Talvisessa Porvoossa

Viikko sitten olin ystäväni kanssa päiväretkellä Porvoossa. En ole käynyt kaupungissa aikaisemmin talvella ja muutenkin aika vähän, joten retken kohde oli mieluisa. Meille kävi hyvä tuuri sään suhteen: aurinko paistoi, ei ollut liian kylmä ja lunta oli juuri sopivasti maisemaa kaunistamaan.

Vanhassa kaupungissa ei ollut samanlaista vilinää kuin kesällä turistiaikaan, mikä oli oikeastaan mukavaa. Moni kauppa oli kiinni ja tunnelma oli uinuva. Kävimme lounaalla erinomaisessa Zum Beispiel -ravintolassa: herkullista ruokaa ja valoisa interiööri. Tuomiokirkko oli pakollinen pysähdyspaikka. Kirkko on kaunis sekä ulko- että sisäpuolelta. Mieleenpainuvin yksityiskohta oli harvinainen tähtiholvirakenne. Pidän myös katosta roikkuvista kirkkolaivoista.

Värikkäät puutalot ovat ehkä parhaimmillaan ja kirkkaimmillaan juuri kevätalven valossa valkoista lunta vasten.

Kävelimme myös joen toisella puolella, josta on hieno näköala vanhaan kaupunkiin ja kaikkien tuntemille ranta-aitoille.

En ollut aikaisemmin käynyt Runebergin kotimuseossa, joten oli todella mukavaa, että ehdimme sinne. Käynti oli elämys: koti on säilynyt hyvin 1800-luvun asussa ja asiantuntevat oppaat vastasivat kaikkiin kysymyksiimme ja kertoivat mielenkiintoisia tarinoita Runebergin perheen elämästä. Minua kiinnostivat etenkin kodin lukuisat huonekasvit sekä seinällä riippuva sukupuu. Moni kasveista on suoraa sukua Fredrika Runebergin kukkiin, joista on otettu aina uusia pistokkaita. Kukat voivat puutalossa erinomaisesti! Sukupuusta löytyi muutama erikoisempi nimi (Lorenzo, Pelagia, Vashti, Ru, Nike ja Aleftina), mutta eniten jäin miettimään perheenjäsenten kansainvälisyyttä ja kohtaloita. Runebergin kahdeksasta lapsesta kuusi poikaa eli aikuiseksi ja teki monipuolisia työuria. Koti oli varsinainen kulttuurikoti ja etenkin äiti Fredrika oli ilmeisen lahjakas kielellisesti ja kirjallisesti - valitettavasti hän jäi kuuluisan miehensä varjoon.

-O-

Puutarhurin vuosi: elo-syyskuu

Elokuussa pääsin vihdoinkin istuttamaan ruusuja. Karmiininpunainen”F.J. Grootendorst” ja vaaleanpunainen ”Pink Grootendorst” kasvavat lomittain, minkä toivon tuovan luonnollisen aaltoilevan vaikutelman. Ruusujen alle on istutettu skillaa kevätkukintaa varten ja tarkoitus on istuttaa myös jotain muuta maanpeitekasvia alkukesälle. Sokkelisorakaivanto valmistui loppusyksystä ja siistitään tänä kesänä.

Ruusuissa on muutama erikoinen yksilö: Samassa kasvissa on erivärisiä kukkia ja yhdessä kukassa erivärisiä terälehtiä. Saa nähdä, jatkuuko kukinta näin myös tulevina vuosina. Yleisesti ottaen pidän neilikkaruususta kovasti. Se kukkii kauan, kasvaa sopivan kokoiseksi ja on kestävä. Mainio siis tällaiselle kerrostalopihalle, jonne tarvitaan helppohoitoisia kasveja.

Joskus sitä löytää sattumalta todella kauniita kasveja, esimerkkinä tämä täpläleimu (Phlox maculata ”Alpha”). Leimun ympärillä on vielä tilaa parille kasville ja muutamaa kasvia täytyy vielä siirtää. Sitten alkaakin näyttää hyvältä.

Siemenestä istutetut kesäkukat eivät kukkineet vielä elokuussakaan... Tähän pitää keksiä tänä vuonna jotain monivuotista sekä kevääksi sipulikukkia.

Ison kiven ympärillä on myös siirrettävää. Valkoinen myskimalva ei oikein istu keltaisten kukkien joukkoon - tänne sopii paremmin punainen ja oranssi. Malva menee siis siirtoon toisaalle. Samoin pitää keksiä jotain syksyllä kukkivaa malvan edessä olevien narsissien kumppaniksi, paikka on nyt kovin kalju. Toisella puolen kiveä tarha-alpi menestyy mainiosti. Siellä keskellä on yksinäinen kaksivärinen lilja, jonka ehkä siirrän toisaalle ja hankin kaveriksi samanvärisiä lisää. Ylipäänsä tarvitaan muita värejä kuin keltaista, se kun dominoi liikaa.

Syyskuussa kivipenkereen kasvit rehottivat. Tiarella ja töyhtöangervo olivat ottaneet tilan mainiosti. Vuorikonnantatarta piti jopa leikata, se kun levisi niin voimakkaasti. Tänä vuonna pitää siirtää muutama kasvi pois sen tieltä. Sammalen kanssa on hieman tekemistä - se on kaunis kiven päällä, mutta ei mullalla. Penger on sen verran varjossa, että sammalta muodostuu herkästi. Saniaiset, jotka jaoin ja istututin edellisenä vuonna, ovat lähteneet hyvin kasvamaan. Odotan, että ne voimistuvat tänä vuonna, kuten myös muut kasvit.

Parvekkeella pelakuut kukkivat yhä syyskuussa, samoin mustasilmäsusanna jonkin verran. Kirsikkatomaatti ehti tuottaa muutaman punaisen tomaatin. Muut kasvit olinkin jo poistanut ja vaihtanut tilalle kynttilöitä sekä kanervoja. Pelakuut siirsin myöhemin syksyllä kellariin - kokeilin talvehtimista. Voin sanoa nyt maaliskuussa, että kokeilu onnistui osittain. Puolet versoista taisi kuolla, mutta loput leikkasin noin kolmanteen silmuun ja nyt sisälle ne alkavat puskea uutta kasvua. Saa nähdä, miten ne siitä vielä kehittyvät. Aikamoinen homma siinä kyllä oli joka viikko käydä kastelemassa kukkia kellarissa. En ehkä tee uudestaan, paitsi todella harvinaisilla väriyhdistelmillä.

-O-

Puutarhurin vuosi: kesä-heinäkuu

Kesäkuussa pääsi istuttamaan! Kävin naapurin kanssa puutarhakaupassa ostoksilla ja mukaan tarttui kaikenlaista mukavaa uutta. Vaaleanpunaisena komeasti kukki marjatanalppiruusu "Helsingin Yliopisto". Muut kasvit olivat ainakin ruusumalvaa, virginiantädykettä, lapinnauhusta ja jalopionia.

Kivipenkereellä kasvu oli voimakasta ja ensimmäiset perennat alkoivat kukkia. Edessä kiipeää vuorikonnantatar (Persicaria affinis ”Darjeeling Red). Se onkin kova leviämään ja tuplasi kokonsa kesän aikana.

Karmiininpunainen akileija on Aquilegia cultorum rostern, takana päivänliljaa ja oikealla kukkivat iarella sekä tuoksukurjenpolvi.

Tämä lehtoakileija (Aquilegia vulgaris 'Clementine Blue') on yksi suosikkejani, siinä on kauniit kerrotut kukat. Itse asiassa tykkään melkein kaikista akileijoista - niitä on tässä penkereessä kolmea eri väriä.

Isotähtiputki ja päivänlilja kukkivat kauan.

Ukkolaukka (Allium aflatunense ”Purple sensation”) alkoi kukkia vasta kesäkuussa, muta olikin sitten komea! Sen kanssa kukkivat yhdessä särkynytsydän sekä tummakurjenpolvi. Tuo kurjenpolvi kasvaa liiankin innokkaasti ja olen miettinyt, että se pitäisi siirtää jonnekin taaemmas tänä kesänä.

Keskipuutarhasta ei ole oikein mitään järkevää kuvaa kesän ajalta. Ehkä siksi, että se oli työn alla ja vielä kovin sotkuisen näköinen. Yritin täyttää tyhjiä alueita siemenistutuksilla, mutta taimet nousivat maasta hyvin hitaasti. Nämä kesäkukat kukkivat lopulta vasta syksyllä.

Nämä muutamat kuvat osoittakoot, että työtä on vielä tehtävänä. Kesän aikana raivasin penkkejä, nyt niissä on kunnon multa, rikkaruohot poissa ja reunat on kantattu.

Tämän kuvan tyhjään kohtaan istutuin myöhemmin kesällä ruusuja ja ruusujen taakse tulppaaneja. Juolavehnä pionien edessä odottaa vielä kitkemistä. Pioni siirretään sitten pois sokkelin vierestä ja edemmäs. Sen viereen tulevat myös takaa päivänliljat. Kummatkaan eivät viihdy täysin hyvin kuivalla talonvierustalla.

-O-

Puutarhurin vuosi: huhti-toukokuu

Sain vihdoinkin järjestettyä kaikki puutarhakuvani viime vuodelta. Tässä satoa huhti-toukokuulta:

Huhtikuussa lumi oli sulanut ja pääsin siivoamaan kukkapenkkejä. Oli mielenkiintoista nähdä, mitkä edellisenä kesänä istutetuista kasveista ja syksynä istutetuista sipuleista olivat selvinneet talvesta ja milloin ne nousisivat maan pinnalle. Onni oli suuri, kun lähes kaikki kasvit kasvoivat reippaasti ja iloisesti.

Krookuksia oli muutamassa paikassa ja istutinkin niitä lisää viime syksynä. Ne piristävät kovasti kevään aurinkoisina päivinä, kun maa on muuten musta ja juuri muuta väriä ei näy. Muuten oli mielenkiintoista arvuutella lähes joka päivä, mitä mistäkin taimesta tulee ja iloita uudesta kasvun ihmeestä.

Kivikkopuutarhasta uupuu vielä muutama kivi, sillä niitä alkaa olla vaikea löytää - lähes kaikki sopivat on omasta pihasta jo kaivettu. Mutta muuten alkaa olla jo hyvin valmista, vain joitakin kasveja pitää siirtää ja muutama aukko täyttää.

Ihastelen joka vuosi seinän vierustalla selviävää sinivuokkoa.

Varsinainen kasvu lähti käyntiin toukokuussa säiden lämmetessä. Silloin pääsin myös töihin maanmuokkauksen pariin. Alkukuu oli odottelua: milloin syksyllä kylvetyt narsissit ja tulppaanit nousevat ja kukkivat?

Sitä odotellessa siivosin ja kanttasin kukkapenkkejä sekä suunnittelin uusia istutuksia tyhjiin kohtiin.

Ensimmäiset ruukkuistutukset tuovat kevään iloa. Nämä sipulit istutettiin kukkimisensa jälkeen ruusujen alle ja saa nähdä, miten ne sieltä nousevat tänä keväänä.

Ensimmäinen multakuorma saapui ja se tuli käytettyä nopeasti uuden ruusupenkin pohjaksi. Samalla kaivoin ojan sokkelisoraa varten.

Penkereellä kukkivat skillat sekä kirjopikarililja ja perennat alkoivat tehdä lehteä.

Kaukaasianpitkäpalko "Copinkie" kukki voimakkaasti ja pitkään.

Kelta-puna-oranssin kirjava darwinintulppaani ”Beauty of Apeldoorn” sopii mainiosti sinisen seinän eteen sekä yksiväristen punaisten ja keltaisten tulppaanien seuraan.

Olen aina ihastellut valkoisten ja violettien tulppaanien yhdistelmää, tässä "Fosteriana purissima" sekä "Negrita". Kukat avautuvat hieman eri aikaan, mutta ei se haittaa, ne kukkivat yhtä aikaa kuitenkin jossain vaiheessa. Tulppaanien takana nousevat myöhemmin kesällä kukkivat keltaiset päivänliljat.

 Puolikerrottu tulppaani "Upstar" oli minun ja monen naapurin suosikki. Edessä tumma helmililja "Blue spikes".

Toinen suosikki on kaunis kaksivärinen perhosnarsissi "Orangery", joka on reunoilta valkoinen ja keskeltä oranssiin vivahtava keltainen (minulle tulee mieleen kananmunan keltuainen). Kevätvuohenjuuri taustalla piristää mukavasti.

-O-