Uudessa nimikirjassa "Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön" luetellaan kuusi tapaa luoda uniikki nimi lapselle. Ihan mielenkiintoista käydä läpi nämä tavat ja miettiä myös muita tapoja rakentaa täysin uusi nimi. Ensin siis kirjasta:
1. Yhdysnimi
Tämä on ollut Suomessa aina vain suositumpi tapa saada täysin uniikki nimiyhdistelmä. Mahdollisuuksia on lähes loputtomiin, etenkin kun nimen voi tehdä yhdysviivalla (Leena-Maija) tai ilman (Leenamaija). Ihan kaikkia nimiä ei voi yhdistää jo vaikean lausumisen (Mika-Aatos, Jaakko-Okko) tai eriskummallisen merkityksen vuoksi (Lumi-Suvi). Kirjassa mainitaan lisäksi takavokaalin ja etuvokaalin yhdistelmä samassa sanassa, joka ei sovi suomen kieleen (Pyryaatami) sekä pitkä nimi + lyhyt nimi (Johannes-Leo, Karoliina-Miia).
2. Yleisnimi etunimeksi
Näitä löytyy suomalaisista vakiintuneista etunimistä valmiksi jo paljon (Aarre, Touko, Helmi, Taimi jne), joten kaava on tuttu. Luonto sekä toivotut luonteenpiirteet inspiroivat erityisesti. Ihan mikä tahansa nimi ei toki kelpaa ja kyllähän vanhemmat yleensä haluavat lapselleen kauniin nimen, jolla on järkevä merkitys. Jenkkijulkkisten hyvin erikoiset merkitysnimet (Audio Science, Pilot Inspektor, Moxie Crimefighter) eivät ole vielä rantautuneet tänne. Moni hedelmä tai marja (Mansikka, Vadelma, Mustikka, Puolukka, Luumu, Omena, Kiivi), mauste (Vanilja, Kaneli, Neilikka, Salvia), kukka (Zinnia, Daalia, Tiarella, Skilla, Pioni), luonnonilmiö (Tuisku, Nietos, Ruska, Utu, Myrsky) jne. on jo Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan annettu, joten täysin uuden nimen löytääkseen pitää ryhtyä todella luovaksi.
3. Rimmaamalla toisesta nimestä
Tämä nimenluomistyyppi on ollut suosittu Suomessa viimeisen 50 vuoden ajan. Meiltä löytyy Aija, Eija, Kaija, Taija, Teija, Raija, Seija ja Saija, sekä useita muita samanlaisia nimiketjuja. Kaikki johdokset eivät kuulosta korvassa hyvältä (esim. kirjaan pohjautuvassa artikkelisssa mainitut Oija ja Heea). Vaikka mistä sitä tietää, ehkä tulevaisuudessa nämäkin ovat ihan käypiä nimiä. Kokeilin rimmausta ja löysin nimipalvelusta seuraavia käytössä olevia nimiä: Renja, Serja, Keo, Veljo, Elvar, Jontus ja Taro.
4. Äidin ja isän nimen yhdistelmä
Metka tapa keksiä uusi nimi ja myös todella osoittaa, että lapsi on vanhempiensa yhdistelmä. Muinaiset germaanit harrastivat ahkerasti tätä nimeämistapaa.
Hildebrandin ja Gertrudin lapset voisivat olla mm. Gerbrand, Trudbrand,
Hiltrud ja Brandhild. Tosin heidän kaksiosaisista nimistään sai
kätevästi erilaisia kombinaatioita, kunhan vain muisti, mikä pääte
kuuluu naisille ja mikä miehille. Suomen nimet ovat pääasiassa niin sekoittuneita, että niistä ei saa noin kätevästi yhdistelmiä. Mutta Hannulla ja Pauliinalla voisi vaikka olla lapset Hanliina ja Paunu (näistä Paunu on jopa kerran annettu).
5. Tytön nimi johtimella
Vanha tapa tehdä tytön nimiä monessa (eurooppalaisessa) kielessä. Päätteitä on vaikka muille jakaa: -iina, -ikka, -tta, -lla, -iisa, -inda jne. Kaikille tuttuja ovat Vilhelmiina, Henriikka, Pauliina ja Karoliina. Nimipalvelusta löytyvät myös Dorinda, Airiina, Ennika, Nerissa, Arjetta, Lumira ja Pirella. Joten miksipä ei siis myös Hildiina tai Elsinda. Miesten nimistä on johdettu runsaasti nimiä naisille pelkällä a-päätteellä (Albert -> Alberta, George -> Georgia). Tosin suomen kielessähän naisen nimi voi päättyä muuhunkiin vokaaliin kuin a:han ja miesten nimissä on useita a-päätteisiä nimiä (Pirkka, Mika, Joona, Juhana).
6. Heittomerkki
Tämä oli kyllä todella erikoinen ehdotus ja en ole oikein varma, menisikö tämä läpi eli olisi Suomen nimikäytännön mukaista. Esimerkkejä kirjassa ovat Liin'Evelia ja Heid'Eila. Saa nähdä, onko suomen kieli joskus siinä pisteessä, että tällaiset nimet kuulostavat normaaleilta.
6 + Muita tapoja
Perinteisiä tapoja keksi uusi nimi ovat erilaiset lyhennelmät ja lempinimet sekä ulkomaalaisten nimien sopeuttaminen suomen kieleen. Näinhän suuri osa suomalaisista nimistä on syntynyt (Cecilia -> Silja, Edvard -> Eetu, Vilhemiina -> Vilma, Knut -> Nuutti). Nimipalvelusta löytyvät harvinaiset Pyörni (Björn), Penja (Benjamin) ja Hippo (Hippokrates). Kaikista nimistä ei oikein saa fiksua suomennosta (Landon -> Lantti, Hunter -> Huntti). Moni saattaa myös haluta alkuperäisen nimimuodon. Mutta monessa kielessä on kauniita nimiä, jotka sopivat niikseen tai hieman muuttamalla hyvin suomaiseen suuhun - olenkin poiminut niitä eri maiden suosituista kertovien nimien postauksiin.
Yksi helppo tapa tulee vielä mieleen: yhdistellä mitä tahansa kirjaimia yhteen niin että saadaan suomen kieleen sopiva uusi nimi. Näin keksin juuri uudet uniikit nimet Nesla, Tirmo ja Serka.
********
Nimimuodit muuttuvat ja nyt on muodissa individualismi eli harvinaiset nimet ja nimiyhdistelmät. Toisaalta, ihminen on aina halunnut erottua (joskus enemmän, joskus vähemmän). Ja vanhoihin nimiin on kyllästytty jo satoja vuosia sitten. Minulle mielenkiintoista on tutkailla, mitkä uniikit ja harvinaiset nimet muuttuvatkin muotinimiksi ja niistä yleisiksi nimiksi (kuten Veeti tai nousevat Neela ja Nemo).
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti