Syksy saapuu vieraaksemme,Näin ajattelen itsekin. Syksy on ihana vuodenaika. Jopa nyt, kun ulkona tuulee ja on pimeää. Silloin sitä istuukin mielellään sisällä lämpimässä ja katselee sekä kuuntelee luonnonvoimia. Tykkään syksyn väreistä, ne ovat voimakkaampia ja toisiinsa sointuvampia kuin muina vuodenaikoina. Lisäksi syksy on kirpeä, raikas ja paljas. Lehtien tippuessa luonnostakin kirkastuu jotenkin se olennainen, joka on kesän runsaudessa ollut piilossa.
me vain täällä elelemme.
Eipä ole hätää meillä,
syksyn kuussa syntyneillä.
Pyöräilin sunnuntaina täältä keskeltä Helsinkiä itään ja takaisin. Matka kesti hieman oletettua kauemmin, koska piti silloin tällöin pysähtyä kuvaamaan. Kuten näitä komeita keltaisia puukujia ja lehtimattoja.
Mietin täällä viimeisintä keskustelua Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta. Aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla lisää, myös miten kalat nousevat viereistä koskea ylös.
Roihuvuoren kohdalla on mahtavia kallioita. Olen aina pitänyt kovasti kiven ja sammalen yhdistelmästä, mutta täällä oli muutakin. Nämä sademetsämaiset kasvustot ovat mainio esimerkki Helsingin rinnelehdoista. Ihastelin samalla tiellä myös erilaisia geologisia muodostumia, jotka muistuttivat opiskeluajoista ja Suomen geomorfologiasta. Kokki taas näkee kivessä tiikerikakun raidat ja taiteellinen silmä upean punaisen ja kiiltävän avokallion eron.
Voimakas keltainen, jopa kultainen väritys tuo iloa usein harmaaseen säähän. Jossain lastenkirjassa verrattiin syksyisiä lehtiä osuvasti kultakolikkoihin.
Kallioilla voi nähdä mikromaailmoja, joissa sammal on mannerta ja kivi merta. Ihailen myös puiden kykyä kasvaa missä tahansa rakosessa.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti