Färsaaret on sellainen paikka, jonne en olisi heti itse keksinyt lähteä, ellei siellä olisi ollut työkokousta. Mutta nyt innostuin ja ihastuin sen verran, että voisin tulla hyvinkin uudestaan joskus lomalle vaeltamaan ja pyöräilemään. Maisemat ovat karuudessaan upeita ja kulttuuri on mielenkiintoinen.
Kaikkein eniten minua taisi kuitenkin miellyttää pääkaupunki Tórshavnin vanha kaupunki. Osa ruohokattoisista puutaloista on jopa 1600-luvulta. Pääväärit ovat musta (aikoinaan tervaa) ja punainen. Hauskinta taloissa on niiden värikkyys: katon vihreä ruoho, seinien punainen tai musta puu, valkoinen kalkittu kivi ja vihreät / siniset / keltaiset jne. yksityiskohdat.
Aloin itse asiassa miettiä, että tässähän olisi kiva tyyli Suomeenkin. Mustaahan alkaa näkyä saunoissa ja jopa joissain julkisivuissa. Värikkyys piristää kokonaiskuvaa, mutta yleisilme on kuitenkin yksinkertainen.
Vanha kaupunki oli purku-uhan alla 1960/70-luvulla (kuten niin moni muukin köyhien puutaloalue). Onneksi se säilyi. Osaan taloista (punaiset) on majoittunut Färsaarten hallinto, mustissa asuu ihan tavallisia ihmisiä. Kalaa kuivuu talon seinällä ja paikallinen opas tunnisti lounasruoan tuoksun keitetyksi valaanlihaksi.
Ruohokatto on ollut aikoinaan yleinen kaikkialla Pohjoismaissa sen monien hyvien ominaisuuksien vuoksi Ensinnäkin katto on halpa, kaikki ainekset (koivun tuohi ja ruohotupsut) ovat ilmaiseksi saatavilla. Painava katto painaa hirsiä kokoon, jolloin hirsien välistä ei vedä. Katto eristää hyvin kylmää ilmaa ja tuulta. Tuohikerrokset taas tekevät katosta vedenpitävän ja pehmeä katto vaimentaa sateen ropinan.
Tórshavn oli pitkään hyvin pieni kaupunki (vain muutama sata asukasta), joten taloissa ei ollut numeroita, vain nimet. "Hjá Drejaranum" on savenvalajan talo.
Näitä värikkäitä yksityiskohtia olisi voinut kuvata vaikka kuinka. Samanlaista värikkyytä löytää myös Grönlannista ja Islannista. Ehkä pimeät ja yksinäiset olot saavat ihmiset kaipaamaan värejä arkeensa. Toisaalta Dublininkin ovet ovat hyvin värikkäitä. Oli miten oli, nämä väriläiskät olisivat meilläkin tervetulleita.
Vanhassa kaupungissa on ihanat kapeat, muhkuraiset ja kiemurtelevat kadut, samoin myös reippaasti korkeuseroja sekä portaita. Mukava fiilistelypaikka - mutta niinpä tykkään aina vanhoista kaupungeista, etenkin puisista. Niissä on sielua.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti