Onni on ... leivinlauta

Miten pienistä asioista voikaan ilahtua. Minulla ei ole ollut leivinlautaa melkein kymmeneen vuoteen. Saksassa sellaisia ei harrastettu ja toisaalta jauhotkin olivat erilaisia ja leipominen ei siksi onnistunut niin hyvin. Edellinen asunto taas oli pieni sekä hella kapea ja jääkaapin vieressä, mikä ei kannustanut uunin käyttöön. Pakastin puuttui kaikista (tosin ei ole vielä täälläkään, mutta on listalla - pakastinlokero on kuitenkin parempi kuin aikaisemmin).

Mutta tässä uudessa asunnossa on ihana 40-luvun kaapistoon integroitu leivinlauta. Keittiön ikkunan edessä on lisäksi täydellinen leipomispaikka: aurinko tuo valon ja ulkoa kuuluu linnunlaulua sekä puiden suhina. Jotenkin niin suomalaista ja kesäistä. 

Silloin kun oli viimeksi leivinlauta ja kunnon leivontaolosuhteet, leivoin itse kaiken vaalean leivän. Nautin siitä, että saa kokeilla erilaisia jauhoja, leseitä, hiutaleita, siemeniä, vihannesraasteita jne. Ainekset ovat myös taatusti luomua ja leipä tuoretta sekä oman makuista. Leipominen on myös rentouttava ja luova harrastus. Yleensä teen sämpylöitä, sillä ne on helppo pakastaa ja niistä on rautaisin kokemus. Mutta silloin tällöin kokeilen erilaisia leipiäkin.  

Nyt kun olen taas päässyt leipomisen vauhtiin, niin voisin jatkaa piirakoilla ja makeillakin. Keittiö, jossa on tilaa, on todellakin suuri ilo!

-O-