Huippuvuorilla 1: Matkalla ja Longyearbyenia

Enpä ole koskaan aikaisemmin ollut näin pohjoisessa - 78 astetta pohjoista leveyttä! Pohjoismaiset työmatkat tuovat mielenkiintoisiin paikkoihin ja nyt vuorossa on Huippuvuoret. Paikka jossa pohjoisnapa on lähempänä kuin Helsinki ja jääkarhuvaara on todellinen (ei kuitenkaan kaupungissa).

Jo lentomatka oli upea. Lentoja on vain Oslosta ja ennen koneeseen pääsyä piti näyttää passi kolme kertaa. Ehkä se kertoo jotain Huippuvuorten erityisestä asemasta. Onneksi sää oli saarille tullessa aika hyvä, joten lentokoneen ikkunasta sai katsella vuoria, jäätiköitä ja lunta. Säähän täällä on arktinen, nyt jotain viitisen astetta plussan puolella.

Jäätiköiden plastisuus ja massiivisuus on jotenkin kiehtovaa.

Lensimme yhden komean vuonon ylitse.

En ihmettele, mistä saaret on saanut nimen Huippuvuoret.

Maantieteilijänä minua kiinnostavat aina erilaiset geologiset muodostelmat. Täällä Huippuvuorilla vesi voi tehdä hienoja suistoja, kun kasvillisuus ei ole sitomassa maata.

Longyearbyen on Huippuvuorten hallinnollinen keskus ja siellä on myös lentokenttä aivan vuonon  vieressä.

Tämä matkatavarahihnaa vartioiva jääkarju on ehkä ainoa, jonka tulen matkan aikana näkemään.

Jääkarhuvaara pitää ottaa tosissaan, sillä turisteja on kuollut, kun he lähtevät seikkailemaan omin pain kaupungin ulkopuolelle ilman opasta ja kivääriä. Pari viikkoa sitten jääkarhuemo kahden poikasensa kanssa liikkui vuonon toisella paikalla. Kaupungissa on kuitenkin turvallista.

Suurin osa Huippuvuoria (60 %) on jäätikköjen peitossa -  ja samoin luonnonsuojelualuetta. Eläimistä täällä elää jääkarhun lisäksi paikallinen matalajalkainen poro, naali, valaita, mursuja, hylkeitä ja lukuisia lintuja. Asukkaita on kolmisentuhatta ja he työskentelevät pääasiassa tutkimuksen ja kaivostoiminnan parissa. Turismi on kasvava ala.

Hotellissa ei voi olla huomaamatta, missä pain maailmaa sitä asustaa.

Huippuvuorilla on hauska tapa, joka ilmeisesti periytyy hiilikaivostyöntekijöiltä: Kengät tulee ottaa pois sisätiloihin astuttaessa, myös hotellissa, museossa ja työpaikoilla.

Longyearbyenissä on vain vähän yli 2000 asukasta. Maisema on karua ja talot värikkäitä.

Tässä pääkatu yhteen suuntaan...

... ja sama katu toisesta päästä kuvattuna. Kello on tässä kuvassa tasan 22.00 - yötön yö nimittäin loppui Huippuvuorilla vasta eilen ja aurinko se vain paistaa illallakin. Kuten Suomessa kesällä, mutta lämpötilat vain ovat alhaisemmat.

-O-