Yksi parhaita iltapuhdeyhdistelmiä on hyvä telkkarisarja ja sopiva käsityö. Tilkkuja leikatessa, sukkaa kutoessa tai kuten nyt, huopaista istuintyynyä tikuttaessa on mukava päästä pariksi tunniksi johonkin ihan toiseen todellisuuteen. Samalla voi myös oppia kieliä, mikä on aina mukava. Tällä hetkellä seurauksessa ovat nämä sarjat:
Emilie
Katsoin tätä sarjaa jo lukiossa, kun se ensimmäistä kertaa tuli Suomen telkkarissa 1990-luvulla. Nyt kun katson sitä vanhempana toista kertaa, niin moni asia avautuu eri tavalla jo ihan elämänkokemuksenkin takia. Olen myös käynyt tässä välissä Kanadassa vähän samanlaisilla seuduilla, joten maisemat, kulttuuri ja rakennukset tuntuvat tutuilta.
Sarjassa seurataan siis kanadanranskalaista nuorta Emilietä, joka on 1800-luvun lopulla pienessä kylässä Quebecin takamailla opettajana. Tykkään kanadanranskasta, jossa on omat erikoisuutensa Ranskan ranskaan verrattuna. Ja olin jo silloin ja nytkin ihastunut Pronovostin Ovideen, vanhimpaan veljeen, jolla on niin kauniit silmät. En siis siihen Ovilaan, josta myöhemmin tuli Emilien puoliso. En tajunnut viehätystä silloin enkä täysin nytkään. Tai no tajuan sen, että ymmärtävät hyvin toisiaan.
Muuten on mielenkiintoista seurata vanhaa aikaa, etenkin kun tietää, että tapahtumat perustuvat todellisten ihmisten elämään. Ihmisillä oli erilaisia asenteita ja näkemyksiä, mm. uskonnolla oli voimakkaampi asema. Naisella alkoi olla jo enemmän vaihtoehtoja kuin kotona työskentely, vaikka ei tietenkään läheskään samoja kuin nyt. Toisaalta eipä miehilläkään noilla saloilla oikein ollut muuta työtä kuin maanviljely ja metsähommat.
Dag
Aivan erilainen, sekopäinen sarja. Dag on parisuhdeterapeutti, joka varsinkin sarjan alussa kehotti kaikkia vastaanotolleen saapuvia pareja eroamaan. Nyt kolmannella kaudella asenne on hieman pehmentynyt, mutta muuten meno on aina vain oudompaa. Dag on itse omiin oloihinsa erakoituva, jonka elämää avaa herttainen Eva poikineen. Benediktillä, parhaalla kaverilla, on vain se yksi asia mielessä. Välillä oikeasti ajatelee, että eikö se mitenkään opi! No oma poika saa kyllä hieman ajattelemaan. Ja koko muu kööri on yhtä kärjistettyä. Mutta siinä toisaalta tapaa elämän erikoisuuksia, joita tunnistaa omastakin elämästä.
Norjaa on hauskaa ja hyödyllistä kuunnella. Töissä joudun kuuntelemaan kieltä aika usein (viimeksi tänään puhelimessa kahdesti), joten kaikki kuunteluharjoitukset ovat hyväksi.
Rouva varapresidentti
Politiikka on kiinnostavaa, koska sitä saa töissä myös kohdata päivittäin. Amerikan varapresidentin toilailut tosin ovat hieman eri tasolla kuin mitä täällä Suomessa tapahtuu (vaikka viime päivien tapahtumat kyllä lähentelevät jo telkkarisarjoja), mutta silti löydän yhteneväisyyksiä. Näistä poliittisista sarjoista paras on kyllä ollut tanskalainen Borgen. Toinen hyvä on brittiläinen The Thick of it, jota seurasin Areenasta en niin kauan sitten. Tuntuu siltä kuin tämä amerikkalaissarja olisi brittäläisen seuraaja, vaikka ei ihan niin piikittelevä. Tosin aikamoista selkäänpuukotusta ja roisia kieltä varapresidentin toimistossakin saa nähdä ja kuulla.
Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin
Tätä ruotsalaista sarjaa en ole voinut katsoa vielä kuin vasta ensimmäisen jakson, se on niin raastava. Kun jo ensimmäisillä minuuteilla saa tietää, että nuoret pojat kuolevat AIDS:iin, on se surullista ja katsominen on todella vaikeaa. Mutta upea sarja kyllä ja koskettaa perusasioita, kuten rakkautta ja toisen ihmisen hyväksymistä.
Isä Matteon tutkimuksia
Taas kielikylpyä ja tällä kertaa italiaksi. Isä Matteossa on mukava sekotus huumoria (etenkin Cecchini) ja elämänohjeita, jotka saavat ajattelemaan. Tykkään yhteisöllisyydestä ja kaveria ei jätetä -mentaliteetista. Spoleto on yhtä hieno kaupunki kuin Gubbio, jossa aikaisemmat kahdeksan kautta tapahtuivat. Oikeastaan tekee kovasti mieli mennä katsomaan kumpaakin kaupunkia, kun niitä on nyt jo vuoden seurannut telkkarista. Vähän jännitti, miltä sarja tuntuisi uudessa kaupungissa ja etenkin kun yksi päähenkilöistä ei ole enää mukana. Mutta ihmeen hyvin sarja otti taas imuunsa. Ihan innostunut en ole kapteeni Tommasin uusista liehittelijöistä, aikaisempi romanssi Patrician kanssa (joka siis ei enää ole mukana) oli niin ihana. Mutta Terence Hill isä Matteona on kyllä ylitse muiden - jännä ajatella kaikkien länkkäreiden jälkeen, mutta sopii ihmeen hyvin rooliinsa.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti