Nyt kun alkuvuoden kiireet töissä ovat laantuneet, on mukava vain kotoilla. Siivoamisen ja järjestelun lisäksi siihen kuuluu mm. sämpylöiden leipomista,
sukkien kutomista (jäin näihin sukkiin jumiin noin vuosi sitten, mutta nyt jatkan uudella koristeluidealla),
ja tanskan opiskelua. Tästä tanskan intensiivikurssista olen erittäin iloinen, sillä nyt kaikki palaset tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Esim. miksi sanotaan "sofylli" tai "mal", mutta kirjoitetaan "selvfølgelig" (tietysti) ja "meget" (paljon). Saksan kielestä on myös yllättävän paljon hyötyä. Ja outoihin numeroihinkin (50=halvtreds, 60=tres jne.) alkaa tottua.
Olen myös innostunut katselemaan brittiläistä Grand Designs -telkkarisarjaa, jossa rakennetaan erikoisia ja kunnianhimoisia asuntoja. Sarjasta oppii paljon arkkitehtuurista, mutta on myös mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset jaksavat puurtaa unelmansa loppuun saakka. Katsoin tänään jakson, jossa muunnettiin vanha vesitorni kodiksi. Uusien omistajien filosofista asennetta ei voi kuin ihailla, kun projektin kulut nousivat ja muuttopäivä karkasi käsistä. Valmistuva koti oli heille niin rakas, että he kutsuivat sitä häneksi (she). Ja viisi vuotta vesitornissa asuttuaan he kertoivat kotinsa tehneen heistä monella tapaa parempia ihmisiä. Tärkeitä tekijöitä olivat vaikeuksien voittaminen sekä hyvä arkkitehtuuri (kauniissa kodissa on ilo asua). Yhdyn täysin näihin ajatuksiin!
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti