Lyypekki: punatiiliä ja (salko)ruusuja

Lyypekki on aina yhtä kaunis kaupunki. Laskin, että tämä taitaa olla jo kymmenes vierailu Lyypekissä, mutta yhä sieltä löytyy jotain uutta ja toisaalta on mukava ihailla tuttuja kulmia sekä vierailla lempipaikoissa. Tällä kertaa en ollut vain läpikulkumatkalla Hampurin ja Travemünde sataman välillä, vaan yövyin kaupungissa kaksi yötä ja oikein keskityin nähtävyyksiin.

Keskiaikaista vanhaakaupunkia vartioi vielä muutama jykevä portti, tässä pohjoisen Burgtor.

Punatiili on yleinen rakennusmateriaali, ja usein sen päälle on vielä maalattu.

Kujia eli gasseja vie tunnelmallisille sisäpihoille.

Vanhakaupunki on saari Trave-joen keskellä.

Lyypekin tunnusmerkki ovat seitsemän kirkontornia - tässä on Tuomiokirkko (Dom).

Lyypekki ja sen kirkot kärsivät pahasti toisen maailmansodan pommituksista. Yksi parhaiten restauroiduistan kirkoista on Marienkirche. Keskilaiva  on 40 metrin korkeudessa ja erittäin kauniisti koristeltu.

Kirkonkellot tippuivat pommitusten voimasta ja rikkoivat lattian. Oli hieno ele jättää ne niille sijoilleen.

Kirkossa oli tänä kesänä hieno näyttely pommitusten tuhoista ja jälleenrakennuksesta, sekä myös joitakin voimakkaita taideteoksia.

Sointuvia keskiaikaisia värisävyjä.

Lyypekin kadut ovat täynnä tavallisia ruusuja ja salkoruusuja. Etenkin jälkimmäisiä puskee pienestäkin raosta kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä.

Herttainen kaupunki, jossa viihtyy mainiosti päivän tai pari.

-O-