Pihlajasaaressa

Helsingin erottaa monesta muusta pääkaupungista meren läheisyys ja upea saaristo - sen tiedostin kunnolla tänään iltapäivällä yhteyslautalla Pihlajasaareen. Kauniina aurinkoisena kesäpäivänä Helsinki näyttää parhaat kasvonsa juuri merellä ja mereltä. Meri tuo ylimääräisen mahdollisuuden vapaa-ajan vietolle, oli se sitten veneillen tai jollain monista saarista. Olen aikaisemmin viettänyt lomat pitkälti ulkomailla, joten tämä Suomen kolmeviikkoinen antoi oivan mahdollisuuden nähdä Helsinki uudella tavalla. Ja Pihlajasaarihan on varsinainen helmi!

Lautta toi saarelle vartin välein täyden lastin väkeä, mutta hyvin kaikki maastoituivat saaren rannoille ja kallioille. Rannan pukeutumiskopit olivat hauskan värikkäitä, niistä tuli jotenkin ulkomaat mieleen.

Kävelin saaren eteläpuolelle, johon ihastuin minua kaverin polttareilla kymmenisen vuotta sitten. Saunottiin silloin punaisessa saunassa. On vain ihanaa istuskella kalliolla ja katsella aavaa merta.

Saarella on lukuisia idyllisiä niemekkeitä ja lahtia, jokaiselle oma sopukka. Kaikki oli niin kaunista, että olisin voinut ottaa kuvan joka suuntaan. 

Suomalaisessa saaristoluonnossa on jotenkin japanilaisen puutarhan estetiikkaa. 

Tänne kannattaa hyvinkin tulla uudestaan. Ja miksei tutustua muihinkin Helsingin saariin - muihin kuin siihen iänikuiseen (vaikkakin kauniiseen) Suomenlinnaan.

-O-