Blankenesesta Wedeliin pyöräreitti on vielä hyvin urbaania ja kulkee tiukasti Elbe-joen rannalla. Vastaan tuli myös ihan mukavasti muita pyöräilijöitä.
Wedelin jälkeen ollaan täysin maaseudulla ja luonnonsuojelualueilla. Välillä näkyi jokea ja välillä vain peltoja / ruovikkoa, mutta aina varmasti pato. Pato on sen toisella puolella asustaville henkivakuutus, sillä tulvat ja myrskyt ovat vuosisatojen ajan hukuttaneet kokonaisia kyliä. Tämän modernin padon pitäisi pitää vedet joen puolella.
Kun alettiin lähestyä Pinnau-jokea, muistin yhtäkkiä että sekä Pinnaun että myös sitä seuraavan Krückau-joen sulut ovat viikonloppuisin toiminnassa (eli joet voi ylittää) vain kuuteen saakka. Tuli siis hieman kiire... Ehdin kuitenkin juuri ja juuri ylittää kummatkin joet. Jos en olisi ehtinyt, niin Pinnaun seuraava silta olisi ollut aika lähellä - mutta Krückaun vasta 15 km päässä.
Pinnaun ja Krückaun välinen seutu on minulle tuttu kuin omat housuntaskut, sillä olin siellä lukiossa maatilatöissä. Tämän pellon takana siintää tuttu maatila ja seuraavan kuvan padolla laidunsivat perheen lampaat - olin niitä itsekin hoitamassa muutaman kerran. Tällä kertaa en tuttuja valitettavasti nähnyt, koska oli niin kiire ylittää sulut ja toisekseen en ollut tajunnut ottaa mukaan puhelinnumeroita.
Pyöräily Saksassa on erittäin helppoa. Erinomaisten opaskirjojen lisäksi lähes joka käänteessä on jonkinlainen opaste - saksalaista täsmällisyyttä ja täydellisyyttä.
Glückstadtissa olen käynyt kerran aikaisemmin ensimmäisellä interrailillani, joten oli mukava nähdä, muistuuko mitään mieleen. Kaupungin nimi (Glückstadt = Onnen kaupunki) kertoo sen perustajan, Tanskan kuningas Kristian IV:n toiveesta saada kauppakumppani Hampurille. Vaikka kaupunki kehittyikin aluksi mukavasti, meni Hampuri jo sadassa vuodessa (eli 1700-luvun aikana) ohitse. Glückstadt on kuitenkin hyvin herttainen ja hyvin säilynyt pikkukaupunki, jonka keskusta on samanlainen kuin Haminassa eli kärrynpyörän tapainen ympyräkaupunki.
Kaupungista löytyy vettä sekä vanhasta satamasta (jota reunustavat rakennukset ovat suojeltuja) että keskustaan työntyvästä kanavasta.
Keskustoria ympäröivät taidolla korjatut talot, joissa on mukavia ravintoloita ja kahviloita. Sekä kiva hotelli (oikeanpuoleinen vaalea talo), jossa itse yövyin.
Kaduilla oli lauantai-iltana rauhallista.
Tämän "nimettömän kadun" muistan jo reilin ajalta.
Kuten myös Glückstadtin kauniit ruusut.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti