Osui ja upposi todellakin. Olen miettinyt tätä kysymystä vuosia ja kerrankin joku osasi pukea sanoiksi monet omat ajatukseni ja yhdistää erilaiset pohdinnat yhtenäiseksi tarinaksi. Muutama lainaus artikkelista:
"Aikuiset mahdollistavat lapsille luontosuhteen syntymisen viemällä heidät luontoon. Se on valinta, jolla on kauaskantoisia myönteisiä vaikutuksia elämässä."
"Se, että on lapsuuden kesät voinut viettää maalla ja saanut sieltä suuria luontokokemuksia, kantaa varmaan läpi elämän. Sieltä on piirtynyt joitain asioita syvälle mieleen."
"Usein on sanottu, että luonnon tunteminen lisää halua vaalia sitä. Tätä tarkoitti suuri maantieteilijä ja luonnonystävä, professori Reino Kalliola (1909-1982) sanoessaan "kestävä rakkaus edellyttää aina kohteensa tuntemista"."
Olen itse viettänyt lapsuudessa paljon aikaa luonnossa: mökillä, marjassa, sienessä, partioretkillä/leireillä, ihan vain leikkimässä. Muistan parhaiten pienet yksityiskohdat, joihin kiinnitin huomiota ja joissa kuvittelin satujen kääpiöiden asuvan. Näistä pienistä yksityiskohdista tykkään vieläkin. Luonto edustaa minulle myös luovuutta. Ei ole valmiita leluja, vaan mielikuvitus keksii leikit ja leikkivälineet. Tästä mielikuvituksesta olen voinut myöhemin ammentaa pohjattomasti. Ja tylsää ei varmasti ole.
Luonnon kauneus - aina löytyy uusia ihania paikkoja. Luonnon helmassa mieli lepää. Viikon pyöräretkillä stressi kaikkoaa ja mieli sekä keho vetreytyvät. Tulee uusia ajatuksia. Ja on myös jotenkin enemmän kosketuksissa omaan itseensä. Niinhän sanotaan, että suomalaisille metsä on kirkko.
Koska luonto on itsellä tärkeää, on aivan itsestäänselvää, että sitä haluaa suojella. Jopa niin tärkeää, että siitä on tullut ammatti. Luonnolla on myös itseisarvo, erillään meistä ihmisistä ja tarpeestamme käyttää ja hyödyntää luontoa (kasveja, eläimiä jne).
Luontokokemusten ei tarvitse olla kummoisia. Pelkkä retki lähimetsään tai ohjelmaton oleskelu riittää aivan hyvin. Tärkeintä on kohtaaminen. Siksi olen lähiluonnon puolustaja, sillä mistä muualta ihminen saa arkikosketuksen luontoon. Sieltä löytyvät ne rakkaat paikat. Ja artikkelissakin korostetaan aikuisten esimerkkiä. Kiitos siis omille vanhemmilleni johdatuksesta luontoon.
Ja kuten sähköpostini allekirjoituksessa Frank Lloyd Wrightia lainaten sanotaan
"Study nature, love nature, stay close to nature.-O-
It will never fail you."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti