Färsaarilla 2 - lisää Tórshavnia ja vähän muutakin

Olin Färsaarilla vain vajaat kaksi päivää ja suurimman osan ajasta veivät kokoukset. Joten hirveästi sitä ei ehdi nähdä. Jotain kuitenkin - kolme varttia aamiaisen ja kokouksen välissä, opaskierroksella, tunti ennen kentälle lähtöä, matkalla lentokentälle sekä lentokoneen laskeutuessa ja noustessa. Olisi mukava tulla takaisin joskus lomalle, vaikka vaeltamaan tai pyöräilemään. Merimatkat miellyttävät minua lentämistä enemmän ja Färsaarille pääsee laivalla sekä Tanskasta että Islannista.

Mutta siis se mitä ehdin nähdä: Tórshavn on pieni pääkaupunki, asukkaita vajaat 20 000 (koko Färsaarilla vajaat 50 000). Rakennukset ovat pääasiassa pientaloja ja moni puusta. Puun tosin täytyy tulla ulkomailta, sillä Färsaarilla ei ole puita kuin istutettuna muutamassa paikassa.

Sää oli sumuinen tiistaina laskeutuessa ja koko keskiviikon - vasta torstaina aurinko alkoi paistaa. Tyypillistä Färsaarilla. Tórshavnin keskusta on aika pieni, muutamia katuja, kaksi satamaa ja niemeke (Tinganes), jolle kaupunki alunperin perustettiin. Niemen päässä ovat nyt punaiset hallintorakennukset.

Tinganesissa kokoountui vuonna 825 ensimmäistä kertaa Färsaarten "ting" eli muinainen kansanedustuslaitos. Voi hyvin kuvitella, kuinka alunperin norjalaiset viikingit keskustelivat (tai kiistelivät) yhteisistä asioista tuulisella niemellä. Jotain muistoja noista ajoista on säilynyt niemen kallioon, kuten esimerkiksi tämä kompassi:

Tinganesia vastapäätä on Skansin, vuonna 1580 rakennettu linnoitus, jonka tehtävänä oli puolustaa kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä. Se toimi myös Ison-Britannian päämajana, kun se vuosina 1940-1945 miehitti Färsaaria (miehitys alkoi pari päivää sen jälkeen kun Saksa oli miehittänyt Tanskan). Färsaaret on nimittäin strategisesti tärkeällä paikalla ja sen ei tahdottu joutuvan saksalaisten käsiin. Sodan jälkeen saaret palautettiin Tanskalle ja ne saivat autonomian.

Tykkään kovasti kansallispuvuista ja Färsaarilla on hieman erilainen suhtautuminen niihin kuin Suomessa. Meillä ollaan hyvin tarkkoja pukujen autenttisuuden kanssa, kukaan ei saa mennä itse muuttamaan kokonaisuutta. Färsaarilla taas näyttäisi olevan enemmän vapautta värien ja koristeiden kanssa, kunhan perusraamit pysyvät samoina. Pukua käytetään häissä, valmistujaisissa ja ylioppilasjuhlissa sekä kansallispäivänä. Moni naisten liivi on kirjoneuletta.

95 % Färsaarten viennistä tulee kalasta. Joten ei ihme, että sitä syödään paljon. Voin suositella lämpimästi kalaravintoja Barbaraa. Söimme mm. kalakeittoa, jossa oli runsaasti simpukoita, katkarapuja ja vaaleaa kalaa, sekä voimakas liemi erikseen teekannussa. Tuoretta ja herkullista! Ravintolan sisustus oli miellyttävän kotoinen. 

Vaikka Färsaaret sijaitsevat samalla leveyspiirillä kuin Jyväskylä, ovat talvet lämpimämpiä kuin Suomessa. Huomasin Tórshavnissa sellaisia kasveja, joita ei juuri Suomessa kasva, esim. tämän yleisen verenpisaran. Lämmin Golfvirta kulkeekin juuri saarten vierestä. Muuten Atlantin läheisyys kyllä tuo sadetta, tuulta ja myrskyä, joten sää voi olla hyvinkin raaka.  

Tórshavnin ulkopuolelle näin vain taksin ikkunasta matkalla lentokentälle (neljä ensimmäistä kuvaa otettu taksin ikkunasta ja osa on siksi hieman tärähtäneitä). Färsaaret ovat pääasiassa laidunta, jolla kulkee tuplasti enemmän lampaita kuin maassa asustaa ihmisiä. Tunturit/vuoret, vuonot, vuoripurot ja pienet kylät vuorottelevat. Maisemat muistuttavat muita läntisiä Pohjoismaita (Islantia, Norjan rannikkoa ja Grönlantia) sekä Skotlantia. Näiden kanssa Färsaarilla on myös lähimmät kulttuurilliset siteet. Ei siis ihme, että paikallinen lehti matkustaa shoppailumatkaa Edinburghiin. Suomeen palattuani kaikki näyttää todella vehreältä ja täydeltä kaiken puuttomuuden jälkeen. Färsaarten maisemassa on jotain puhdistavaa ja rauhoittavaa - ei ole mitään ylimääräistä.

-O-

Färsaarilla - Tórshavnin vanhaa kaupunkia

Färsaaret on sellainen paikka, jonne en olisi heti itse keksinyt lähteä, ellei siellä olisi ollut työkokousta. Mutta nyt innostuin ja ihastuin sen verran, että voisin tulla hyvinkin uudestaan joskus lomalle vaeltamaan ja pyöräilemään. Maisemat ovat karuudessaan upeita ja kulttuuri on mielenkiintoinen.

Kaikkein eniten minua taisi kuitenkin miellyttää pääkaupunki Tórshavnin vanha kaupunki. Osa ruohokattoisista puutaloista on jopa 1600-luvulta. Pääväärit ovat musta (aikoinaan tervaa) ja punainen. Hauskinta taloissa on niiden värikkyys: katon vihreä ruoho, seinien punainen tai musta puu, valkoinen kalkittu kivi ja vihreät / siniset / keltaiset jne. yksityiskohdat.

 

Aloin itse asiassa miettiä, että tässähän olisi kiva tyyli Suomeenkin. Mustaahan alkaa näkyä saunoissa ja jopa joissain julkisivuissa. Värikkyys piristää kokonaiskuvaa, mutta yleisilme on kuitenkin yksinkertainen. 

Vanha kaupunki oli purku-uhan alla 1960/70-luvulla (kuten niin moni muukin köyhien puutaloalue). Onneksi se säilyi. Osaan taloista (punaiset) on majoittunut Färsaarten hallinto, mustissa asuu ihan tavallisia ihmisiä. Kalaa kuivuu talon seinällä ja paikallinen opas tunnisti lounasruoan tuoksun keitetyksi valaanlihaksi.   

Ruohokatto on ollut aikoinaan yleinen kaikkialla Pohjoismaissa sen monien hyvien ominaisuuksien vuoksi Ensinnäkin katto on halpa, kaikki ainekset (koivun tuohi ja ruohotupsut) ovat ilmaiseksi saatavilla. Painava katto painaa hirsiä kokoon, jolloin hirsien välistä ei vedä. Katto eristää hyvin kylmää ilmaa ja tuulta. Tuohikerrokset taas tekevät katosta vedenpitävän ja pehmeä katto vaimentaa sateen ropinan.

Tórshavn oli pitkään hyvin pieni kaupunki (vain muutama sata asukasta), joten taloissa ei ollut numeroita, vain nimet. "Hjá Drejaranum" on savenvalajan talo.

Näitä värikkäitä yksityiskohtia olisi voinut kuvata vaikka kuinka. Samanlaista värikkyytä löytää myös Grönlannista ja Islannista. Ehkä pimeät ja yksinäiset olot saavat ihmiset kaipaamaan värejä arkeensa. Toisaalta Dublininkin ovet ovat hyvin värikkäitä. Oli miten oli, nämä väriläiskät olisivat meilläkin tervetulleita.

Vanhassa kaupungissa on ihanat kapeat, muhkuraiset ja kiemurtelevat kadut, samoin myös reippaasti korkeuseroja sekä portaita. Mukava fiilistelypaikka - mutta niinpä tykkään aina vanhoista kaupungeista, etenkin puisista. Niissä on sielua.

-O-

Kankaita ja kangaskauppoja Saksasta ja Tanskasta

Saksassa ja Tanskassa ollessani käyn aina mielelläni kangaskaupoissa. Valikoimat ovat vain paremmat kuin Suomessa ja myös luomukankaita löytyy. Suurin osa kaupoista lähettää kankaita myös postitse, mutta jotenkin on kivempi nähdä ja hypistellä kangasta - ei tule varmasti virheostosta. Ja postilähetys maksaa aina sen verran paljon, että pieniä määriä ei siten kannata ostaa.

Kävin nyt elokuussa seuraavissa kaupoissa:

• Frau Tulpe (Berliinissä ja Hampurissa, laaja valikoima, myös luomua)
• Frieda Hain (Berliinissä, laaja valikoima, myös luomua)
• Siebenblau (Berliinissä, vain luomukankaita)
• Stof 2000 (useita kauppoja Tanskassa, itse käyn aina Torvhallernen lähellä)
• Nadel & Faden (Lyypekissä, muutama luomukangas) 

Tuloksena seuraava valikoima uusia kankaita:

Nämä tulevat uuteen tilkkupeittoon, sävyt murrettuja. Täytyy vielä etsi omista vanhoista kankaista lisää sopivia sävyjä.

Tässä on muutama sekalainen kangas; sinipohjaisesta lummekankaasta olen haaveillut jo pitkään ja nyt sitä oli enää tuo yksi pala jäljellä. 

Kahden seuraavan kuvan kankaat tulevat veljen ja hänen vaimonsa tilkkupeittoon. Peitto on häälahja ja jo myöhässä, mutta nyt kun kaikki kankaat ovat kasassa, voi ompelukin alkaa. 

Kädet jo syyhyävät uusiin projekteihin, mutta ensin pari muuta peittoa valmiiksi!

-O-

Pyöräretkellä Saksassa 2015: tiistai 25.8. (Premnitz-Spandau)

Tiistaina oli vähemmän vetta, mutta enemmän maalaismaisemaa ja metsiä. Lisäksi muita pyöräilijöitä ei näkynyt juuri lainkaan, sain pyöräillä pitkät pätkät yksikseen. Maanantaina toisella reitillä oli sen sijaan paljon kanssapyöräilijöitä.

Premnitzin ja Rathenowin välillä seurasin Havelia vielä muutaman kilometrin aamun rauhassa. Joutsenperhekin oli aamutoimilla.

Suuri osa reitistä kulki joko metsissä tai puukujanteilla tällaisia teitä pitkin:

Maisemat olivat rauhallisia - peltoa, jota kanavat silloin tällöin rikkoivat:

Työasiatkin tulivat mieleen - Saksassa uusiutuva energia on iso juttu:

Söin lounasta Nauenissa, jossa on hyvin säilynyt vanha keskusta. Sitä ollaan kovasti remontoimassa, tässä muutama hienosti puleerattu talo:

Kahden päivän retkikin oli jo mukavan rentouttava. Viikossa olisi toki päässyt pidemmälle, mutta ihan hyvä, että tämäkin onnistui.

-O-

Pyöräretkellä Saksassa 2015: maanantai 24.8. (Potsdam-Premnitz)

Sain kuin sainkin tehtyä tänä vuonna pienen pyöräretken Saksassa. Ei kokonaista viikkoa, kuten aikaisempina vuosina, mutta pari päivää Berliinin lähimaastossa. Maanantaina pyöräilin osan Havel-Radwegia (reilut 100 km Potsdamista Premnitziin), tiistaina taas melkein koko Havelland-Radwegin (noin 110 km Premnitzistä Spandauhin).

Kuten kuvista näkee, maanantain teemana olivat vesistöt: Havel-joki sekä alueen useat järvet. Ensimmäinen järvistä oli Potsdamin lähellä sijaitseva Templiner See:

Vesistöjen lisäksi maisemaan kuuluu metsiä sekä peltoja - rentouttavaa! Tykkään erityisesti mäntymetsistä. Ne tuoksuvat raikkaalle ja valo tulee kauniisti oksaston läpi.

Moni järvi, kuten tämä Plauer See Kirchmöserin lähellä, muistutti Suomesta. Tosin yhtä erikoisuutta Suomesta ei löydä: hauskoja asuntolaivoja. Niitä näin muutamia matkalla järviä, jokia ja kanaaleja pitkin.

Pritzerberbessä oli pieni Havelin ylittävä lautta. Ja sattumalta kameran eteen tuli taas yksi asuntolaiva :-).

 

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Reilut sata kilometria meni yllättävän helposti - sitä enemmän, niin alkaa jo väsyttää. Pyöräilyssä mukavinta on oma rauha ja kauniit maisemat. Saksassa on helpompi pyöräillä kuin Suomessa, koska kunnon pyöräteitä on joka puolella. Vain pari kertaa jouduin pyöräilemään lyhyitä parin kilometrin etappeja autotien reunalla, mutta silloin liikennettä oli hyvin vähän.

-O-