Toteutus on sydäntä lämmittävä. Puutarharemontin saaneet henkilöt ja perheet ovat usein kokeneet kovia (syöpädiagnoosi, lasten vaikea sairaus tai jopa kuolema), mutta samalla he auttavat toisia ihmisiä. Tulee niin hyvä olo, kun näkee ihmisiä ilostuttavan. Olen nyt katsonut kaksi osaa ja tässä toisessa osassa perheen äiti osasi erinomaisesti kiteyttää, miksi uusi puutarha on heille niin tärkeä: "Elämä on muistojen luomista ja tarttumista hetkeen. Voimme tehdä sen täällä. Tyttäremme haasteet eivät tule muuttumaan, mutta tämä puutarha antaa voimia selvitä niistä."
Se oli minulle varsinainen ahaa-elämys. Minulle on aina ollut tärkeää tehdä tästä maailmasta parempi paikka meille kaikille. Se on ohjannut minua opiskelussa ja työelämässä. Olen aikaisemmin ajatellut puutarhasuunnittelun enemmänkin visuaalisena (kauniita maisemia). Puutarha rauhan satamana, tuomassa iloa elämään, auttamassa rentoutumaan hektisessä arjessa tai toipumassa vaikeasta elämäntilanteesta - on ollut jotenkin taka-alalla. Mutta sarjan perheenäiti osasi pukea omat tiedostamattomat ajatukseni sanoiksi. Ja samalla ymmärsin, että myös puutarhalla voi tehdä hyvää.
Olisi mahtavaa, jos voisi rakentaa lisää tällaisia keitaita kaikkien nautittavaksi. Helsingissä on paljon tylsiä alueita, jotka kaipaisivat piristystä. Usein katselen niitä pyöräillessäni ohitse ja kuvittelen mielessäni, miten erilaiseksi muutama kasvi ja hyvä suunnitelma paikan voisi muuttaa. Kyse on tietysti rahasta ja maanomistuksesta. Ja etenkin siitä, kuka hoitaa kaiken seuraavat vuodet ja vuosikaudet. Mutta Helsingissäkin on esimerkkejä siitä, kuinka yhteisö alkaa hoitaa yleistä tilaa (esim. Kalliossa). Berliinissä esimerkkejä on lisää. Hmm, tätä täytyy kehitellä.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti