Marrakechissa 4 _ Kaupunkia ja kokouspaikkaa

Ehdin käydä yhden kerran päiväsaikaan vanhassa kaupungissa. Silloin se näyttää aivan erilaiselta kuin illalla, jotenkin arkisemmalta. Mutta eksymispotentiaali on kapeiden kujien labyrintissa ihan sama. Tosin lopullisesti vanhassa kaupungissa ei voi eksyä, sillä sitä ympäröivät korkeat muurit ja jossain vaiheessa niihin kuitenkin törmää. Tämän hedelmäkojun kohdalla minä ja mukava ranskalainen pariskunta löysimme itsemme takaisin kartalle.

Perinteisesti vanhan kaupungin kujat on jaettu eri tuotteiden mukaan. Mutta pääreitin varrella oli myynnissä paljon samoja tavaroita, näitä hienoja lamppuja kuitenkin vain muutamassa kojussa.

Suuri osa vanhan kaupungin kujista on katettu, mikä ei auta suunnistamisessa, mutta tuo oman tunnelmansa.

Suuri osa sivukujista näytti tältä:

Marokko on hevosten maa, mutta itse asiassa hevosia on maassa vain noin 180 000. Muuleja on sen sijaan yli puoli miljoonaa ja aaseja noin miljoona, ja niitä näkee myös Marrakechin kaduilla.

Koutoubian moskeijan minaareetti on Marrakechin maamerkki ja näkyy 70 metrin korkeutensa ansiosta pitkälle. 

Moskeijaan pääsevät sisälle vain muslimit, mutta minua kiinnostikin eniten se, mitä on moskeijan ulkopuolella - tai pikemminkin katolla. Koutoubian esimerkki osoittaa, miten tosissaan Marokko on uusiutuvan energian tavoitteensa kanssa. 

Marraskuussa Marokossa on ollut kaksi kansallista juhlapäivää, minkä vuoksi moni talo oli koristeltu maan virallisiin värein.

Aamuinen näkymä lähtiessä hotellilta töihin - ihanan aurinkoista verrattuna Suomen marraskuiseen säähän.

Kokouspaikalla oli komeat aurinko/sadesuojat.

Ilmastokokous näkyi ympäri kaupunkia. 

Lentokentällä mainostettiin saman firmaa, jonka aurinkopaneeleja olin katsomassa viikonlopun vapaapäivänä. Marokolla on kunnianhimoiset uusiutuvan energian tavoitteet ja näyttää siltä, että se voi ne saavuttaa. 

 -O-