Bonnin ilmastoneuvotteluissa 2

Bonnissa ilmastoneuvottelut oli jaettu kahdelle aluelle: Bonn-alueelle ja Bula-alueelle. Bonnin puolella olivat kaikki oheistapahtumat, näyttelyt ja paviljongit. Bulassa taas olivat varsinaiset neuvottelut sekä maiden toimistot. Kahden alueen välillä oli muutama kilometri ja niiden matkaa varten piti varata puolisen tuntia metallinpaljastimineen ja siirtymisineen.

Onneksi oli polkupyörä, joten matka sujui kätevästi. Ja maisemat olivat kauniit, sillä alueiden välissä oli iso Rheinaupark-puisto. Puissa oli paras ruska ja olikin mukava nähdä värikkäät lehdet tänä vuonna kaksi kertaa peräkkäin.

Puistoon oli pystytetty myös erinäisiä mielenosoituksia kaikista mahdollisista aiheista. Greenpeace oli ankkuroinut aluksensa Rein-joelle.

Bulalla eli neuvottelualueella oli suurin ruuhka korkean tason päivien avajaisten aikaan. Silloin aulaan oli pakkautunut runsaasti median edustajia. Pari vuotta sitten avautunut uusi konferenssikeskus on valoisa ja tilava.

Fidžin kulttuuri näkyi kummallakin alueella niin voimakkaasti, että en voinut olla kuvaamatta sitä lisää. Bulalle (joka muuten merkitsee fidžin kielellä "tervetuloa") oli tuotu suuri Tyynen meren katamaraanialus sekä koristeltu betonipylväät paikallisilla kuvioilla.

Bonnin alueella, Fidžin paviljongissa, esiteltiin paikallisia käsitöitä. Parasta taisi kuitenkin olla letkeä musiikki.

-O-

Bonnin ilmastoneuvotteluissa

Viikko ilmastoneuvotteluja takana, tällä kertaa Bonnissa. Puheenjohtajamaa on Fidži, mutta koska maan kapasiteetti ei olisi kestänyt yli 20 000 kokousvierasta, päätettiin neuvottelut järjestää Bonnissa, jossa on ilmastosihteeristön päämaja. Fidži kuitenkin näkyy kokouspaikalla monella tapaa:

Fidžin paviljonki, joka huokuu Tyynen valtameren tunnelmaa, etenkin kun siellä esiintyvät paikalliset muusikot.

Käytävien kuvat Fidžiltä sekä esimerkit fidžin kielestä muistuttavat puheenjohtajamaasta kaukana Saksassa.

Talanoa on tärkeä osa Fidžin ja lähisaarten kulttuuria, ja se merkitsee keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. Talanoa-alueella on mahdollista pitää esitelmiä tai vain tavata ja pyrkiä ymmärtää paremmin muiden kantoja.

Pohjoismailla on jälleen oma paviljonki sekä ständi. Paviljongin katseenvangitsijoina toimivat turskannahkaiset lamput; ständillä taas menevät hyvin rintanapit ja esitteet. Paviljongilla on joka päivä eri teema ja torstain ruokapäivänä tarjolla oli mm. paahdettuja toukkia.

Myös muut maat panostavat ja puolet ilmastoneuvotteluista onkin nykyään kuin suuret ilmasto- ja energiamessut. Intian paviljonki on suuri ja välkkyvä; Saksalla on maapallo, jonka kuva muuttuu ja USA:n ei-valtiolliset osallistujat vakuuttavat, että ilmastotoimia tapahtuu yhä. Myös mm. teollisuus ja alkuperäisasukkaat ovat esillä.

Alue on suuri ja näissä kuvissa on vain puolet koko kompleksista.

-O-

Lyypekki: punatiiliä ja (salko)ruusuja

Lyypekki on aina yhtä kaunis kaupunki. Laskin, että tämä taitaa olla jo kymmenes vierailu Lyypekissä, mutta yhä sieltä löytyy jotain uutta ja toisaalta on mukava ihailla tuttuja kulmia sekä vierailla lempipaikoissa. Tällä kertaa en ollut vain läpikulkumatkalla Hampurin ja Travemünde sataman välillä, vaan yövyin kaupungissa kaksi yötä ja oikein keskityin nähtävyyksiin.

Keskiaikaista vanhaakaupunkia vartioi vielä muutama jykevä portti, tässä pohjoisen Burgtor.

Punatiili on yleinen rakennusmateriaali, ja usein sen päälle on vielä maalattu.

Kujia eli gasseja vie tunnelmallisille sisäpihoille.

Vanhakaupunki on saari Trave-joen keskellä.

Lyypekin tunnusmerkki ovat seitsemän kirkontornia - tässä on Tuomiokirkko (Dom).

Lyypekki ja sen kirkot kärsivät pahasti toisen maailmansodan pommituksista. Yksi parhaiten restauroiduistan kirkoista on Marienkirche. Keskilaiva  on 40 metrin korkeudessa ja erittäin kauniisti koristeltu.

Kirkonkellot tippuivat pommitusten voimasta ja rikkoivat lattian. Oli hieno ele jättää ne niille sijoilleen.

Kirkossa oli tänä kesänä hieno näyttely pommitusten tuhoista ja jälleenrakennuksesta, sekä myös joitakin voimakkaita taideteoksia.

Sointuvia keskiaikaisia värisävyjä.

Lyypekin kadut ovat täynnä tavallisia ruusuja ja salkoruusuja. Etenkin jälkimmäisiä puskee pienestäkin raosta kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä.

Herttainen kaupunki, jossa viihtyy mainiosti päivän tai pari.

-O-

Saksassa 2016 _ Luomutilalla, Branitzin puutarhassa ja pyörällä Berliiniin 30.7.-1.8. sekä kotimatka

Vietin viikonlopun ystäväperheen luona Frankfurt an der Oderissa Puolan rajalla. Matka sinne Schelswig-Holsteinista kesti paikallisjunilla koko päivän (paikallisjunissa on nimittäin yleensä aina tilaa polkupyörille). Lauantaina kitkimme läheisellä luomutilalla rikkaruohoja. Ystäväni kuuluvat sosiaalis-biodynaamiseen ruokapiiriin, johon sisältyy myös auttaminen tilalla pari päivää vuodessa. Minulle tämä sopi mainiosti, sillä olen nuorempana ollut useaan kertaan vapaaehtoisena luomutiloilla, joten päivä nostatti mieleen mukavia muistoja.

Pellot olivat paikoin aivan täynnä rikkaruohoja, joten oli kyllä juuri oikea aika kitkeä niitä. Ensin kävimme käsiksi porkkapeltoon, jossa porkkanoita ei eden näkynyt ohdakkeiden alta. Olimmekin tyytyväisiä tulokseen.

Sitten siirryimme tomaattipellolle. Siellä ei juuri ollut rikkaruohoja, mutta tomaatit piti sitoa kiinni naruihin ja poistaa varkaat (eli ylimääräiset versot varren ja sivuhaaran välistä).

Sunnuntaina teimme retken Branitzin puutarhaan Cottbusin lähelle. Branitz on yksi Fürst Pücklerin suunnittelemista ja rakennuttamista puutarhoista. Se oli hänen toinen pääkotinsa Bad Muskaun jälkeen ja Branitzin puutarhan pyramidiin on haudattu sekä itse ruhtinas sekä hänen vaimonsa. Itse asiassa tämä pyramidi on koko puutarhan vetonaula. Pückler sai innoituksen siihen vuosia kestäneeltä Afrikan matkaltaan, jossa hän kävi myös Egyptissä. 

Muuten puutarhassa on linnaa lähellä kauniita kukkaistutuksia ja kauempana englantilaistyylinen maisemapuutarha. 

Linnan ensimmäinen kerros on erinomaisesti kunnostettu. Osa sisustusvalinnoista on aika räikeitä, kuten tämä takan ja tapetin yhdistelmä kuninkaallisessa vierashuoneessa tai seuraavan kuvan keltainen aamiaishuone. Itse asiassa jokaisessa huoneessa on voimakas värimaailma.

Tämä monen kivilajin pöytä eteisessä on komea! Fürst Pückler taisi olla aikamoinen eksentristi, mutta siten hän kyllä eli juuri sellaisen elämän kuin halusi. 

Maantaina ajoin pyörällä Frankfurst an der Oderista Erkneriin, joka on Berliinin esikaupunkeja. Koko reitti oli noin 60-70 kilometria ja minulla oli lähtiessäni vain kaksi googlesta printattua epämääräistä karttaa. Alussa reitti seurasi rautatietä ja jokaisessa kylässä / pikkukaupungissa oli kartta, josta saatoin varmistaa sijainnin. Lisäksi lähes joka kulmassa on opasteita. Aika pian alkoi näkyä myös nuolia, jotka osoittivat Berliinin suuntaan. Toki kunnon kartan kanssa olisi ollut helpompaa, olisin säästynyt muutamalta epävarmuuden hetkeltä ja Berliiniä lähestyttäessä tylsiltä tienvierusmaisemilta, mutta kyllä sitä näinkin pärjäsi.

Reitti kulki ensin peltojen ja kylien poikki ja sen jälkeen usein metsässä.

Spree-joki näkyi myös siellä täällä.

Tiistaina pyöräilin vielä noin tunnin Lyypekistä...

... Travemünden Skandinavienkaille, josta rahtilaiva lähti takaisin Suomeen.

Erittäin mukava ja monipuolinen kolmen viikon Saksan reissu!

-O-