Näitä pieniä busseja oli paljon joka puolella ja ne olivat usein tupaten täynnä. Bussien reunaan oli aina kirjoitettu, minne ne menevät ja yhdessä luki jopa República Panamá. Jäin miettimään, ajaako bussi todellakin Panamaan saakka. En itse missään välissä ehtinyt kokeilla busseja, ei vain ollut aikaa edes tutkia reittejä. Mutta mielenkiintoista olisi varmaan ollut - tosin ei yksin, vaan jonkun (mielellään paikallisen) kanssa.
Tällaisia kylttejä näkyi vähän joka puolella. Siis ei pelkästään hiljaisuutta pyytäen, vaan yhteistä omatuntoa nostattaen. Toisissa kylteissä muistutettiin, että jos keräät koirankakat, elämme kaikki puhtaammin. Tai jos lenkkeilet, niin elämme kaikki terveemmin. Vedottiin yhteiseen me-fiilikseen. Tässä kyltissä lukee lisäksi "Miraflores sydämessäsi" - jossain toisessa puhuttiin taas ylpeydestä.
Ajatuksia herättävä mainos matkalla töihin. Ensimmäisessä kuvassa lukee "Uutinen" ja toisessa lukee "Todellisuuden uutinen".
Mahtava ravintola Brujas de Cachiche - kannattaa käydä, jos olette Limassa. Erinomainen ruoka ja maaginen tarina. Cachiche on pieni kylä lähellä Ican kaupunkia Limasta etelään. Espanjalaisten inkvisiittoreiden noidiksi epäilemät naiset pakenivat sinne satoja vuosia sitten. Kiinnostus noitiin heräsi uudelleen 1980-luvulla, mutta positiivisesti, ja Cachichen kylä on nyt pieni turistinähtävyys.
Itse ravintola on Mirafloresin kaupunginosassa.
Lima on vastakohtaisuuksien kaupunki. Se on toinen niistä kahdesta asiasta, jotka eniten Perusta jäivät tällä matkalla päällimmäisenä mieleen (toinen on Perun monipuolinen kulttuuri - ei siis vain inkat).
Kaupungissa on hienostoaluita, joita sain nähdä joka päivä matkalla hotellilta töihin (jotka kummatkin olivat Liman Eirassa tai Tammisalossa). Hienoja istutuksia, vartijoita ja palvelijoita - erityisesti turvallisuutta ja siisteyttä.
Ja sitten on silmänkantamattomiin näitä slummeja. Osa on niin räjähtäneen näköisiä, etten ensin uskonut, että niissä voisi kukaan asua. Tulee jotenkin paha olo siitä, kuinka eriarvoinen maailma onkaan. Sitä voi itse katsella ja kauhistella slummeja, mutta kuitenkin palata omaan turvalliseen kotimaahansa. Sillä se tunne minulle juuri jäi päällimmäiseksi: turvattomuus. Slummeissa ei ole mitään virallista turvaverkkoa. Mitä jos tulee sairaaksi, jää työttömäksi, lapsille tapahtuu jotain, haluaisi edetä uralla tai opiskella? Mietin erilaisia tapoja, miten eriarvoisuutta voisi vähentää. Niitä on toki paljon ja ensi vuonna yritän keskittyä ruohonjuuritason auttamiseen. Olen seurannut jo vuosia Perussakin toimivaa Krochet Kidsiä - harmi että en ehtinyt käydä katsomassa tällä matkalla. Siinä yksi hieno idea, naisille mahdollisuus saada töitä.
Perussa on vielä paljon sellaisia ammatteja, joita Suomessa ei ole ollut vuosikausiin. Kuvan keskellä viittoo liikennepoliisi keskellä tyypillistä aamupäivän ruuhkaa. En oikein välillä ymmärtänyt, kumpi on suurempi auktoriteetti, liikennevalot vai liikennepoliisi. Tuntui siltä, että autot menevät valoista riippumatta minne haluavat. Mutta siis näitä palveluammatteja löytyy, esim. ravintoloissa on kokonainen tarjoilijoiden armeija.
Keskustassa en ehtinyt tällä kertaa käydä ollenkaan. Töissä meni aina vähintään kuuteen ja kun siirtyminen paikasta toiseen kesti ikuisuuden ja pimeys laskeutui jo viimeistään seitsemältä, niin jätin keskutan väliin. Olin kuitenkin käynyt Liman keskustassa lähes kolme vuotta sitten, kun olin viimeksi Perussa (silloin ensimmäistä kertaa). Nämä kuvat keskustasta siis siltä matkalta.
Keskustorille vievällä ostoskadulla on kauniita ja värikkäitä kolonialismin aikaisia rakennuksia.
Plaza Mayor on vaikuttava. Sen ympärillä ovat myös tärkeimmät hallintorakennukset. Torin takana on kivoja turistikauppoja ja jokikin (Rio Rímac) aika lähellä. On muuten mielenkiintoista, ettei Lima ole kehittynyt mitenkään erityisesti joen ympärille tai merenrantaan, kuten moni muu kaupunki. Vaikka kummatkin vesilähteet ovat lähellä, ei niitä oikein ole käytetty niin hyvin kuin voisi. Monessa muussa kaupungissa jokea reunustavat kauniit puistot ja kävelytiet ja rannalle on helppo päästä.
Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessa joulukoristeet. Tässä vielä yksi hauskimmista: valokaapeleista tehtyjä poroja tropiikin puistossa kirmaamassa.
Kävin perulaisen perinneruoan näyttelyssä. Siellä oli tietenkin paljon tietoa maissista, kahvista, perunasta ja kvinoasta, mutta myös erikoisemmista aineksista: maca, sacha inchi, camu camu ja aguaymanto. Camu camu näytetään tuntevan Suomessakin voimaruokana - hedelmässä on kymmeniä kertoja enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa. Sacha inchi taas on Amazonilta löytyvä pähkinä, jossa on korkeat Omega 3 ja 6 -pitoisuudet. Aguaymanto tunnetaan meillä myös nimeltä karviaiskoiso ja sen maun kerrotaan olevan happamanmakea. Maca eli andienkrassi on juureskasvi, josta tehty jauho lisää kestävyyttä. Näyttelyn järjesti Perun luomuruokaa markkinoiva Biocomercio, joiden sivuilta löytyy paljon tietoja erilaisista perinnekasveista.
Vielä pari kuvaa lempiravintolastani Tantasta. Ruoka on herkullista ja edullista, palvelu nopeaa ja ystävällistä. Parasta ovat erilaiset mehut, joista omat suosikkini olivat Veraniego (mansikka, appelsiini ja mango) sekä Cariñoso (mansikka, chirimoya ja mandariini). Tantoja on ympäri Perua ja nykyisin myös Espanjassa (ainakin Madridissa ja Barcelonassa). Näitä voisi tuoda Suomeenkin!
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti