Pääseimme tutustumaan yhteen antenniin myös sisältä käsin. Suojus ei ole niinkään tarpeen antenneille, ne kuulemma kestävät jopa ankarat arktiset myrskyt. Suojaa tarvitsee pikemminkin huoltohenkilökunta, jonka pitää säännöllisesti katsastaa ja korjata antenneita, myös talvisin.
Itse antenni on suuri lautanen, joka liikkuu seuraamansa satelliitin mukaan. Antennien liikkeet on optimoitu tietokoneilla, joten työntekijät pääasiassa seuraavat, että kaikki menee hyvin. Yksi satelliitti kiertää maapallon noin 14-15 kertaa vuorokaudessa.
Satelliittiasemalta on upeat näkymät vuonolle ja vuorille.
Paluumatkalla kävimme katsomassa Huippuvuorten siemenholvin sisäänkäyntiä. Holviin on tarkoitus säilöä maailman kaikkien viljelykasvien siemenet. Sisään emme päässeet, mutta kuulimme, että siemennäytteitä on holvissa jo lähes miljoona.
Tykkäsin Longyearbyenin värikkäistä puutaloista. Oli myös hauskaa, että moottorikelkoille on oma pysäköintipaikkansa. Taloja on rakennettu paalujen päälle, jotta talojen lämmitys ei sulattaisi maaperää.
Hotelli oli todella miellyttävä, tykkäsin kynttilöistä, takasta, pehmeistä sohvista ja arktisuudesta muistuttavista yksityiskohdista.
Muistutus vielä siitä, että jääkarhuvapaa alue on hyvin pieni, kattaa ainoastaan Longyearbyenin kadut ja se on siinä. Joskus ajattelin, että mitä jos jääkarhu yhtäkkiä yllättäisi kadunkulman takaa. No, se ei olisi mahdollista, mutta oman tunnelmansa tämä saariryhmä ja sen erikoisuudet luovat.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti