Puutarhapäiväkirja

Olen intohimoinen puutarhuri. Rakastan kasveja ja luontoa, kauniita kukkia, kitkemistä, multaa, upeita puistoja ja maisemasuunnittelua. Muuton myötä olen saanut oman parvekkeen, jolla olen puuhaillut antaumuksella viime kuukaudet. Ihan kaikki ei ole mennyt nappiin, mutta niinhän se usein on ja ensi kasvukaudella voi sitten kokeilla lisää. Olisi tosi hienoa, jos tästä läheltä löytyisi palsta (ja pääsisin pitkien jonojen ohi). Sitten voinkin odotella isompaa pihaa rauhassa.

Mietin tässä pari päivää sitten juuri sitä, mitä on minun puutarhani juuri nyt. Soulemama, yksi lempibloggareistani, pitää viikoittaan puutarhapäiväkirjaa (aivan ihana puutarha ja kuvat myös). Oman puutarhapäiväkirjani tämän viikon kirjoituksessa olisi kaksi ehdotonta kohokohtaa. Ensimmäinen on ensimmäisen itse istuttamani daalian nupun hidas avautuminen. Istutin juurakon juhannuksen tienoilla ja se onkin kasvanut erinomaisesti pituutta. Nuppu on ollut näkyvillä jo viikkoja ja aloin jo pelätä, ehtiikö se kukkia ennen talven tuloa - etenkin kun viikon alussa oli yöpakkasia. Mutta nyt pidän peukkuja ja yritän muistaa lannoittaa kunnolla.

Toinen kohokohta oli kehäkukkien kukinta. Tai siis se, että muuten enemmänkin vuonankaalilta näyttävään kasvustoon ilmestyi tällä viikolla täysin yllätyksellisesti yksi kukka. Kesä on ollut niin vaikea - ensin kylmä ja sateinen, sitten kuuma ja kuiva - etten ihmettele kukkimattomuutta. Toivottavasti tulee lisää kukkia, vaikka nyt jo kohta lokakuuta eletään.

Muuten kasveja löytyy enemmänkin täällä sisältä. Olkkarissa on todella vehreä tunnelma (kummipojan mielestä viidakko) ja aurinkoiset aamut, kuten eilen ja tänään, ovat erityisen kauniita valon siivilöityessä lehtien läpi.

Apropos valo - se oli kyllä upea tänä viikonloppuna. Istuin aamulla hetken sohvalla ja tein yhden Taikakehysneliön ihan vain nauttien auringonsäteistä.

Muuten ajattelen japanilaisittain, että puutarhaan kuuluu myös shakkei eli lainattu maisema. Siis se mikä näkyy oman puutarhan reunojen ylitse/ohitse. Japanilaiset ovat tässä mestareita, pienikin piha saadaan siten näyttämään suuremmalta. Minulla parveke tuntuu suuremmalta, kun ympäröivä piha on niin ihana. Upeita isoja puita, tykkään etenkin riippuvaoksaisista koivuista ihan parvekkeeni vieressä.

Pihassa on muutenkin jotain japanilaista. Japanilaisiin puutarhoihin kuuluu usein hiekoitettu alue, johon haravoidaan erilaisia kuvioita. Pudonneet neulaset ajavat saman asian. Tykkään myös avokallioista, värikkäistä vaahteroista ja männyn kaarnasta. Niissä on jotain omaa estetiikkaansa, yksinkertaista muotoilua. Sopivat erinomaisesti näihin funkkistaloihin.

En muistanutkaan, että puutarhahommat jatkuvat näin pitkälle syksyyn - miten mukavaa! Tunnen itseni Karel Čapekin puutarhurin vuoden päähenkilöksi. Sillä olen toisaalta jo nyt suunnittelemassa ensi vuotta ja ostanut ensimmäiset kevätkukkien sipulit :-).

-O-