Aloitin varsinaisen retken Arabianrannasta, jossa ei aina arvaisi, että on pääkaupungissa. Se onkin yksi Helsingin parhaita puolia - siis tämä luonnonläheisyys.
Vanhassakaupungissa koski oli täynnä vettä. Ranta taas oli täynnä onkijoita ja kahvilan terassi auringonpalvojia.
Veräjälaaksossa (ja muuallakin) metsän peitti valkovuokkomatto. Erittäin kaunista!
Pikkukoski ei ollut ainoa paikka, jossa rantakausi oli avattu. Jotkut jopa uskaltautuivat uimaan Vantaanjokeen.
Haltialassa tuntui kuin olisi ollut maaseudulla.
Nämä Paloheinän pellot taas muistuttavat Pohjanmaan lakeuksista. Hauska myös miettiä, että näissä maisemissa sitä hiihdetään talvisin.
Koko retki oli kolmisenkymmentä kilometriä, sopiva pariksi tunniksi. Vaikka tunnen nämä seudut ja maisemat kuin omat taskuni, löytyy niistä aina jotain uutta ihailtavaa. Ja juuri nyt on oikea aika nauttia kevätaspektista. Se menee nopeasti ohitse ja symboloi hyvin suomalaista kevättä, joka tulee yllättäen ja etenee huima vauhtia.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti