Neuletilkkupeitto (ruskan värit)

Tämän vuoden neljäs neuletilkkupeitto on päättelyä ja toista reunakerrosta vaille valmis. Ja värien puolesta se valmistuikin juuri sopivaan aikaan. Peitossa on nimittäin käytetty kaikkia syksyn ja ruskan värejä: vihreää, ruskeaa, beessiä, punaista, oranssia ja keltaista.

Tämä tilkkujen jaottelu sävyjen mukaan oli mainio idea, aikaisemin tein nimittäin riemunkirjavia peittoja. Nekin ovat kauniita, mutta nämä erilaisia. Ja aina on mukava kokeilla jotain uutta. Itse asiassa teen seuraavaksi jonkun aikaa jotain muuta kuin neulepeittoja. Muutama ommeltava tilkkupeitto odottaa valmistumista, ja sitten voisi kutoa sukkia sekä tehdä / korjata vaatteita. Lankakokoelmaa olen saanut mukavasti vähennettyä näihin peittoihin, mikä on hyvä - siis käyttää ensin vanhat ja miettiä vasta sitten uusia projekteja. Sillä niitähän varmasti keksii. 

-O-

Lokakuuta Saksassa, Tanskassa ja Suomessa

Viime viikko tuli vietettyä taas työmatkalla Saksassa ja Tanskassa, kummassakin jo kolmatta kertaa tänä vuonna. Kaupungit ovat aina samat, Bonn ja Kööpenhamina. Bonnissa ei ollut tällä kertaa juurikaan vapaata aikaa, mutta onneksi pyöräreitti hotellilta työpaikalle kulkee puiston poikki ja joen vartta. Lehdet olivat Bonnissa vasta ehtineet alkaa kellastua.

Päivä Kööpenhaminassa oli myös täynnä kokouksia. Huomioni kiinnitti jättimäinen Pohjoismaiden joutsensymboli, joka oli tehty jätemuovista.

Kokousten jälkeen oli mukava käyvä taas halleilla ja syödä annos herkullista puuroa - tai tällä kertaa risottoa.

Viikossa ehti tapahtua jo paljon ja Suomessa lehdet olivat alkaneet tippua puista. Tosin tykkään kovasti myös tästä vuodenajasta, kun aamuaurinko paistaa voimakkaasti ja huurre kimaltaa kasveissa. Värikirjo on keltaista, oransia, punaista ja ruskeaa, sekä murrettua valkoista.

 Talviaikaan siirtyminen pimentää illat aikaisin. Mutta pimeydessäkin on oma viehätyksensä.

-O-

Suklaahippukeksit (chocolate chip cookies)

Leivoimme kummipojan kanssa pari viikkoa sitten kolmea eri herkkua. Suklaahippukeksit olivat myös toivelistalla ja se sopi erinomaisesti, koska olin halunnut leipoa niitä jo pitkän ajan. En itse asiassa muista, milloin olen tehnyt keksejä viimeksi. Mutta sen muistan, mistä resepti on kotoisin. Aloin lukiossa kerätä omaa reseptivihkosta, johon löysin ohjeita pääasiassa naistenlehdistä. Ensimmäiselle sivulle päätyi tämä resepti, jonka olivat Suomeen tuoneet vartiojohtajani ja hänen siskonsa.

Ainekset (40-50 kpl):

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
170 g suklaata
(1 dl rouhittua hasselpähkinää - minä jätin tämän pois)

Sekoita pehmeä rasva ja sokerit. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään jauhot, sooda ja suola, ja lisää taikinaan. Rouhi suklaa ja sekoita se taikinaan (minä käytin valmiita suklaanappeja, mutta mielestäni suklaaruoheesta tulee vielä parempia keksejä).

Jaa lusikalla tai pyörittele taikinasta pallosia. Laita ne pellille 5 sentin etäisyydelle toisistaan ja paina hieman litteämmiksi. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes keksit ovat vaaleanruskeita ja kypsiä.  

-O-

Porkkanakakku

Pari viikkoa sitten kummipojan kanssa leivottiin muutakin kuin suklaa-kinuskileivoksia. Porkkanakakku oli itse asiassa ensimmäisenä toivomuslistalla. Olin kokeillut aikaisemmin porkkanamuffinsseja, mutta ne eivät jostain syystä nousseet kunnolla. Tällä kertaa oli siksi hakusessa toimiva resepi pellilliselle porkkanakakkua - ja se löytyi Kotikokilta. Hieman muutin reseptiä (en laittanut taikinaan pomeranssia, koska sitä ei ollut, ja päällysteen mukailin toisesta reseptistä). Erinomainen ohje, pohjasta tuli erittäin kuohkea ja juuri oikean makuinen. Päällysteen makeus tasapanotti sopivasti.

4 munaa
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
100 g voita
6 dl porkkanaraastetta

Sulata voi ja jäähdytä. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota muna ja sokerit. Lisää lähes kaikki kuivat aineet vaahtoon (mieluiten siivilän läpi), sekoita hyvin. Lisää loppu jauhoseos, voi ja porkkanaraaste vuorotellen. Paista pellillä leivinpaperin päällä 175 C noin 20-30 minuuttia.

200 g tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria
2-3 dl tomusokeria (maun mukaan)

Sekoita päällysteen ainekset keskenään. Tomusokerin määrää kannattaa maistella, mikä itselle sopii parhaiten. 

Koristelimme  porkkanakakun Saksasta ostamillani luomutuotteilla (nonparellit ja punaiset sokerisydämet) sekä värikkäillä suklaanapeilla. Tuli herkullistä ja iloisen näköistä!

-O-

Linnanmäen valokarnevaalit

Olin parin kaverin ja heidän lapsiensa kanssa muutama päivä sitten Linnanmäen valokarnevaaleilla. En ole aikaisemmin käynyt, joten täysin uusi kokemus siis. Ensimmäinen yllätys oli, kuinka paljon väkeä paikalla oli. Hieno mahdollisuus Lintsillä pidentää huvipuiston sesonkia. Ja myös meille kaikille nauttia nostalgisesta paikasta eri vuodenaikaan ja eri valossa.

En saanut vangituksi omalla kamerallani läheskään tarpeeksi tarkkoja kuvia - niitä huikeita löytyy netistä usean paikalla olleen kunnon valokuvausharrastajan ottamina (joilla on kunnon pelit ja vehkeet). Mutta tunnelma kyllä välittyy. Lintsi oli saatu koristeltua todella kauniiksi erilaisilla ja -värisillä valoilla. Erityisen hienoa oli valon ja liikkeen yhdistelmä.

Pimeässä kaikki muutenkin muuttuu jännittäväksi ja esineet saavat uusia muotoja. Valot ja pimeys sopivat siis hyvin huvipuistoon, joka on tavallisen arjen ulkopuolella. Linnanmäki on vielä erityisen hyvä paikka tällaiselle valokarnevaalille, koska sen kasvillisuus ja kalusteet ovat jotenkin satumaisia.

Valokarnevaaleissa toimi myös huvipuiston idea pelkkänä puistona, jossa on kiva kulkea ja ihailla yksityiskohtia sekä kokonaisuutta. Eli viettää mukava ilta tuttujen kanssa kauniissa ympäristössä.

-O-

Suklaa-kinuskileivokset

Jos haluaa jotain todella makeaa, niin kannattaa kokeilla näitä suklaa-kinuskileivoksia. Ohje on lukioajoilta, jostain Sunnuntai-mainoksesta. En ollut tehnyt leivoksia sitten lukion, mutta nyt teki mieli kokeilla muutamaa leivontatekniikkaa (kinuskin keittäminen, suklaan sulattaminen vesihauteessa). Ja lisäksi olin ostanut viimeisimmältä Saksan matkalta luomutaloussuklaata, jonka halusin käyttää. Kuin pisteenä i:n päälle isompi kummipoika tuli kylään leipomaan.

Ohjeesta pitäisi tulla 45 leivosta, mutta se on kyllä liioiteltua. Tai ehkä se onnistuu, jos leivokset leikkaa aika pieniksi - mikä on sinänsä ihan fiksua, koska ne ovat niin makeita. Ensi kerralla sitten.

Murotaikina

3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria
175 g voita tai margariinia

Mitta kulhoon jauhot, leivinjauhe, sokeri ja kuutioitu voi. Nypi ensin ryynimäiseksi ja sekoita sitten tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina matalalle pellille, pistele haarukalla ja paista 175 C 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kinuski

125 g voita tai margariinia
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
1/2 dl siirappia

Keitä aineita paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes seos sakenee. Täyte on valmis, kun pintaan vedetty viiva jää näkyviin hetkeksi tai noin vartin keittelemisen jälkeen. Levitä kinuski muropohjan päälle ja anna jäähtyä (esim. jääkaapissa, minä jäähdytin parvekkeella).

Kuorrutus

200  g taloussuklaata

Sulata suklaa vesihauteessa. Levitä sulatettu suklaa kinuskin päälle. Huom! Kinuskin pitää olla jäähtynyt, muuten suklaa uppoaa siihen. Jäähdytä ja leikkaa neliöiksi. Leivokset voi vielä koristella tomusokerikuorrutuksella.

Seuraavalla kerralla siis pienemmät leivokset, samoin suklaakuorrute kannattaa leikata kun se ei ole liian kovettunutta, muuten halkeilee (kuten kuvasta huomaa). Muuten erittäin onnistunut leivos. Eniten yllätyin murotaikinapohjasta, se ei ollut lainkaan kuivakka, vaan juuri sopivan rapea ja murea.

-O-

Valmistuvia tilkkupeittoja ja uusi lamppu

Ompelen juuri kokoon neljättä sävyjen mukaan mietittyä neuletilkkupeittoa. Tässä on siis syksyyn sopien ruskan värit: punainen, ruskea, oranssi, keltainen ja vihreä. Otin muutaman kuvan sommittelusta vinkiksi - helpotti ainakin minua, kun rivit eivät mene sekaisin.

Sommittelun jälkeen kun kaikki tilkut ovat oikealla paikalla, kiinnitän kunkin rivin ensimmäiseen tilkkuun lappusen, jossa on sen rivin numero. Sen jälkeen kerään kunkin rivin tilkut pinoon niin että ensimmäinen tilkku on päällimmäisenä. Kietaisen tilkkujen yhdistämiseen varatus langat yhteen. Näin eivät tilkut mene sekaisin ja voin säilyttää pinot pienessä tilassa. 

Saksalainen ystävä ilmoitti toisesta vauvasta kuukautta ennen laskettua aikaa. Pikaisesti keräsin ylijääneitä kankaita ja tilkkuja muista projekteista. Vauvan sukupuoli on salaisuus, joten valitsin sellaiset värit ja kuviot, jotka sopivat varmasti kummalle tahansa. Tästä tuleekin hyvin samanlainen peitto kuin vuodenvaihteessa kummipojalle valmistunut. Nyt pitää vain ommella pikaisesti, koska vauva voi syntyä milloin tahansa. 

Sain vihdonkin keväällä siivouspäivänä ostamani lampun kattoon. Tämä sopiikin paremmin olohuoneen tyyliin kuin se aikaisempi. On aina mukavaa tehdä kirppikseltä nappilöytöjä - toisen turha on toisen aarre!

-O-

Saksan lomakuvia vielä - Blankenese ja muuta

Löysin vielä joitakin aurinkoisia kuvia Saksan elokuiselta lomaviikolta. Niitä onkin hyvä muistella nyt lokakuussa iltojen pimeyntyessä.

Tein Hampurissa asuvan ystäväni kanssa retken mainioilla vesibusseilla Blankenesen kaupunginosaan. Blankenese sijaitsee Elben rannalla kukkulaisessa maastossa, minkä takia kadut ovat sokkeloisia ja portaita on melkein 5 000 kpl. Olikin mukavaa vain kävellä ylös alas Blankenesen katuja ja nauttia kauniista taloista ja puutarhoista.

Maisemat Elbe-joelle ovat houkutelleet varakkaita ja vaurauden huomaa. Tosin kaikki maisemat eivät ole niin kauniita - Blankenesesta näkyy myös suoraan joen toiselle puolelle Airbusin isolle teollisuusalueelle. 

Rannalla on leppoisaa kävellä. Ymmärrän myös taas paremmin Hampurin suhdetta veteen, satamaan ja veneisiin. Ne ovat niin suuri osa arkipäivää: harrastuksia, liikkumista, työtä ja virkistystä. Ja vesi on vain koko ajan läsnä. 

Berliinistä en tällä kertaa ottanut kuin tämän yhden kuvan. Saksalaiset tykkäävät maalata talojaan - myös kerrostaloja - huomattavasti luovemmin ja värikkäämmin kuin Suomessa. Tässä yksi värikkäimmistä esimerkeistä Neuköllnin kaupunginosassa.

Lyypekissä on taas hieman erilaisia asuntoja. Tämä pittoreski näkymä on hostellin ikkunasta. 

Kävin vielä lyhyesti Frankfurtissa tapaamassa sinne muuttanutta kaveria ja hänen perhettään. Olen viimeksi ollut Frankfurtissa vähän päälle parikymppisenä reilaamassa. Silloin joen varrella oli joku iso tapahtuma - ja niin oli nytkin. 

En muistanut kaupungista kovinkaan paljon, esimerkiksi en tätä keskusaukiota (Römerberg). Suurin osa taloista pommitetiin hajalle toisessa maailmansodassa ja rakennettiin sen jälkeen uudestaan.

-O-