Saksassa 2016 _ Niebüll ja friisit 26.7.

Tiistai oli myös lepopäivä flunssaisuuden takia ja matkustin junalla seuraavaan majapaikkaani eli Niebülliin. Niebüll sijaitsee kiellisesti mielenkiintoisessa paikassa: toisaalta vain kymmenisen kilometria Tanskan rajalta ja toisaalta friisin kielen perineteisellä puhuma-alueella. Ei siis ihme, että kaupunkiin toivotetaan tervetulleeksi neljällä kielellä: yläsaksaksi, friisiksi, tanskaksi ja alasaksaksi (Plattdeutsch). Näistä pohjoisfriisin murteita on puhuttu (ja puhuu yhä n. 8 000-10 000 henkilöä) Pohjanmeren saarilla ja Schleswig-Holsteinen luoteisnurkassa. Tanskan puhujia Schleswig-Holsteinissa on huomattavasti enemmän, eri arvioiden mukaan 50 000 ja 80 000 välillä. Alasaksaa on puhuttu aikoinaan koko pohjoisen Saksan alueella, nyt sillä on koko maassa ehkä noin neljä miljoonaa puhujaa.

Tietyssä kohdassa Schleswig-Holsteinin karttaa menee raja, jonka pohjoispuolella jokaiselle paikalle on myös tanskankieliset nimet. Joillakin alueilla nimet ovat myös friisiksi. Niebüllistä käytetään lisäksi tanskankielistä nimeä Nibøl ja friisinkielistä nimeä Naibel. Kaupungissa on tanskankielinen koulu ja päiväkoti. 

Rentoon päiväohjelmaan kuului levon, ruokailun, lukemisen ja nettikahvilan lisäksi vierailu friisiläiseen ulkoilmamuseoon. Itse asiassa kyseessä on perinteinen friisiläinen maalaistalo, josta on yritetty tehdä mahdollisimman edustava friisiläisen kulttuurin ja elämäntavan näyttely (ja hyvin siinä onnistuttu). Museo on auki vain kaksi tuntia päivässä ja minulle kävi hyvä tuuri, koska sain museo-oppaalta yksityisopastuksen jokaiseen huoneeseen ja lisäksi lahjaksi museosta kertovan kirjan. Olen erittäin kiinnostunut kansaperinteestä ja ehkä opas arvosti sitä.  

Museossa olisi vaikka kuinka monta kiinnostavaa yksityiskohtaa, kuten esimerkiksi kaapeissa sijaitsevat sängyt. Itse kiinnitin ensimmäisenä huomiota samanlaiseen himmeliin kuin Suomessa. Friiseille himmelin nimi on "Unruhe" eli rauhattomuus/levottomuus. Tuvassa oli usein pieni veto, joten himmeli heilui ja piti poissa sekä kärpäset että pahat henget.

Keittiössä oli valurautaesineitä poikineen. Alimpana oikealla on kaunis ja kätevä vohvelirauta, jossa vohvelin pystyi kääntämään pienellä kädenliikkeellä. Muutenkin talossa oli useita fiksuja arkea auttavia oivalluksia, jotka ovat kehittyneet vuosisatojen aikana.

Tuvissa on upeita kaakeleita ja posliiniastioita. Ne ja monet muut esineet ympäri maailmaa ovat miesten merimatkoilta tuomia tuliaisia. Siten pieni kaupunki (tai kylä aikoinaan) Pohjois-Saksassa sai vaikutteita hyvin laajalta alueelta. 

Kaikkein paras huone oli varattu vain sunnuntaita ja juhlia varten. Siellä oli mm. isoimmat ikkunat ja tiililattia, eikä sitä yleensä lämmitetty. Huoneeseen oli kerätty kokoelma vanhoja vaatteita, joita sain myös tutkia (kansallispuvut kun ovat yksi kiinnostuksenkohteitani). Oikeimmalla oleva vaalea päähine muistutti aivan länsisuomalaista tykkimyssyä, tosin ilman pitsiä. 

Mukava rauhallinen päivä ja rautaisannos paikalliskulttuuria, kiitos erinomaisen museon ja oppaan.

-O-