Olen ollut niin paljon Saksassa. Lukiosta lähtien lähes joka vuosi, välillä lyhempiä ja välillä pidempiä jaksoja, usean vuoden jopa asunut. Voisi sanoa, että Saksa on toinen kotimaa. Tai kyllä se niin on. Saksa on niin osa minua, että sitä ei välillä edes osaa eritellä, miksi se on niin tärkeä ja siitä pitää.
Mutta yritin kuitenkin. Saksassa on sellaisia asioita, joita Suomesta puuttuu ja joita kaipaan - joita tarvitsen. Nautin monipuolisuudesta ja kirjavuudesta. Osallistumisesta ja polittiisuudesta. Keskusteluista, kohteliaisuudesta, keskieurooppalaisesta mentaliteetista. On ihanaa, että voi elää helpommin ympäristöystävällisesti, kun luomukauppoja ja -tuotteita on saatavilla kulman takaa. Vuosien kuluessa olen myös huomannut, että Saksassa on yllättävän paljon luontoa ja vehreyttä, myös kaupungeissa. Ja se on erilaista kuin Suomessa.
Ehkä se on se erilaisuus? Että on aina jotain uutta nähtävää, jotain erilaista? Toisaalta Saksa alkaa olla jo niin tuttu ja siksi rakas. On kiva käydä paikoissa, joissa on muistoja. Toisaalta Saksassa on niin paljon nähtävää. Eri alueet ovat monipuolisia - itä ja länsi, pohjoinen ja etelä, rannikko, joet ja vuoret, maaseutu ja kaupungit. Historiaa löytyy myös, rikasta ja raskasta. Saksa on kokonsa, sijaintinsa ja taloudellisen mahtinsa takia vaikuttanut huomattavasti Euroopan suuntaan ja vaikuttaa nytkin. En ehkä ennen ajatellut tätä(kään), mutta tulee "vanhemmiten" mieleen.
Ja paljon, paljon muuta. Jokainen näkee maailman tavallaan ja löytää itselleen tärkeita paikkoja. Osittain on myös kyse ihmisistä ja tapahtumista sekä muistoista - mutta itse olen jotenkin tuntenut aina kiintymystä paikkoihin paikkoina.
No, nyt olen taas jonkun aikaa Suomessa. Ja täällä tuli vastaan kaunis ja aurinkoinen kevät:
Olen miettinyt, että vaikka asuisinkin Suomessa, on Saksa mielentila. Voin tuoda omaan elämääni niitä asioita, joista Saksassa pidän - tai jotka itse liitän Saksaan. Ja onhan myös niin, että Saksassa kaipaan tiettyjä asioita Suomesta. Täällä on niin turvallista asua, hyvinvointivaltio tuntuu voimakkaasti (ja sitä arvostan erittäin paljon). Saksassa on enemmän kilpailua ja hierarkiat ovat voimakkaampia. Ja vaikka saksalainen rönttöisyys ja rappioromantiikka on - romanttista, niin on se samalla myös epäkäytännöllistä (hajoavat talot, homeiset seinät).
Ehkä tarvitsen Saksaa täydentämään itseäni. Tai se on vain vuosien saatossa tullut osaksi minua. No, ainakin Ylen testissä henkinen kotimaani on Saksa :-). Ja pianhan sinne pääsee takaisin, parin viikon työmatka Saksaan on jo kesäkuun alussa.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti