Färsaarilla 2 - lisää Tórshavnia ja vähän muutakin

Olin Färsaarilla vain vajaat kaksi päivää ja suurimman osan ajasta veivät kokoukset. Joten hirveästi sitä ei ehdi nähdä. Jotain kuitenkin - kolme varttia aamiaisen ja kokouksen välissä, opaskierroksella, tunti ennen kentälle lähtöä, matkalla lentokentälle sekä lentokoneen laskeutuessa ja noustessa. Olisi mukava tulla takaisin joskus lomalle, vaikka vaeltamaan tai pyöräilemään. Merimatkat miellyttävät minua lentämistä enemmän ja Färsaarille pääsee laivalla sekä Tanskasta että Islannista.

Mutta siis se mitä ehdin nähdä: Tórshavn on pieni pääkaupunki, asukkaita vajaat 20 000 (koko Färsaarilla vajaat 50 000). Rakennukset ovat pääasiassa pientaloja ja moni puusta. Puun tosin täytyy tulla ulkomailta, sillä Färsaarilla ei ole puita kuin istutettuna muutamassa paikassa.

Sää oli sumuinen tiistaina laskeutuessa ja koko keskiviikon - vasta torstaina aurinko alkoi paistaa. Tyypillistä Färsaarilla. Tórshavnin keskusta on aika pieni, muutamia katuja, kaksi satamaa ja niemeke (Tinganes), jolle kaupunki alunperin perustettiin. Niemen päässä ovat nyt punaiset hallintorakennukset.

Tinganesissa kokoountui vuonna 825 ensimmäistä kertaa Färsaarten "ting" eli muinainen kansanedustuslaitos. Voi hyvin kuvitella, kuinka alunperin norjalaiset viikingit keskustelivat (tai kiistelivät) yhteisistä asioista tuulisella niemellä. Jotain muistoja noista ajoista on säilynyt niemen kallioon, kuten esimerkiksi tämä kompassi:

Tinganesia vastapäätä on Skansin, vuonna 1580 rakennettu linnoitus, jonka tehtävänä oli puolustaa kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä. Se toimi myös Ison-Britannian päämajana, kun se vuosina 1940-1945 miehitti Färsaaria (miehitys alkoi pari päivää sen jälkeen kun Saksa oli miehittänyt Tanskan). Färsaaret on nimittäin strategisesti tärkeällä paikalla ja sen ei tahdottu joutuvan saksalaisten käsiin. Sodan jälkeen saaret palautettiin Tanskalle ja ne saivat autonomian.

Tykkään kovasti kansallispuvuista ja Färsaarilla on hieman erilainen suhtautuminen niihin kuin Suomessa. Meillä ollaan hyvin tarkkoja pukujen autenttisuuden kanssa, kukaan ei saa mennä itse muuttamaan kokonaisuutta. Färsaarilla taas näyttäisi olevan enemmän vapautta värien ja koristeiden kanssa, kunhan perusraamit pysyvät samoina. Pukua käytetään häissä, valmistujaisissa ja ylioppilasjuhlissa sekä kansallispäivänä. Moni naisten liivi on kirjoneuletta.

95 % Färsaarten viennistä tulee kalasta. Joten ei ihme, että sitä syödään paljon. Voin suositella lämpimästi kalaravintoja Barbaraa. Söimme mm. kalakeittoa, jossa oli runsaasti simpukoita, katkarapuja ja vaaleaa kalaa, sekä voimakas liemi erikseen teekannussa. Tuoretta ja herkullista! Ravintolan sisustus oli miellyttävän kotoinen. 

Vaikka Färsaaret sijaitsevat samalla leveyspiirillä kuin Jyväskylä, ovat talvet lämpimämpiä kuin Suomessa. Huomasin Tórshavnissa sellaisia kasveja, joita ei juuri Suomessa kasva, esim. tämän yleisen verenpisaran. Lämmin Golfvirta kulkeekin juuri saarten vierestä. Muuten Atlantin läheisyys kyllä tuo sadetta, tuulta ja myrskyä, joten sää voi olla hyvinkin raaka.  

Tórshavnin ulkopuolelle näin vain taksin ikkunasta matkalla lentokentälle (neljä ensimmäistä kuvaa otettu taksin ikkunasta ja osa on siksi hieman tärähtäneitä). Färsaaret ovat pääasiassa laidunta, jolla kulkee tuplasti enemmän lampaita kuin maassa asustaa ihmisiä. Tunturit/vuoret, vuonot, vuoripurot ja pienet kylät vuorottelevat. Maisemat muistuttavat muita läntisiä Pohjoismaita (Islantia, Norjan rannikkoa ja Grönlantia) sekä Skotlantia. Näiden kanssa Färsaarilla on myös lähimmät kulttuurilliset siteet. Ei siis ihme, että paikallinen lehti matkustaa shoppailumatkaa Edinburghiin. Suomeen palattuani kaikki näyttää todella vehreältä ja täydeltä kaiken puuttomuuden jälkeen. Färsaarten maisemassa on jotain puhdistavaa ja rauhoittavaa - ei ole mitään ylimääräistä.

-O-