Kävelin pitkään Avenida Arequipaa etelään. Katu on oli täysin suljettu liikenteeltä ja siellä saivat kulkea vain pyöräilijät, juoksijat ja kävelijät. Erilaisia liikkujia olikin paljon. Muutenkin näillä paremmilla alueilla (San Isidro, Miraflores, San Borja) on paljon kunnostaan huoltehtivia ihmisiä. En ole aikoihin nähnyt niin paljon hölkkääjiä kuin täällä aamuisin. Tosin täällä täytyy aina ottaa huomioon eriarvoisuus - slummeissa elämä on aivan toisenlaista. Mietinkin juuri tänään eilisen aavikon nähtyäni, miten ihmeessä tänne on saatu istutettua näin paljon vihreää. Onneksi ainakin osa kasveista on kuivuuteen sopeutuvia.
Perussa vaalit ovat tulossa ja mainoksia näkee joka puolella. Tämä on erityisen nätti - värikäs ja monikulttuurinen. Slummeissa mainokset ovat usein vain nimiä, jotka on maalattu seinään.
Etsimäni tori on Surquillon kaupunginosassa. Se onkin hieman erilainen paikka kuin San Isidro ja Miraflores. Yksi asia joka kuitenkin yhdistää, on liikenne. Autot eivät täällä juuri kunnioita jalankulkijoita ja oli mukava nähdä tällainen muistutus jalkakäytävän lähellä.
Tässä kadunkulmassa tuli pupu pöksyyn ja en uskaltanut enää edetä sivukadulle. Oli hieman orpo olo, koska olin yksin alueella, joka ei vaikuttanut täysin turvalliselta. Käännyin siis takaisin ja tori jäi näkemättä. Olin kuitenkin mielenkiintoista kävellä ja nähdä paikkoja. Ja toisaalta en olisi ehkä ehtinyt muutenkaan käydä kunnola torilla ennen retkellä lähtöä.
Näitä pieniä kioskeja näkyy joka puolella. Lehtikioskeja on myös paljon, kuten myös katukauppiaita ja kenkienkiilottajia. Katukauppiailla on välillä mukana pieniä lapsia, mikä saa taas ajatukset heräämään. On sääli, että ihmisillä ei ole muuta työtä kuin karkkien myyminen liikennesaasteen keskellä ja lapsi joutuu roikkumaan siinä mukana. Yhteiskunnan kehitys ja köyhyyden murtaminen on hidasta. Itse uskon monenlaisiin lähestymistapoihin - laajoihin yhteiskunnollisiin ohjelmiin, ruohonjuuritason projekteihin sekä kaikkeen siltä väliltä. Hienointa on kuulla, kuinka joku projekti on vaikuttanut lapseen ja tämä on päässyt kouluun sekä katkaissut köyhyyden kierteen.
Keskeltä Suomen kaamosta ja talvea tulleelle on ihana nähdä valoa ja vehreää kasvillisuutta. Täällähän on kesä ja monet kauniit kukat ja puut kukkivat. En edes yritä tunnistaa kaikkia, ihailen vain.
Täällä näkee puutarhakasveina Suomesta tuttuja huonekasveja. Enpä olisi aikaisemmin arvannut, että anopinkieltä voi kasvattaa aidanteena.
Hotellin lähellä on El Olivarin puisto, yksi Liman keuhkoista. Puistossa on 1500 oliivipuuta, osa hyvin vanhoja.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti