Muinais(suomalais)ista nimistä ja nimen valinnasta

Hesarissa oli tällä viikolla mielenkiintoinen artikkeli muinaissuomalaisista nimistä (12.5.2015, paperilehdessä nimellä "Lapsen nimi selvisi unessa", netissä nimellä "Monella suomalaisella on vielä pakananimi"). Mielenkiintoinen minulle siksi, koska siinä käsitellään kahta minua erityisesti kiinnostavaa aihetta eli 1) Mistä nimet ovat kotoisin 2) Miksi nimi valitaan.

Kiinnitin huomiota etenkin siihen, miten yleismaailmallista nimeäminen on. Muinaissuomalaisista nimistä löytyy useita kaksiosaisia kuvailevia nimiä, esim.:

• Ihamuoti = ihana/haluttu + muotti -> hyvännäköinen
• Utojoutsi = kauas osuva nuoli
• Viljapäivä = runsaus + valo
• Hyväneuvoinen = hyvä + viisas
• Mielivalta = hyvä/ hallittu + valta
• Ikähalu = pitkään toivottu

Monessa muussa kielessä on aikoinaan ollut samanlainen tapa tuottaa nimiä (Konrad Kunze, dtv-Atlas Namenkunde, s. 18):

• Sanskriitti: Candraguptah = kuunjumala + suojattu
• Muinaiskreikka: Demosthenes = kansa + voimakas
• Muinainen keltti: Caturix = taistelu + voimakas
• Muinaisslaavi: Bogumil = jumala + rakkaus
• Muinaisyläsaksa: Thiotrich = kansa +voimakas

Samoin on monessa muussakin kielessä, myös nykyään. Kreikkalaiset nimet ovat nykyäänkin hyvin samannäköisiä kuin muutama tuhat vuotta sitten, samoin moni slaavilainen nimi. Afrikassa, Aasiassa ja Amerikassa on useita kieliä ja kulttuureja, joiden nimet ovat täysin läpinäkyviä ja joissa on mahdollista keksiä alati uusia nimiä - kuten muinaissuomalaisetkin tekivät.

Meillä Suomessa ja monessa muussa eurooppalaisessa maassa suosituimmat nimet ovat muuttuneet läpinäkymättömiksi. Harva osaa sanoa, mitä tarkoittavat nimet Matti, Anna, Emma tai Ville. Ne ovat muuttuneet vuosisatojen aikana käytössä kuten kivi hioutuu vedessä. Toki nämäkin nimet ovat olleet aikoinaan läpinäkyviä:

• Matti = hepreasta; Mattitja eli jumalan lahja (Mathias, Matthew, Mats, Mathieu, Mateo jne)
• Anna = hepreasta; Hannah eli armo
• Emma = germaaninen; ermin/irmin merkitsee mahtavaa, suurta
• Ville = germaaninen, willio + halm merkitsee lujatahtoista ja suojaa/kypärää

 Euroopan suosituimmat nimet ovat usein juuri näitä läpinäkymättömiksi hioutuneita nimiä raamatusta ja pyhimyksiltä, ja ne ovat lähes kaikki joko heprealaisia, kreikkalaisia, roomalaisia tai germaanisia.

Ja tietenkin jokaisessa kielessä / maassa / kulttuurissa on myös omia, omakielisiä nimiä. Suomessa nämä Onnit, Helmit, Vienot ja Urhot ovat taas nousseet suosituiksi. Siinä tullaan taas takaisin artikkelin muonaissuomalaisiin nimiin ja kysymykseen "Miksi nimi valitaan". Aikoinaan nimi annettiin esivanhemman mukaan, joka oli uudestisyntynyt lapsessa - nimi ilmestyi vaikka unessa. Nimi saattoi olla enne, jolloin nimen miellyttävät ominaisuudet tarttuivat lapseen. Nimi myös suojeli lasta.

Mitä ajattelee nykyvanhempi antaessaan lapselleen nimen Onni, Armas, Lempi ja Aamu; Pyry, Ruska, Kivi ja Tilhi; tai Voitto, Hilja, Aatos ja Rauha? Toivooko hän esi-isänsä tavoin lapsestaan lempeää tai voitokasta? Peilaako nimi omaa luonto- tai kulttuuriharrastusta? Halutaanko kunnioittaa isovanhempia? Vaiko valita vain kaunis/erikoinen/miellyttävä jne. nimi? Saa olla mikä tahansa. Mielenkiintoista on se, miten syyt nimen valintaan ovat erilaisia eri aikoina ja eri maissa - ja toisaalta kuitenkin niin samanlaisia.

-O-