Kävin läpi pinon vanhoja sisustustlehtiä. Dekon numerosta 5/2013 löytyi viimeiseltä sivulta tanssija ja koreografi Tero Saarisen haastattelu. Siellä oli joitakin hienoja oivalluksia, jotka saivat ajattelemaan lisää. Osa osui ja upposi täydellisesti, toisista taas on mielenkiintoista huomata, miten eri tavalla joku katsoo maailmaa - ja oppii siitä itse lisää. Tero Saarinen on mieletön taitelija ja hän osaa pukea monet omista ajatuksistani hyvin sanoiksi. Haastattelun parhaat palat:
Työ... ei tunnu minusta työltä, sillä se on asia, jota haluan tehdä. Pidän itseäni sen vuoksi hyvin onnekkaana. Työni on esilläoloa, ryhmässä toimimista ja itsestään antamista. Kaipaan vastapainoksi täysin ärsykevapaata, täysin omaa paikkaa, kotia. Vaikka vietän siellä vähän aikaa, tieto sen olemassaolosta on tärkeää.
Tyyliäni... ei kuvaa mikään yksittäinen sana tai edes sanapari. Toivon, ettei minulla ole mitään tyyliä. Valmiiden tyylien sijaan ihmisten pitäisi luottaa omaan makuunsa ja intuitioonsa.
Hankin esineet... intuitiivisesti ja impulsiivisesti. On mielenkiintoista, ettemme oikeastaan tiedä, miksi jokin esine - tai ihminen, ruoka tai tunnelma - herättää kiinnostuksemme.
Innostun... siitä, että saan olla, elää ja hengittää. Myös ympärilläni ovat ihmiset, joiden kanssa voin pallotella ajatuksia, herättävät innostukseni. Luonto, tuuli, meri, metsä puhdistavat ja ruokkivat yhä uudelleen ajatuksia. Toisinaan taas pieni hetki tai yksittäinen lause voi herättää inspiraation.
Olen koukussa... muihin taiteentekijöihin, jotka jäsentävät elämää ilman sanoja. Käyn paljon näyttelyissä ja konserteissa.
Jos olisin väri... olisin koko värikirjo. Mielellään juuri ne mehukkaat välivärit.
Minua ilahduttaa... ilmaista sanattomia tunteita. Kehollisuus on tärkeää erityisesti tässä ajassa, jolloin kommunikoimme niin paljon laitteiden välityksellä.
Suosittelen kaikille... hyvää oloa ja yhteisöllisyyden kokemuksia.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti