sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa

Ystävän poika on innostunut lihansyöjakasveista, joten retki kasvitieteelliseen puutarhaan Kaisaniemessä oli mitä ajankohtaisin. En ole itse ollut kasvihuoneissa pariin vuoteen, joten oli kiva käydä katsomassa, mikä on muuttunut ja mikä on ennallaan. Kasvihuoneet ja koko puutarha ovat minulle yhtä tuttuja kuin omat housuntaskut, sillä olin siellä töissä kuutisen vuotta opiskelujen aikaan kassana ja oppaana. Itse kasvihuoneissa ei ole juuri mikään muuttunut, mitä nyt on tullut uusia opastetauluja, jokunen kasvi vaihtanut paikkaa ja suurin osa tietysti kasvanut. Ulkopuutarha on sen sijaan kokenut suuren remontin. Onkin hienoa nähdä uusitut tilat ensi kesänä! 

Retken pääkohde olivat lihansyöjäkasvit ja vähän jännitti, että toivottavasti niitä nyt on paikan päällä. Onneksi oli ja myös runsaasti. Ensimmäiset lihansyöjäkasvit toivottivat tervetulleeksi jo verannalla ja lummehuoneen kosteudessa kannukasvit viihtyivät mainiosti. Jostain syystä lihansyöjäkasvit kiinnostavat kovasti etenkin 5-10 -vuotiaita poikia, muistan sen jo lapsiryhmien opastuksista. Kaikkein jännittävintä on kuulla, että isoimmat lihansyöjäkasvit voivat syödä jopa rotan - onneksi ei kuitenkaan täällä Kaisaniemen kasvihuoneissa. 



Omat lempihuoneeni ovat lummehuone (rauhoittava fiilis), aavikkohuone (kiinnostavia kasvimuotoja) ja Välimeren huone (ihastuttava tuoksu, mielenkiintoisia tarinoita sekä tuttuja hyötykasveja). Lummehuoneen ehdotottomia katseenvangitsijoita ovat jättilumpeen lehdet. Vaikka ne nytkin ovat jo suuria, niin lehdet voivat vielä kasvaa huomattavasti suuremmiksi.



Ja jos ottaa vielä neljännen lempihuoneiden joukkoon, niin se on palmusali. Huoneessa on aito tropiikin viidakon tunnelma kerroksellisen kasvillisuuden takia ja sieltä löytyy mm. niin kaakaota, vaniljaa kuin pippuriakin. Sekä nopeasti kasvavaa bambua että maailman suurinta ruohokasvia banaania.

 


Yksi ehdoton suosikkini on naavatillandsia. Kasvi roikkuu luonnossa puiden rungoilla ja on jotenkin kovin herkän näköinen. Naavatillandsian kasvattaminen kotona olisi varsinainen haaste, sillä se tarvitsee jatkuvaa kosteutta. Voisi onnistua pienoiskasvihuoneessa. Kasvin sukunimi Tillandsia on kunnianosoitus Suomen ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan Turkuun perustaneelle Elias Tillandzille. 


Ulkopuutarhassa on kaunista myös näin ruskan aikaan.




Punavuoresta 1990-luvulla siirretyt vanhat puutalot näyttävät kuin ne olisivat olleet paikalla pidempään.


Kiva retki ja ehdottomasti pitää tulla uudestaan käymään viimeistään ensi kesänä, kun ulkopuutarhan remontti on valmis.

-O-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti