Pariisia 3: St. Martinin kanaali, Louvre, Seine, Notre-Dame ja latinalainen kortteli

Tässä vielä viimeinen setti Pariisin kuvia. Vapaata ei ollut kuin yksi sunnuntai ja pari tuntia paluupäivän aamuna, joten käytin ajan tehokkaasti.

Aloitan paluupäivän kuvista. Hotelli sijaitsi St. Martinin kanaalin varrella, joten lähdin kulkemaan sen vartta. Sää oli pilvinen ja sadettakin hieman ripotteli. Kanaali ympäristöineen on tyypillistä 1800-luvun työläisaluetta ja kertoo myös teollistumisen tarinaa. Takorautaiset sillat ovat romanttisia ja sulut toimivat yhä - turistiveneille.

Sitten takaisin sunnuntain vapaapäivään. Jatkoin Eiffel-tornilta kävelyä Invalidesin kaupunginosassa, sitten Alexandre III:n siltaa Seinen toiselle puolen ja Champs-Élysées -katua Place de la Concorde -aukiolle. Kuten moni muukin Pariisin keskustan nähtävyyksistä, on tämä aukio hyvin vaikuttava: rakennukset, näkymät ja jo pelkkä koko. Imitoin opaskirjan kuvaa tarkoituksena saada Eiffel-torni, Luxorista tuotu obeliski ja ratsastajapatsas samaan kuvaan:

Louvren alue ja Jardin des Tuileries -puisto ovat hyvin leppoisia ja rentouttavia. Täällä voi myös helposti kuvitella itsensä parisen sataa vuotta taaksepäin. Olen käynnyt Louvressa sisällä aikaisemmin, joten jätin taiteen syrjään tällä kertaa - toisekseen eipä olisi ollut aikakaan jonottaa. Kauniina aurinkoisena iltapäivänä oli myös mukavampaa vain kävellä ja fiilistellä Pariisin tunnelmaa. 

Lähdin siis kävelemään Seinen rantaa pitkin Île de la Citén saartan kohti. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että koko kaupunki mahtui jossain vaiheessa vain tälle pienelle alueelle. 

Heti Pont Neufin sillan takana on vuonna 1607 perustettu Place Dauphine -aukio. Opaskirjassa luki, että se on petankinpelaajien suosiossa ja niinpä siellä oli myös tuolloin kaksi kaverusta mittelemässä.

Notre-Damen katedraaliin oli pitkät jonot, joten tyydyin ihailemaan sitä ulkoa. Koristelut ulkoseinissä ovat jo upeat. Opin myös, mikä erottaa gargoilin khimairasta. Kummatkin ovat irvokkaan näköisiä veistoksia katedraalin seinillä ja katolla, mutta vain gargoilia käytetään lisäksi räystäänä ohjaamaan vesi pois rakennuksen läheltä.

 Île de la Citéssä on kapeita ja romanttisia katuja:

Ylitettyäni Seinen latinalaisen korttelin puolelle aurinko oli jo laskenut. Alue kiinnosti kahdesta syystä. Ensinnäkin yritin löytää erinomaisen ranskalaisen sarjan "Tapahtukoon sinun tahtosi" maisemia. Valitettavasti vain osa kuvauksista oli tehty kaupunginoassa, mutta löysin kuitenkin yhden kirkon, joka jotenkin muistutti nuorten opinahjoa. Tykkäsin myös pittoreskeista kujista:

Toinen mielenkiintoinen paikka oli Panthéonin aukiolla oleva taideteos, joka koostuu Grönlannista rahdatuista jääpaloista. Ne olivat sulaneet jo aika paljon ja kuvasivat tietenkin etenevää ilmastonmuutosta.

Kun töitä on arkisin ja myös lauantaina keskimäärin 11 tuntia, ei Pariisia ehdi hirveästi nähdä. Mutta jotain sitä kuitenkin aina mukaan saa. Ja ehkä sitä joskus tulee tänne paremmalla ajalla takaisin ja voisi vaikka käydä muutamassa museossa. 

-O-