En ole käynyt Kölnissä enkä Essenissä todella pitkään aikaan, joten oli kiva vierailla niissäkin. Essenissä olin kesävaihdossa lukiossa ja Kölnissä olin päälle parikymppisenä. Vaikka olin Kölnissä vain iltapäivän, on siitä muistissa yhtä paljon asioita kuin Essenistä, jossa olin viisi viikkoa. Toisaalta olen nähnyt Kölnin tuomiokirkon ja Reinin aika monta kertaa junan ikkunasta Bonniin matkatessani.
Köln, kuten niin moni muukin saksalainen kaupunki, koki kovia toisen maailmansodan pommituksissa. 90 % keskustasta tuhoutui. Ja sen huomaa. Keskusta on sekava ja täynnä rumia rakennuksia. Kaunista täytyy etsiä.
Reinin varsi on nättiä ja tänään siellä oli vielä sopivasti kilometrien pituinen kirppis (tai oikeastaan Trödelmarkt, jolla myydään pääasiassa vintagea / uutta antiikkia). Hyvä fiilis, mutta en hankkinut mitään, koska kuljetus olisi vaikeaa, hinnat Suomea korkeammat ja tavaraa on nyt muutenkin ihan tarpeeksi. On kuitenkin mukavaa vain kuljeskella ja katsella.
Tämän kohdan muistan viime vierailulta! Kaunis ja toiminnallinen (lapset tykkäävät) taideteos.
Muutama vanha talo on säilynyt keskustassakin tai sitten ne on rakennettu uudestaan.
Kölnin tuomiokirkko on tietty kaupungin vetonaula ja sen ympärillä pyörikin eniten turisteja. Mielessä pyöri Ultra Bran laulu "Minä suojelen sinua kaikelta" - eli Kölnin tuomiokirkko on nähty (toista kertaa). Laiturilla kolme on tullut myös seistyä, mutta Latviassa en muistaakseni ole vielä eksynyt.
Kirkko on niin iso, etten saanut sitä mitenkään mahtumaan yhteen kuvaan. Onhan se upea, rakentaminenkin kesti satoja vuosia.
Messu oli juuri alkamassa, joten sisällä ei voinut kävellä kunnolla. Näissä keskiaikaisissa holvikirkoissa on aina jotenkin ylevä tunnelma.
Essenissä yritin ensisijaisesti muistaa ja tunnistaa. Kävelin pääkatua pitkin enkä muistanut yhtään mitään. Sen tosin muistan, että en käynyt pääkadulla kuin vain kerran tai kaksi, joten ei siis ihme. Ehkä olisin tunnistanut koulun, jossa olin vaihdossa, jos olisin ottanut selvää, missä se on...
Pääkadulla oli väkeä kuin pipoa. Syynä oli kauppojen sunnuntaiaukioloaika. Ja ehkä saksalaiset muutenkin viihtyvät kaupungeissa ulkosalla. Essen on tunnettu hyvistä ostosmahdollisuuksistaan ja valikoima olikin hyvin laaja. Joulu ja halloween näkyivät jo kaupoissa rinnakkain. Lisäksi tänään alkaa valokarnevaali, mikä myös vetää ihmisiä keskustaan. Tutut joulukojutkin ovat ilmestyneet katukuvaan.
Kaiken kaupallisuuden keskellä oli yllättävää nähdä ristiinnaulitut kauppojen vieressä. Täällä ollaan katolisia ja uskontoakin käsitellään eri tavalla kuin meillä.
Paikallinen energiafirma RWE mainosti voimakkaasti kaduilla. Essenissä on paljon muitakin pääkönttoreita ja se on Ruhr-alueen toiseksi suurin sekä Saksan yhdeksäksi suurin kaupunki. Asukkaita on yhtä paljon kuin Helsingissä. Keskusta ei ole kovinkaan erikoinen ja nähtävyyksiäkään ei ole hirveän paljon. Mutta asukkaat näyttävät viihtyvän kahviloissa ja toreilla.
Yritin itse muistaa lisää ja kävin katsomassa paikallista Suomi-linkkiä, Aalto-teatteria. Muistin, että sen läheisessä puistossa vaihtoperheen tytöllä ja hänen ystävillään oli tapana hengailla. Mikään ei näyttänyt oikein tutulta. Pingpomg-pöydätkin olivat erinäköisiä.
Ainoa muistikuva oli tästä raitiovaunujen alikulkukäytävästä - tosin nyt kun ajattelen uudestaan, niin se oli silloin johdinauto. Mutta ehkä johdinautot eivät enää kulje? Muistan kuitenkin, että jossain lähellä perhe asui.
Hämäävää. Takaisin Kölnissä, päärautatieasemalla oli täysi hässäkkä päällä. Olin jo keskipäivällä Esseniin lähtiessä huomannut, että rautatieaseman viereiselle torille alkoi kerääntyä poliisiautoja sekä huligaaneja. Illalla tilanne oli eskaloitunut täydelliseksi kahakaksi. Paikalla oli 4000 huligaania ja äärioikeistolaista, joista osa oli kuulemma tullut jopa ulkomailta asti. Poliiseja oli tuhat, aseina mm. pippurikaasua ja vesitykkejä. Taivaalla pyöri pari helikopteria. Todella pelottavaa, onneksi löysin oikotien hostellille. Kolmetoista poliisia loukkaantui, yksi vakavasti; huligaaneista ainakin yksi. Oli syy mielenilmaukseen mikä tahansa, väkivalta ei kuulu asiaan. Ja on aina sääli, jos omat ajatukset kanavoituvat negatiiviseen aggressioon. Sitä jää miettimään, miten saisi ihmiset elämään sovussa toistensa kanssa missä päin maailmaa tahansa. Ja tämä yhdisti ajatukset vaihtoaikaan Essenissä. Vaihtoperheen tyttären ystäviä kuului silloin näihin samoihin piireihin. Missä he mahtavat olla nyt ja mitä ajatella tästä kaikesta?
-O-
