Oli hienoa pyöräillä aamulla aikaisin pimeässä Eläintarhanlahden vierestä. Tyyni vesi heijastaa kauniisti Kallion valot ja auringonnousun vienon punan. Siihen oli pakko pysähtyä kuvaamaan, vaikka laivalle olikin kiire.
Aamupäivä meni Viron merimuseossa. Aivan mielettömän upea paikka, jo pelkästään arkkitehtuurinsa ansioista. Museo on rakennettu vanhaan vesitasohalliin ja tutustuminen näyttelyihin tapahtuu kahdessa tasossa. Esineet oli ryhmitelty todella kiinnostavasti ja meillä oli lisäksi erinomainen opas, joka kertoi tosi hauskoja / jännittäviä tarinoita lentäjistä, jääpursista, uhkarohkeista pakolaisista jne.
Museon suuri vetonaula on sukellusvene Lembit. Olisi kiinnostavaa päästä veden alle sukellusveneen kanssa, mutta vaatii kyllä aikamoista rohkeutta työskennellä sellaisessa, etenkin sodan aikaan. Niin monta onnettomuutta on sattunut. Jotenkin tulee väistämättä mieleen näitä kuvia katsellessa Tintti, hänkin harrasti erilaisia veneitä ja lentokoneita :-).
Tallinnan Vanhassa kaupungissa kuljin kaupunginmuurin viertä. Se oli ihanan rauhallista, etenkin länsipuolella. Tuli vahvan keskieurooppalainen olo, enkä ihmettele, että saksalaiset tykkäävät Tallinnasta. Hansamenneisyys on lyönyt voimakkaan leiman kaupunkiin ja tulee sama fiilis kuin monessa pohjoissaksalaisessa kaupungissa.
Tykkään muutenkin keskiaikaisista rakennelmista, linnoista, torneista, muureista jne. Rosoiset seinät, joissa on aukkoja ja pullistumia, kiehtovat mielikuvistusta. Saati sitten portit ja puiset parvekkeet, puolustusrakennelmat tai portaat. Ajatus menee satoja vuosia taaksepäin ja mietin, miten ihmiset silloin elivät ja miten rakensivat arkeaan.
Toompean mäki on myös tosi nätti alue, eikä siellä tähän aikaan vuodesta edes ollut liikaa väkeä. Näkymät keskiaikaiseen kaupungin keskustaan ovat kyllä upeat. Ja onneksi sää oli mitä parhain.
Alun perin oli tarkoitus käydä lanka- ja kangaskaupoissa. Aika ei riittänyt Karnaluksiin tai Abakhaniin, jotka ovat jo muodostuneet legendoiksi. Kävin muutamassa Vanhan kaupungin kaupassa, mutta niissä ei ollut Helsinkiä kummoisempi valikoima saati hintataso. Täytyy seuraavalla kerralla tulla paremmalla ajalla. Tällä kertaa pääasia oli löytää Tallinna uudestaan, mikä siis onnistui.
Paluumatkalla satamaan kuljin Estonia-muistomerkin ohitse. Vuosipäivähän oli juuri ja monet olivat muistaneet hukkuneita. Kaunis ele.
Suomessa takaisin ja huomasin, että siitä oli vähän yli 12 tuntia, kun olin ollut viimeksi tällä paikalla. Ihan eri värit taas, tällä kertaa auringonlaskun vaaleanpunaa.
-O-
Vaikkei ehkä uskoisi, Tallinnassa on tosi helppo pyöräilläkin. Ei nyt ehkä ihan vanhassakaupungissa, mutta heti sen ulkopuolella. Pyöräteitä ei juuri ole mutta eipä ole muita pyöräilijöitäkään ;-) Ja autot ovat paljon varovaisempia ja huomaavaisempia pyöräilijöitä kohtaan kuin Helsingissä. Ja vanhankaupungin ulkopuolella on ainakin minusta melkein mielenkiintoisempaa. Esim. Kalamajassa, paikallisessa Puu-Käpylässä, on tosi viehättävää puuarkkitehtuuria ja tunnelmaa, jota jaksaisi koluta loputtomiin.
VastaaPoistaSanna
Kiitos, hyviä vinkkejä! Ensi kerralla voisikin uskaltautua keskustasta kauemmaksi ja ottaa pyörän mukaan. Kalamaja kuulostaa kiinnstavalta. Ja olisi myös kiva mennä pyöräilemään saarille. -O-
Poista