa kuvan joka suuntaan. 

Suomalaisessa saaristoluonnossa on jotenkin japanilaisen puutarhan estetiikkaa. 

Tänne kannattaa hyvinkin tulla uudestaan. Ja miksei tutustua muihinkin Helsingin saariin - muihin kuin siihen iänikuiseen (vaikkakin kauniiseen) Suomenlinnaan.

-O-