Eilen pääsimme laskemaan veneen vesille, mikä olikin jännittävä homma. Satamassa on sitä varten iso nosturi, jolla vapaaehtoiset vuosien kokemuksella kuljettavat veneen toisensa jälkeen talviteloilta omalle vesipaikalle. Ja sinne tämä meidänkin puuveneemme pääsi. Masto vielä puuttuu ja purjeetkin ovat ullakolla, mutta kyllä se tästä. Kesäkuussa sitten pääsee jo vesille. Opin kyllä niin paljon uutta! Yksi uusi asia oli se, että puuvene vuotaa reippastikin. Lautojen välit pääsevät talvella kuivumaan ja ravistumaan, joten puun pitää nyt turvota jonkin aikaa. Siksi veneeseen jäi yöksi pumppu, sillä vettä pulppusi sisään aikamoisella vauhdilla. Sain kuulla tarinoita veneistä, joita pumpataan koko kesä, myös purjehtiessa. Aikamoista!
Sää oli jäätävä! Yhdessä vuorokaudessa lämpötilat tippuivat yli 20 astetta. Vaatetus ei ollut aivan optimaalinen, mutta en olisi ikinä aamulla arvannut, että illalla värjöttelen +2 C viileydessä ja osittaisessa räntäsateessa. Ainoa hyvä puoli tästä koleudesta ja sateesta on se, että uusi kylvetty nurtsi kasvaa ja sitä ei tarvitse itse kastella. Mutta olin kyllä niin iloinen pursiseuran tulisijasta!
Veneiden talvivarasto oli ihanan romanttinen vanha tiilirakennus. Se aika ja työmäärä, mitä omistajat vanhoihin puuveneisiinsä upottavat - varsinainen kulttuuriteko!
Muutenkin oli jännittävää ja kiinnostavaa olla täysin uudessa ympäristössä. Saa nähdä, mitä tästä harrastuksesta kehkeytyy, mutta mielenkiintoista ainakin.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti