Vallilan sisäpihojen kirppis

Minulle uusi tuttavuus pihakirppisten kentällä tämä Vallilan sisäpihojen kirppis - mutta netin mukaan jo pieni perinne. Niin varmaan tästä lähtien minullekin, sillä viihdyin sisäpihoilla erinomaisesti ja tein joitain löytöjäkin. Lisäksi olin käynyt viime vuonna näyttelyssä, jossa esiteltiin mm. apinalinnaksikin kutsuttua isoa sisäpihaa. Siksi oli mielenkiintoista nähdä se muutenkin kuin pohjapiirrustuksina ja valokuvina.

Kirppis oli jakaantunut kuudelle tai seitsemälle sisäpihalle Paavalinkirkon ja Sturenkadun tuntumaan. Olin paikalla sunnuntaina heti yhdeltätoista ja pihojen kiertelyyn meni noin puolitoista tuntia. Sää oli pääasiassa hyvä, vain kerran satoi viisi minuuttia rakeita. Onkin hyvä, että sää on suosinut suurinta osaa pihakirppiksistä tänä vuonna (vain Arabia poikkeus).

Tykkäsin tunnelmasta, jonka loivat vanhat rakennukset, kauniit istutukset, isot puut ja erilaiset yksityiskohdat. 

Pihoilla oli myös mahdollisuus hyötykasvien viljelyyn - tällaista toivoisi myös omalle pihalle. 

Kaiken kruunasivat ihastuttavat kirjoitukset. 

Hauhontiellä on myös viehättävä sisäpiha: kapea, jonka taloja vastapäätä näkyvät Inarintien puutalot ja jonne kuitenkin mahtuu viehättävä puutarha (josta en valitettavasti saanut kuvaa).

Löysin kolme sisustuslehteä, pari vaatetta, hienon kolmikerroksisen metallikorin keittiöön, valkoisen kukkaruukun kokoelmiin ja pari muuta säilytysesinettä. Mukavinta oli kuitenkin viettää aikaa kauniissa ympäristössä.

-O-

Vallisaari ja Kuninkaansaari

Tein iltapäivällä retken Vallisaareen ja Kuninkaansaareen. Minua ovat jo pidemmän aikaa kiinnostaneet Helsingin lähialueen saaret ja nyt kun nämä kaksi armeijalta vapautunutta saarta vihdoinkin toukokuussa avautuivat suurelle yleisölle, teki heti mieli tutustua niihin. Kauppatorin Kolera-altaasta liikennöi vesibussi aina vartin yli ja sama linja tuo takaisin 25 minuuttia vaille tasatunnin. Oli jotenkin kutkuttavaa mennä täysin uuteen paikkaan, jossa ei yhtään tiedä, mitä on edessä.

Saaret ovat aivan mahtavia, todellisia helmiä! Paras sana kuvaamaan tunnelmaa on maaginen. Luonto on suurimmaksi osaksi rehevää lehtoa, vain rannoilla on kalliota. Aivan erilaista siis kuin Suomenlinnassa. Korkeuseroja on myös enemmän ja maisemat sen vuoksi upeita. Vaikka Vallisaaren eteläosa on vielä suljettu yleisöltä, on näkemistä ja kävelemistä aivan tarpeeksi. Itse vietin saarella huomaamatta kolmisen tuntia, enkä edes pitänyt muita kuin kuvaamis- ja ihastelutaukoja. Saarella on myös useita eväspöytiä ja kallioilla sekä Kuninkaansaaren hiekkarannalla voisi myös lököillä. Pari kahvilaakin löytyy.

Saarten kokonaisuudesta erottui muutama yksityiskohta, joista erityisesti pidin:

Vallisaaren pohjoisosassa on ihastuttava lampi, joka on erittäin kuvauksellinen. Tällä lammella voisi kuvitella keijujen tanssivan. Lammessa on ennen uitu, mutta nyt se on niin täynnä rojua, että veteen ei pääse ennen kuin pohja on puhdistettu.

On todella mielenkiintoista vihdoinkin päästä näkemään Suomenlinnaan Kustaanmiekan salmen toiselta puolelta.

Korkeimmilta näköalapaikoilta siintää Helsinki:

Venäjän vallan aikana 1800-luvulla Vallisaarta linnoitettiin osana Pietarin puolustusta. Tykistön ampumapaikat ja luolat muistuttavat nykyään pikemminkin hobittien asuntoja, mutta ehkä se tekeekin niistä niin kiehtovia. 

Aleksanterinpatteri (nimetty Venäjän tsaarin mukaan) oli linnoituksen komein osa ja on se sitä nykyäänkin. Patterin päällä on hienosti kasvillisuutta suojaava näköalapaikka, jolta näkee myös saaren suljettuun eteläosaan.

Vallisaarella on asunut parhaimmillaan 300 ihmistä ja 1950-luvulla sieltä löytyi sekä kauppa että koulu. Nykyään entinen kylänraitti on hiljainen ja talot ovat autioituneet tai täysin kadonneet maisemasta.

Muutama avoin poukama on pakahduttavan kaunis.

Vallisaarella ja Kuninkaansaarella on yksi saaren kiertävä kävelyreitti. Vielä kävijöitä ei ole liiaksi ja lintujen liverrystä kuuluu joka puolella.

Ehdottomasti tulen Vallisaareen takaisin ja voin suositella sitä myös muille luonnon- ja historianystäville. Ja seuraavaksi käyn ehkä samalla retkellä myös Suomenlinnassa ja Lonnalla, sillä ne kuuluvat myös 14 euron menopaluulippuun (joka pelkän Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kanssa olisi hieman liian tyyris).

-O-

Purjehduskilpailuissa

Päädyin hieman yllättäen työpaikan purjehdusjoukkueeseen eilisissä kisoissa Helsingin edustalla. Olen käynyt nelisen purjehduskurssia, mutta pääasiassa teoriaa ja painotus navigoinnissa, joten käytännön kokemus on minimissä. Lähes kaikki, mitä olin oppinut, oli iloisesti kadonnut mielestä, mutta onneksi oma vastuuni jäi apulaisena toimimiseen ja navigointiin, ja ne tehtävät hoituivatkin ihan hyvin. Samalla opin lisää ja sain käytännön kokemusta.

Sää oli yksinkertaisesti upea. Aurinko paistoi koko ajan ja Helsingin saaristo on niin kaunis. On aina mielenkiintoista katsella maailmaa uudesta näkökulmasta, tällä kertaa mereltä päin. Helsingin edustalla on paljon hienoja saaria - myös uusia, jonne pääsee nykyään kätevästi lautalla. Esim. Vallisaareen ajattelin mennä seuraavaksi ja Kaunissaari on toinen kiinnostava paikka.

Tykkään kovasti karusta saaristoluonnosta, etenkin silokalliosta ja kitukasvuisista männyistä.

Purjehdusseuroilla on hienoja ravintoloita, tässä Ravintola Saari Sirpalesaaressa.

Saa nähdä, milloin seuraavaksi päädyn purjehtimaan. Mutta tämä kokemus antoi lisää varmuutta, että tämä taito on opittavissa - vaatii vain harjoitusta, kuten mikä tahansa asia. Ja ehdottomasti lähden retkelle saaristoon.

 -O-

Pyöräretki Moselilla

Olin jälleen Bonnissa työmatkalla ja päätin tehdä pienen pyöräretken ainoana vapaapäivänä eli viikko sitten sunnuntaina. Naapuri oli toukokuun alussa maininnut, että hän oli miehineen pääsiäsenä ajellut Moselin vartta ja kehunut maisemia. Bonnista pääsee junalla Koblenziin (jossa Rein ja Mosel kohtaavat) kätevästi. Sää oli hieman epävarma koko viikon ja säätiedotus lupasi itse asiassa sadetta iltäpäiväksi, mutta jotenkin sadepilvet onneksi kiersivät Moselin.

Matka alkoi Koblenzista, josta siirryin Moselin toiselle rannalle - siellä on paremmat pyörätiet.

Moselin alue on varmaan eniten tunnettu viinintuotannosta, ja näinkin runsaasti viiniköynnöksiä varsinkin reitin alkupuolella. Nostan todella hattua niille ahkerille, jotka aikoinaan pengersivät rinteet ja myös niille, jotka yhä penkereillä työskentelevät.

Viininviljelyn lisäksi Mosel on tunnettu proomuista,

maalauksellisista kylistä (Kobern, jossa lounastin ja Winningen)

sekä linnoista (Thurantin linnanrauniot ja Cochemin linna)

Matkaa Koblenzista Cochemiin kertyi 54 km. Mäkiä ei juurikaan ollut ja alussa reitti kulki leppoisasti viininviljelyalueen ja vanhojen kylien läpi. Noin puolessavälissä matkaa reitti siirtyi autotien viereen, mikä oli hieman tylsää. Maisemat olivat kuitenkin yhä hienot.

Joskus olisi mukava jatkaa pyöräretkeä Cochemista Trieriin päin, sillä juuri sillä reitillä Mosel tekee upeat silmukkansa. Ja ilmeisesti pyörätie ei enää ole autotien vieressä, mikä on miellyttävää. Yleisesti ottaen voin suositella reittiä: opasteet auttavat jopa kartatonta, ravintoloita on runsaasti ja Cochemiin saakka lähes joka kylässä on juna-asema. Ja maisemat ovat tietenkin upeat!

-O-