Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puutarha. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Parveke viikolla 29/2018




Kesän hellesäät ja ahkera (parhaimmillaan päivittäinen) kastelu ovat tuottaneet tulosta: parveke kukkii rehevämmin kuin koskaan. Toisaalta nyt kun olen kotona koko ajan, niin ei tule niin pitkiä kasteluvälejä ja toisaalta sää ei ole ollut alkukesästä yhtä viileä kuin viime vuosina. Ja vuosien kokeilujen kautta on valikoitunut kasveja, jotka parhaiten kestävät näissä valaistusoloissa.




Tänä vuonna ostetut pelakuut kukkivat nyt toista kertaa. Kellarissa talvehtineet kukkivat vasta nyt. Orvokit jaksavat yhä, mutta ovat jo hieman ränsistyneet. Kesädaaliat ovat tänä vuonna iloinen yllätys! Ne selvästi kärsivät viime vuosina koleasta alkukesästä, mutta nämä helteet sopivat niille erinomaisesti, kunhan vain huolehdin kastelusta ja lannoituksesta. Tomaatin ehdin siirtää isompaan ruukkuun vasta toissapäivänä, joten saa nähdä miten se ehtii kasvaa ja tuottaa satoa.


Laventelit sekä violetti riippapetunia ovat kukkineet mainiosti. Yrteistä ja rukolasta olen leikannut satoa muutaman viikon ajan. Sitruunatimjami ja rosmariini sopivat erinomaisesti tomaattiseen pastakastikkeeseen!


Petunia on kasvanut huimasti pituutta! Hieman se alkaa ränsistyä ja kärsii kuivuudesta, mutta muuten jaksaa vielä ihan hyvin.


Yleisesti ottaen olen todella tyytyväinen tämän vuoden parvekeistutuksiin: helppohoitoisia ja näyttäviä yhtä aikaa. Värit ovat iloisia ja bonuksena saa vielä syötävää.

-O-

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Puutarha huhti-toukokuussa 2018

Uusi puutarhakesä on avattu tai on ollut jo puutarhakeväänä käynnissä puolitoista kuukautta. Kun lähdin huhtikuun puolessavälissä synnyttämään pikkumiestä, oli maassa vielä paikoitellen lunta ja jäätä, etenkin varjossa kivipenkereellä. Mutta kun tulin takaisin synnäriltä, oli luonto muuttunut huimasti! Yhtäkkiä kaikki lumi oli sulanut, ensimmäiset kukat kukkivat ja kevät oli alkanut. Muutos oli erityisen dramaattinen, koska olin ollut vain vajaan viikon poissa.

Vauvanhoidon lomassa en ole ehtinyt tehdä kovin paljon pihatöitä, jonkun verran rikkaruohojen kitkentää, siivoamista, kesäkukkien istutusta ja kastelua. Onneksi naapurit ovat siivonneet istutukset ja myös kastelleet silloin tällöin. Olen ottanut joinakin päivinä vaunulenkeillä kuvia, jotta voin ainakin seurata kasvun etenemistä. Hyvä että kukintaa on tullut kuvattua, sillä tässä helteessä se on mennyt joillakin lajeilla ohi todella nopeasti. Alla kevään etenemistä puutarhassa:

28.4.

Kivipenkereellä lähes kaikki kasvit ovat talvehtineet hyvin. Ainoastaan tummat akileijat näyttävät kadonneen ja syksyllä istutetut saniaiset ovat kuivuneet. Routa on siirtänyt pieniä ja isoja kiviä, ja joitakin isoja kiviä puuttuu - sen huomaa parhaiten keväällä, kun runsas kasvusto ei ole edessä. Tässä vaiheessa kukkivat ainoastaan krookukset ja muut aikaiset sipulikukat.



5.5.

Keskipuutarhan ympyrässä valkoiset ja lilat tulppaanit ovat jo nousseet, samoin päivänliljat.


Viimevuotisesta istutuksesta ovat selvinneet kaikki perennat (pioni, tädyke, malva, nauhus sekä jopa muualta siirretyt kurjenmiekka ja vuohenjuuri) ja syksyllä maahan laitetut punakeltaiset tulppaanit. Paikka näyttäisi olevan sopivan puolivarjoinen ja ei niin kuiva kuin muualla seinän vierustalla.


Tämä on juuri se kuiva paikka täysauringossa. Toukokuun alussa kaikki oli vielä ok, mutta nyt kuukauden kuivuuden jälkeen osa kasveista on kärsinyt. Narsissit ja tulppaanit kukkivat kyllä hyvin, mutta nopeasti. Ja helmililja ei kukkinut oikein ollenkaan, oli liian kuivaa. Osa kasveista ei ole noussut kunnolla.



Istutin lyhyen seinän ruusupenkkiin syksyllä skillan sipuleita. Ne nousivat ja kukkivat hyvin. Tänä vuonna voisi istuttaa vielä lisää ja antaa sitten luonnon hoitaa leviämisen. Kaikki ruusut selvisivät talvesta, vaikka minua etukäteen vähän jännittikin. Nyt pitää saada vielä sokkelin kivireuna siistiksi, jotain aluskasvillisuutta ruusujen alle ja katetta rikkaruohoja torjumaan.


11.5.

Parissa viikossa kivipenkereen narsissit ovat avanneet kukkansa. Osittaisessa varjossa kukinta alkaa myöhemmin mutta kestää sen sijaan kauemmin kuin auringossa. Tuplasin narsissien määrän syksyllä edellisestä ja se kannatti - kukinta oli upea! Vielä tosin mahtuu lisää. 


Muita kevään kukkijoita ovat kirjopikarililja, mukulaleinikki ja skilla.



Kiviputouksen puolella kukkivat taas kiurunkannus ja kevätkaihonkukka.





14.5.

Vain muutama päivä ja tulppaanit olivat parhaassa kukassa. Varjossa valkoiset kukat ovat kauneimmillaan.



Muutenkin kaikki vihertyy ja kasvaa silmissä!





Auringon puolella on enemmän värejä. Nämä vaaleanpunaiset tulppaanit kukkivat nyt toista kesää.


Jonain vuonna tulppaaneita ja narsisseja riittää koko talon pitkä sivu. Se onnistuu, kun joka vuosi istuttaa aina jonkun verran.


Toinen vaaleanpunainen tulppaani-istutus.


Ympyrän valkoisen ja violetin sekoitus on upea.



Toisella puolella ovat nämä kauniit kaksiväriset narsissit, joiden takana kukkii kevätvuohenjuuri.


Yhdeksän päivää sitten kuvattua puolivarjon uutta istutusta ei ole tunnistaa - niin paljon nauhukset ovat kasvaneet ja kukat ovat avautuneet.


23.5.

Uusi viikko ja uudet kukat - tässä yksi lempikasveistani, hento tähtimäinen tarha/idänvarjohiippa.



Särkynytsydän viihtyy hyvin puolivarjossa. Edessä kasvava kuunlilja peittaa kesällä sen myöhemmin kuihtuvan kasvuston.


Tämä alue on juuri nyt hieman kuiva, mutta toukokuussa se oli vielä hyvässä kunnossa. Luulen, että kallio on sen verran pinnalla, että multaa ei riitää tarpeeksi pidättämään kosteutta.


Kielot ovat upea matto varjossa.


1.6.

Kuvat ovat kesäkuun ensimmäiseltä päivältä, mutta voisivat olla myös toukokuun puolelta, joten pääsevät vielä tähän päivitykseen. Päivänlilja pyykkituvan edessä rehottaa.


Samoin uudet istutukset. Sinne sekaan on eksynyt myös ukkolaukkaa. Sitä täytyy istuttaa lisää, jotta on komeamman näköistä. Kuvan oikeassa reunassa näkyy kurjenmiekan kukinto. Hienoa, että se kukkii heti siirtämisen jälkeisenä kesänä. Varjon kivipenkereellä kurjenmiekat eivät kukkineet viime vuonna lainkaan ja tänä vuonna ei ole vielä näkynyt kukintoja. Ehkä nekin tarvitsevat enemmän valoa.


Tästä tiarellasta pidän kovasti, se kukkii runsaasti ja kauan.


Mansikat kukkivat kivipenkereellä.


Violettia ukkolaukkaa, tiarellaa, punaista akileijaa, särkynyttäsydäntä ja kurjenpolvea. 



-O-

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Parveke 2018

Sain parvekkeen vihdon eilen valmiiksi. Tänä vuonna värimaailma on hieman muuttunut edellisvuosista; keltainen on vaihtunut lilaan. Inspiraatio tuli orvokeista, jotka sain vauvalahjaksi. Siitä sitten keksin ostaa laventeleita ja violetin riippupetunian. Näyttää hyvältä! Ja sinisävy sopii siksikin, kun nyt on pieni mies talossa.


Punaiset pelargoniat ovat vanhoja tuttuja. Itse asiassa kolme on viime vuodelta, sillä kokeilin pelakuiden talvehtimista kellarissa. En kyllä tee sitä uudestaan, sillä suurin osa kuoli ja jokaviikkoinen kastelu oli hieman rasittavaa verrattuna siitä saatavaan hyötyyn. Lisäksi kellarissa oli liian pimeää, vanhanaikainen kylmä veranta ikkunoilla olisi paras. Ensi vuonna siis vain ostokukkia. Mutta punainen reunus näyttää kauniilta!


Tykkään kesädaalioista ja toivon, että ne kestävät tänä vuonna. Ainakin nyt ne viihtyvät hyvin. Orvokin takana on piilossa keltainen kirsikkatomaatti. Istutan sen pian isompaan ruukkuun, niin se saa enemmän kasvutilaa. 


Keskimmäisellä portaalla on kaksi laventelia. Tykkään laventeleista kovasti, niistä tulee Etelä-Ranska mieleen. Ylimmällä portaalla on violetin petunian lisäksi rukolaa, sitruunatimjamia ja lahjaksi saatu komea rosmariini. Yllättäen tulikin tavallista enemmän yrttejä, mutta jotenkin ne sopivat kokonaiskuvaan ja niistä on myös hyötyä.


Petunia on aina varma tapaus. Halusin tänä vuonna helppohoitoisia kasveja, kun pikkumies vaatii eniten hoitoa. Samalla kuitenkin halusin kauniin parvekkeen, josta on iloa nyt kun pysytään vielä aika paljon kotona. Nyt ainakin tuntuu, että kummatkin tavoitteet onnistuivat.

-O-

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Puutarhurin vuosi: elo-syyskuu


Elokuussa pääsin vihdoinkin istuttamaan ruusuja. Karmiininpunainen”F.J. Grootendorst” ja vaaleanpunainen ”Pink Grootendorst” kasvavat lomittain, minkä toivon tuovan luonnollisen aaltoilevan vaikutelman. Ruusujen alle on istutettu skillaa kevätkukintaa varten ja tarkoitus on istuttaa myös jotain muuta maanpeitekasvia alkukesälle. Sokkelisorakaivanto valmistui loppusyksystä ja siistitään tänä kesänä.


Ruusuissa on muutama erikoinen yksilö: Samassa kasvissa on erivärisiä kukkia ja yhdessä kukassa erivärisiä terälehtiä. Saa nähdä, jatkuuko kukinta näin myös tulevina vuosina. Yleisesti ottaen pidän neilikkaruususta kovasti. Se kukkii kauan, kasvaa sopivan kokoiseksi ja on kestävä. Mainio siis tällaiselle kerrostalopihalle, jonne tarvitaan helppohoitoisia kasveja.



Joskus sitä löytää sattumalta todella kauniita kasveja, esimerkkinä tämä täpläleimu (Phlox maculata ”Alpha”). Leimun ympärillä on vielä tilaa parille kasville ja muutamaa kasvia täytyy vielä siirtää. Sitten alkaakin näyttää hyvältä.


Siemenestä istutetut kesäkukat eivät kukkineet vielä elokuussakaan... Tähän pitää keksiä tänä vuonna jotain monivuotista sekä kevääksi sipulikukkia.


Ison kiven ympärillä on myös siirrettävää. Valkoinen myskimalva ei oikein istu keltaisten kukkien joukkoon - tänne sopii paremmin punainen ja oranssi. Malva menee siis siirtoon toisaalle. Samoin pitää keksiä jotain syksyllä kukkivaa malvan edessä olevien narsissien kumppaniksi, paikka on nyt kovin kalju. Toisella puolen kiveä tarha-alpi menestyy mainiosti. Siellä keskellä on yksinäinen kaksivärinen lilja, jonka ehkä siirrän toisaalle ja hankin kaveriksi samanvärisiä lisää. Ylipäänsä tarvitaan muita värejä kuin keltaista, se kun dominoi liikaa.



Syyskuussa kivipenkereen kasvit rehottivat. Tiarella ja töyhtöangervo olivat ottaneet tilan mainiosti. Vuorikonnantatarta piti jopa leikata, se kun levisi niin voimakkaasti. Tänä vuonna pitää siirtää muutama kasvi pois sen tieltä. Sammalen kanssa on hieman tekemistä - se on kaunis kiven päällä, mutta ei mullalla. Penger on sen verran varjossa, että sammalta muodostuu herkästi. Saniaiset, jotka jaoin ja istututin edellisenä vuonna, ovat lähteneet hyvin kasvamaan. Odotan, että ne voimistuvat tänä vuonna, kuten myös muut kasvit.



Parvekkeella pelakuut kukkivat yhä syyskuussa, samoin mustasilmäsusanna jonkin verran. Kirsikkatomaatti ehti tuottaa muutaman punaisen tomaatin. Muut kasvit olinkin jo poistanut ja vaihtanut tilalle kynttilöitä sekä kanervoja. Pelakuut siirsin myöhemin syksyllä kellariin - kokeilin talvehtimista. Voin sanoa nyt maaliskuussa, että kokeilu onnistui osittain. Puolet versoista taisi kuolla, mutta loput leikkasin noin kolmanteen silmuun ja nyt sisälle ne alkavat puskea uutta kasvua. Saa nähdä, miten ne siitä vielä kehittyvät. Aikamoinen homma siinä kyllä oli joka viikko käydä kastelemassa kukkia kellarissa. En ehkä tee uudestaan, paitsi todella harvinaisilla väriyhdistelmillä.



-O-